Viimeiset vanhat ja luonnontilaiset metsät on päätetty suojella. Nyt väännetään niiden määritelmästä, jotta tiedettäisiin kuinka paljon pinta-alaa pitää suojella. Eikö vanhoja metsiä kuten muitakin tärkeitä luontotyyppejä pidäkään suojella niiden säilymiseen tarvittavaa pinta-alaa, vaan jonkin määritelmän mukainen pinta-ala?

Luontopaneeli osasi jo aiemmin kertoa paljonko olisi tarpeeksi, kun se ehdotti, että 10 % jokaisen maakunnan pinta-alasta pitäisi saada tiukkaan suojeluun. Pinta-alan 10 prosenttiin kuuluisivat kaikki tärkeät luontotyypit, ei pelkästään metsää.

Metsien osalta aloitettaisiin työ vanhimmista ja lajirikkaimmista metsistä kuten vanhoista lehdoista, ja lisättäisiin suojelua tarpeen mukaan, saatavan rahoituksen puitteissa. Jos suojeltavissa kohteissa onkin nyt puutteita, ne kyllä aikanaan vanhenevat ja niitä voidaan myös ennallistaa luontaisen kehityksen vauhdittamiseksi.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009930972.html

Tässä meikäläisen kommentti päivän Hesari-keskusteluun:

Minä en ymmärrä, miten jonkun metsän arvo muuttuu paremmaksi, kun se täyttää esim 120 vuotta. Samat puut siellä kasvavat elleivät kuole. Jos verrataan ihmisiin, niin muutunko paremmaksi, jos täytän 90 vuotta. En taatusti. Sama tyyppi, mutta jatkuvasti raihnaisempi.

Tämä vanhojen metsien hypetys on jotain ihmeellistä luontouskontoa, josta puuttuu kosketus reaalimaailmaan. Kuten tiedetään, niin suuresta osasta Suomea niin vanhat kuin nuoremmatkin metsät olivat lähes hävitetty jo 1850 ja silloin vielä säästyneet metsät hakattiin sotiin mennessä lähes täysin. Siksi on turha edes puhua jostain vanhoista metsistä. Niitä ei kerta kaikkiaan ole joitakin vaikeasti hakattavia pienialaisia kohteita lukuun ottamatta. Onko siis Suomen luonto kärsinyt siitä, että metsät on aikoinaan hakattu? Ei ainakaan metsänkasvu, jos sitä käytetään indikaattorina ja mikä sen parempi indikaattori metsälle on.

Meillähän ollaan huolissaan alhaisesta syntyvyydestä. Samaa huolta pitäisi kantaa metsien huonosta uudistumisesta, jota ylenpalttinen suojelu vain lisäisi. Vain hyvin kasvavat metsät sitovat hiiltä, työllistävät suomalaisia ja auttavat kansantaloutta pitämään yllä hyvinvointipalveluja.

Kun katselen taaperoikäisiä lapsenlapsenlapsiani, siinä näen Suomen tulevaisuuden. En omaa kuvaani peilistä katsoessani. Sama se on metsässä. Tulevaisuus on varhaisperatussa virkeässä taimikossa. Ei monille tuhoille alttiissa kasvunsa lopettaneessa ryteikössä.

Timpalla jälleen hyvä kommentti. Metsäasiantuntijat FB-ryhmässä eräs ihmetteli: miksi samat tahot agitoivat vanhoja metsiä ja jatkuvaa kasvatusta, kun jatkuvassa kasvatuksessa nimenomaan ei synny vanhoja metsiä!

Itsekin olen ihmetellyt, kun ollaan huolissaan keskenkasvuisten metsien hakkuista ja siitä, että hakataan vanhoja metsiä. Missä on näiden välinen ikkuna, jossa hakkuut ovat ok.

Mutta oikeastihan kyse on siitä, että nähdään ongelma ja se ratkaistaan lopettamalla kyseinen toiminta. Seurausvaikutuksista ei tarvitse välittää.

Mikä toimintaohje Nostokoukku mielipiteestäsi seuraa?