Ei ole varpujen määrällä ja mustikkasadolla korrelaatiota.  Valaistus vaikuttaa.  Minulla on hyvä mustikkapaikka 2015 tehdyssä aukossa ja muutama metri sen vieressä isossa metsässä.  Siinä metsässä on lähes kauttaaltaan mustikan varpuja, mutta marjoja vain aukon vieressä.

Tietysti aukkojen mustikkapaikat ehtyvät, kun taimikko kasvaa.  Meillä tehdään aukkoja lähes joka vuosi, joten aina tulee uusia paikkoja.    Harvennusmetsissä marjasato elpyy parin vuoden kuluttua harvennuksesta ja sitten jonkin vuoden kuluttua alkaa vähetä, kun valaistus vähenee.

Siis minä olen nähnyt, että ennen oli vähemmän marjoja.

Heinittyvät ja nopeasti vesakoituvat rehevien maiden aukot eivät ole marjapaikkoja. Ainoastaan tuoreet ja sitä karummat metsätyypit kasvavat metsämarjoja. Myös aukkojen varttuneet metsänreunat ovat hyviä mustikalle ja puolukalle. Vasta toisen harvennuksen jälkeiset laajat mustikkatyypin männiköt antavat paljon mustikkaa. Puolukan parhaat paikat ovat muutaman vuoden ikäiset valoisat männytaimikot.

Suorittava: ”Täytyy käyttää jälleen kulunutta termiä hoidettu metsä. Siellä kasvaa selkeästi enemmän mustikanvarvustoa oman onnensa varassa elävään risukkoon tai tiheän aluskasvoskuusikon valtaamaan metsään vetrattuna.”

Joskus noin, joskus ei. Omissa koivikoissani alikasvoskuuset nitistää vähitellen heinikkoa, jolloin varpukasvit saavat elintilaa. Joskus jopa männiköstä katoaa luontainen aluskasvillisuus ja heinikko voittaa kilpailun. Näitä näkee jopa varttuneissa kohteissa, joten tilanne säilynee päätehakkuuseen saakka.

Tietysti tukkoon kasvanut kuusikko myös tuhoaa edellytykset mustikalta. Yleistää ei siis noin epätarkalla määritelmällä voi.

”Ja eihän se hyvä mustikkapaikka mikään pysyvä tila ole. Aina kuitenkin löytyy uusia toisaalta ,kun vanha taantuu.”

Nyt varmasti ollaan jo taannuttu aukkojen suhteen tasapainotilaan eli uusia mustikkapaikkoja syntyy samaa tahtia kuin vanhoja katoaa. Vain turvekankaiden lisääntyminen tuo kokonaisuuteen lisää mustikkakelpoista pinta-alaa, mikä näkyy tilastoissa mustikan määrän kasvuna.

Ainakin eilen illan sienestyksen tuntumana oli että hirvikärpäset ovat kyllä elukoiden kulkupolkujen vakioriesaa. Mutta toisaalta myös kanttarelli viihtyy peurapolkujen varressa ainakin tänä vuonna. Ne on senverran huonoja maaston kulkijoita että rikkovat maan pintaa terävillä sorkilla potkiessaan. Kanttarelleja aivan keltaisenaan paikoitellen. Ja ihan omalla maalla. Mustikat on ollut pakko noutaa pohjois-satakunnasta kun nämä ulkomaisarmeijat ovat levittyneet H-vallan metsiin. Satalinnassa asustavat ja sieltä joka aamu maaston usealla kymmenellä autolla.

Suorittava: ”Esimerkiksi taimikoiden varhaisperkausten ja ennakkoraivausten yleistyminen on selvästi kiihdyttänyt hyvien marjapaikkojen kehittymistä.”

Hirvituhoista puhuttaessa tätä ei uskoisi.

Operaatio mustikka valmistuu loppuvuodesta, jolloin saadaan tarkemmat analyysit. Ennakkotiedot eivät viittaa raivausten lisääntymiseen. Sen sijaan äestyksen korvautuminen mätästyksellä vaikuttaa kehitykseen.