Asia on juuri niin kuin kirjoitat, metsät ovat aina uudistuneet sekametsiksi.

Ei se noin mene.  Minulla on esimerkkinä 1911 olleen metsäpalon jälkeen syntynyt männikkö, josta viimeisten koivujen kuoltua muodostuu täysin yhden puulajin metsä.

Sitten ollaan uudistettu lukuisia n 100-vuotiaita kuusikoita, joissa on ollut vain muutama koivu.

Sekametsä, jossa olisi suunnilleen samankokoisia kuusia, mäntyjä ja koivuja on täysin ihmisten metsänkäsittelyn tulosta.  Syntynyt aukkoon ja perkauksilla sekä harvennuksilla saatettu tuohon asentoon.  Minulla on kuvio, jossa puulajisuhde on sellainen että kaikkia kolmea on lähes yhtä paljon.  Ei toki aivan tasaisesti, mutta samalla kuviolla.  Kun se syntyi ei harrastettu varhaisperkauksia, minkä seurauksena osalla aluetta on vähemmän havupuuta mutta enemmän koivua ja osalla tai päinvastoin.  Tämä tulosta kahdesta perkauksesta ja yhdestä harvennuksesta.  Tilanne tasoittuu entisestään seuraavassa harvennuksessa.

Luonnonmetsissä on yleensä joku valtapuulaji, jonka hävittyä joko jossain katastrofissa tai kuolemalla muuten, seuraava puusukupolvi ottaa vallan.  Jos luonnonmetsään on päässyt kehittymään kuusialakasvusto, niin se on kuusi.  Jos metsä on ollut tiheää, niin sitten kasvuolosuhteisiin parhaiten sopivat valopuut

juuelinvoimaisempi kuin asuinalueelani, arvio 30 000 50 000 kpl , taantunut tasaisesti  2000luvulla, kannan arvioimista vaikeuttaa linnun laaja reviiri ja äänekäs lentely, saattaa sama päätyä useammalle atlas ruudukolle, vanhin 13 vuotta rengaslöytö….  eikä kaihda asutusta…. Birdlife, sieltä luin …. olen varjellut yhtä kuusta jota on kolunut tyveltä mutta viime aikoina ei ole käynyt, tämän hetkistä kanta arviota en löytänyt, luoetettavimman seuraan kannan kehitystä…. iloinen jos säilyy toisaalta vaellukset pitävät kantaa vakaana

Pari käpytikka on jokaisessa hirvipassissa nakuttamassa. Palokärki on vähentynyt huomattavasti tällä alueella. Enkä yhtään ihmettele, se ei isona kolopesijänä pysty pesimään ensiharvennuspuissa, isompia ei oikein ole jäljellä, paitsi sähköpylväissä. Viimeksi olen nähnyt palokärjenpesän hautausmaalla isossa männystä. Pohjantikkoja tapaa majavapuroilla tulvan tappamia kuusia parkkaamassa. Pikkutikkaa en ole nähnyt vuosikymmeniin. Harmaapäätikkoja näkee harvoin, seutu on vähän pohjoisessa ja varsin karua seutua. Joskus talvella joku vaeltaja ruokinnalla piipahtaa.

Timpan käsitykseen metsän uudistumisesta ja puulajisekoituksesta.

Luonnossa kehitys ei ole samalla tavalla kuvioittaista kuin talousmetsässä. Tuhot voi olla pienialaisia, jolloin metsään tulee sekoitusta ja erirakenteisuutta. Tuho ei odota kliimaksia, vaan lumi ja myrskyt vaikuttavat nuoriinkin metsiin. Variaatioita on paljon, eikä tiettyä kaavaa voi määritellä.

Eipä tietystikään voi kaikkea ennustaa.  Esimerkiksi Pyhä-Häkin kansallispuisto on hyvin kaukana sekametsästä ja se on saanut olla hakkaamatta jo 1700-luvulta asti.

Pointtini oli tietenkin se, ettei tasakokoista sekametsää saa kuin perkaamalla ja  harventamalla.

Meillä on vaihdettu suolelualueeksi kuvio, joka oli aikoinaan harsittu kohtuullisen harvaksi.  Siitä tulee lopulta kuusikko, jossa kasvaa joku vanha mänty.  Ei siis sekametsää.  Lehtipuut häviävät.    Jos se olisi harsittu vielä harvemmaksi, niin  silloin lehtipuilla olisi ollut mahdollisuutensa.   Siis tuohon Annelin kuvaaman metsän tyyliin.

Mikä on pienialainen uudistuminen?  Aari vai 10 aaria.  Aarin alue ei ainakaan meillä uudistu.  10 aaria pitkän ajan kuluessa voi tai sitten ei.  Riippuu millaista heinää, vatukkoa, saniaista tai muuta kasvua haittaavaa tulee ensiksi.  Olen lähetellyt kuvia muokkaamattomista kohteista, joissa kasvaa vain istutuskuuset.