Jospa ollaan jo tilanteessa ,jossa metsästys on paikoin syystä tai toisesta lakannut kiinnostamasta eikä jahtiin  löydy enää riittävästi osallistujia . Orastava lamakin laittaa priorisoimaan harrastuksia ja ajankäyttöä. Tuttu tilanne 90- luvun puolivälin tienoolta.

.. mutta…Lounais-Suomea lukuun ottamatta ei tämän syksyn tilastoista löydy tukea Visan väitteille. Näkyy olevan enemmän hirvitalousalueita ,joissa hirvikanta on tässä vaiheessa jo reilusi pienempi ,mitä arn on esittänyt  tavoitteeksi.

<p>Hirvenmetsästys ei näytä onnistuvan, joten kielletään petojen metsästys. Eiköhän siinä synny pientä kilpailua!</p><p>Jos tuokaan ei auta, vapautetaan hirvenmetsästys täysin maapinta-ala vaatimuksista. </p>

Joitakin vuosia sitten ei ollut käytössä reaaliaikaista havaintojen kirjaamisjärjestelmää. Tieto oli käyttökelpoisessa muodossa vasta pari vuotta myöhemmin . Nyt jo viikon sisällä. Tänä päivänä on lisäksi runsaan lupamäärän puolesta mahdollista tehostaa metsästystä jo kauden aikana ,jos tarvetta ilmenee. Tälläkin alueella vielä kolmannes luvista reservissä. On täysin paikallisten käsissä ,millä tasolla hirvikanta halutaa pitää. Jos ei puolestaan ole kykyä tai haluja ,tilastot menettävät merkityksensä.

Luet Kurki tilastoja tarkasti, mutta samalla osoitit niiden heikkouden: ne voivat viedä harhaan, jos tiedon lisääntymiset eli kartoitusten tarkentumiset tulkitaan todellisiksi muutoksiksi luonnossa. Lajitiedolle tulisi ehkä saada ”tuoteseloste” josta näkisi tiedon epävarmuuden.

Lisäksi lajien laskennasta puuttuu vielä tieto siitä minkä lajien tulisi olla yleisiä ja mitkä ovat aina luonnostaan harvinaisia. Oletuksena taustalla on siis se, että yleiset lajit ovat tärkeämpiä ekosysteemissä kuin aina harvinaiset lajit. En ole tarkistanut mitä ekologian teoria tästä sanoo.

Lopputulemana edellisistä päätyisin elinympäristöjen suojeluun ja luonnonhoidon tehostamiseen: lajit voivat hyvin suojelualueilla ja leviävät niistä takaisin talousmetsään olojen parannuttua riittävästi. Istutus ei auta jos lahopuuriippuvaiselle lajille ei ole mitä lahottaa.

Luontotyyppien uhanalaisuuden käsitteessä on myös vastaavia ongelmia: osaan eli luonnostaan harvinaisiin ehkä käyttäisin, mutta luonnostaan yleisiiin kuten kangasmetsiin en käyttäisi.

Aiheuttaja, jonka kuuluu maksaa, on kuluttaja joka ostaa metsäteollisuuden tuotteen. Laitetaanko myös maataloustuottajat maksamaan Itämeren rehevöityminen? Lähestymiskulma on pulmallinen monin tavoin. Metsäteollisuudestamme hyötyy koko Suomen kansa joten sieltä ne maksajatkin pitää löytyä.

Luontopaneelin käyttämä termi luontotyyppihehtaari muistuttaa läheisesti BII:tä.