Bruttokansantuote (BKT) mittaa tuotantoa – ei sitä, mitä luonnolle tapahtuu.

”Luontokadon pysäyttäminen ei ole mahdollista, ellemme kyseenalaista tätä ympäristötuhoja ajavaa taloudellista moottoria, joka on muutamaa triviaalia poikkeusta lukuun ottamatta totaalisen sokea luonnon arvolle”, Daily toteaa.

”Luontopääoma tarkoittaa, että luonto ymmärretään koneiden tai ihmisaivojen kaltaisena talouden tekijänä, jonka tuottavuudesta on syytä pitää huolta. … (BKT:lle) rinnakkainen laskutapa on kehitteillä. GEP on lyhenne sanoista Gross ecosystem product eli bruttoekosysteemituote. … GEP:ssä lasketaan yhteen luonnon palveluiden vuotuista arvoa tietyllä alueella.”

Luontoarvokauppa on jo luonnonsuojelulaissa. Käytännön kauppapaikkoja on ainakin luontoarvot.fi-palvelu. Tavallaan hiilensidonnan markkinapaikat sekä Luonnonperintösäätiö ovat myös näitä. Pelisääntöjen kirkastaminen voisi olla kuitenkin paikallaan. Hiilimarkkinoille soveltamisohjeita on jo olemassakin. Sidotun hiilen hinnan voi  laskea vaikka päästökauppa-arvona.

Luontoarvojen ja ekosysteemipalvelujen hinnoittelussa on kuitenkin paljon tekemistä. Mikä on ojitetun metsäalueen tai peltoalueen valuma-alueelle rakennettavan kosteikon rahallinen arvo veden laadun parantajana? Entä ilveksen arvo ravintoketjun huippupetona, joka napsii saaliseläimensä populaatiosta pois heikkoja yksilöitä? Vasta kun ekosysteemipalvelujen arvo hahmotetaan, niistä voi tulla markkinahyödykkeitä puun rinnalle.

https://www.hs.fi/talous/art-2000009951457.html

Olin jumpassa.

Nysse alkaa kuitenkin selvitä miten vissi on pisnesmiehenä ollut kaukaa viisas. Se tekee kohta entistä suuremmat massit niillä kymmenellä kosteikollaan, sadoilla riistatiheiköillään ja tuhansilla säästöpuuryhmillä. Unohtamatta varsinaisia luonnon suojelullisia kohteitaan.

♥ Kerttu

Kuten Kerttu hyvin tietääkin, me metsänomistajat teemme käytännössä paljon enemmän luonnon eteen kuin sata kivikatuja mittaavaa luonnonsuojelijaa yhteensä. Eihän kestävää metsätaloutta voisi luonnon vastaisesti edes harjoittaa. Tästä voimme varmasti olla samaa mieltä, – vai mitä Kerttu?

Aiemmin oli jonkun lehtijutun otsikossa että T. Kujala tienaa ennallistetulla suollaan enemmän kuin ojikolla, mutta millä tavoin, sitä jutussa ei kerrottu. Mielestäni huolestuneiden yritysten ja kansalaisten rahat olisivat hyvässä käytössä, jos niillä ostettaisiin ekosysteemipalveluita. Vaikutus vain pitää todentaa ja laskea sille rahallinen arvo.

Vesiensuojelukosteikon arvo on vähintään se hinta jonka sen tekeminen maksaa. Maatalouden ympäristötuella ja ehkä Metkan avullakin (?) näitä voi rakentaa tai vähintäänkin suunnitella.

Dailyn käsitykset sopivat paremmin muuhun maailmaan kuin Suomeen. Tuskimpa on ajatellut Suomea yhtään teesejä laatiessaan.

Ekosysteemipalveluiksi kutsutaan luonnon ihmiselle tuottamia hyötyjä.

Kaskeamisen aikaan Suomessa metsät olivat tuhkalannoittetta viljalle.

Maaperän eliöt möyhivät maan sellaiseksi, että siinä voi viljaa tai puuta kasvaa.

Mikähän tuota Suomessa uhkaa? Glyfosaatti taitaa tulla takaisin, kun ei aiheutakaan ihmisille syöpää. Tuli glyfosaattia levitettyä penkkateiden pusikoihin. Pusikot lähtivät, mutta tekevät taas tuloaan. Heti käsittelyn jälkeen, kun pusikko hävisi, teillä näkyi männyn juurisieniä rouskuja paljon. Ei siis vaikuttanut puiden sienijuuriin.

Hyönteiset pölyttävät 75 prosenttia maailman ruokakasvilajeista.

Mikähän tätäkin Suomessa uhkaa kuin Suomen ankara luonto. Pölyttäjille esim. kimalaisille alkukesän kylmyys ja sateisuus on suurin uhka. Tarhamehiläistenkin suurin uhka taisi olla luonto itse. Niin luonnollista kuin vain voi olla. Mehiläispesien loinen varroapunkki.

Merten levät tuottavat 70 prosenttia ilmakehän hapesta.

Happea siis Itämeren sinilevätkin tuottavat.

Suot ja kosteikot puhdistavat vettä ja torjuvat tulvia.

Suot likaavat aina vesiä ja tekevät ne ruskeiksi. Tämän seudun suurimpaan jokeen lohikalat ovat aina nousseet ja nousisivat edelleen, jos ei olisi voimalaitoksia. Ennenkään lohet eivät nousseet näihin pääuoman sivujokiin, jotka tulevat laajoilta suoalueilta.