Kuoriaiskannathan ovat olleet jo vuosia korkealla tasolla.

Empä taida osallistua, mutta sana luontokato pitäisi selvittää, missä sitä on.

Suurin uhka luonnolle nyt nähdään vain metsien käytössä, mutta uhanalaisia metsälajeja on ainoastaan n. 300 kaikista uhanalaisista lajeista 2667 ja niistäkin 250 on lahopuulajeja, joihin lajien uhanalaisuus on sitten painottunut ja jossa ei edes ole mitään korjattavaa. Muita suuria uhkatekijöitä lopuille 2300 ei edes mainita keskusteluissa. Suurin Suomen luonnon lajien uhkatekijä on Suomen luonto: Uhanalaisista lajeista n. 700 on uhanalaisia umpeenkasvaminen vuoksi, joka on Su0men luonnon tehtävä. Lisäksi sellaiset uhkatekijät kuin toisenlaisen ilmaston lajit ja luonnostaan pienet populaatiot jää aina mainistelmatta uhanalaisuuden aiheuttajina.

Vesistötkin ovat kohtalaisessa kunnossa, mutta siellä näkisin kyllä olevan kunnostustarpeita. Järvien umpeenkasvamisen estäminen. Pienvesien entisöinnit kaappaamaan kiintoaineet ja ravinteet.

Kurjen kanssa edelleen samaa mieltä, että uhanalaiskeskustelussa pitäisi päästä jo syvemmälle tasolle. On ehkä jo päästykin, siitä esimerkkinä edellä tässä ketjussa mainittu raportti metsäteollisuudelle ja sen täsmäsuositukset, jotka lienee johdettu uhanalaisten lahopuueliöiden vaatimuksista: metsiin lisää suuria vanhoja lehtipuita. Suuria vanhoja havupuita myös, mutta ne eivät ole yhtä harvinaisia.

Näitä voisi suosia nimenomaan peitteisissä ympäristöissä, mutta ne ovat hyödyksi myös aukoissa. Peitteisyyden merkitys korostuu, koska uhanalaisissa on myös jäkäliä ja sammalia, ei vain kääpiä. Näissä elävät hyönteiset puolestaan ovat tärkeitä seuraavalle portaalle eli linnuille. Osa hyönteisistä on myös vaateliaita lahopuun sijainnin suhteen. Näin ollen uhanalaisuuden syy alaportaalla (kasvit, sienet, jäkälät) voi kertautua pitkin ravintoketjua, ei pelkästään maantieteellisesti, ”vankileirien saaristona”.

Lisätietoa kirjassa ”Puiden asukkaat — Suomen puiden seuralaislajit”. Lukulistalle.

Eiköhän tämä ole näitä kirjoituspöytätutkimuksia. Itsestään selviä ja vuosikymmeniä tiedossa olleita asioita vatvotaan taas kerra tähtilipun rahoituksella. Alkaako Lukekin hiipua pelkäksi toimisto- ja droonilaitokseksi?

Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikentymisen vuoteen 2030 mennessä.

Miksi tällainen harhainen ja valheellinen tavoite on olemassa, kun monimuotoisuuden heikentymistä Suomen luonnossa ei ole?

Tavoitteen saavuttaminen vaatii monimuotoisuuden vaalimista kaikkialla rakennetuista ympäristöistä viljelyalueille, metsiin ja vesistöihin.

Maataloushan jo jätettiin pois monimuotoisuuden vaalimisesta. Metsien monimuotoisuus on paras mahdollinen koko maailmankin mittakaavssa.

Vesistötkin ovat tyydyttävässä kunnossa ja ovat muuhun maailmaan verrattuna loistavassa kunnossa. Onhan siellä parannettavaa ja jos vain rahaa on, siellä se kannattaa käyttää.