Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Minusta luonnon matkiminen talousmetsässä ei tarvitse olla tavoitteena. Eihän jk matki luontoa sen enempää kuin jaksollinenkaan. Se riittää, että talousmetsän kasvatuksessa kunnioitetaan luonnon mekanismeja, joilla puusto kasvaa ja uudistuu.

Glan ja Nostokoukun ajattelussa on siis (jos oikein ymmärrän) vain tiukan suojelun alueita ja tehokkaita puuntuotannon alueita. Käytännössä on olemassa myös välimuotoja, esimerkiksi vesistöjen suojakaistat. Lisäksi on toinen kolmijako toimenpiteisiin eli suojellut metsät, poimintahakattavat eli peitteiset ja avohakattavat. Nämä jaottelut auttavat ainakin itseäni metsäsuunnittelussani. Jokin kuvio voi siirtyä ryhmästä toiseen.

On ehkä vaikea määritellä, mikä on luonnon matkimista ja mikä puuston kasvuedellytysten luomista. Luontohan on päättänyt, miten puusto kasvaa. Toisaalta luontoa matkivia nimikkeitä tai tapoja on useita ja niiden vertaaminen oikeilla painoarvoilla luonnontilaisuuteen on mahdotonta. Onko minun jaksollinen kasvatus, jossa koivut kasvaa alla ja kuuset päällä luonnonmukaisempaa kuin jonkun toisen poimintahakattu jk-metsäksi kutsuttava kuvio?

Luonnon monimuotoisuus pitää metsätaloudessa huomioida. Siinä en kuitenkaan tavoittele luonnontilaiset metsän matkimista, vaan siihen tilanteeseen sopivaa vaihtelua, jonka arvioin parantavan luontoarvoja ja samalla myös metsän terveyttä ja stressinsietoa. Toisaalta joku hakkaa lehdosta kuusia pois ja sanoo parantavansa luontoarvoja. Toisaalla taas laitetaan naudat laiduntamaan rantaniittyä ja taas luontoarvot kuulemma paranee. Jossain hakataan puustoa, jotta saadaan avoimia paikkoja karuille hiekkarinteille. Mikään näistä ei matki luonnontilaista luontoa, kun siinä estetään luontainen kehitys.

Glalla jälleen hyvää pohdintaa, josta näkyy että ei kaikki luonnonhoito ja ennallistaminen ole luonnontilaisuuden palauttamista tai luontaisen kehityksen matkimista. Lajien elinympäristövaatimuksista johdetaan toimenpiteet kuhunkin tilanteeseen.

Lehtoja on hävitetty nimenomaan peltoja raivaamalla, joten jos jossain nyt jää peltoa käyttämättä, niin lehtoa voi sinne koettaa palauttaa.

Mielipiteen muokkauskampanja jälleen vauhdissa Hesarin kommenttikentässä metsätaloutta mustaamassa. Puupelto, avohakkuuraiskio, pilalle jalostetut taimet ja niin edelleen.

Kommentoin (etupäässä TA:lle):

Edelllisiin viesteihin kommentteja.

Ovatko avohakkuu ja metsän jalostus luonnotonta vai luonnollista? Mielestäni ovat molemmat verrattavissa siihen mitä luonto itsekin tekee.

Lähes kaikki puut kuolevat kerralla myrskyn tai metsäpalon sattuessa kohdalle. Avohakkuu ei ole täysin luonnonmukaista, mutta sitä ei kai voida vaatiakaan, kun toiminnan pitää olla myös taloudellista. Metsänhoito on jo muuttunut; esimerkiksi avohakkuuala ei ole nykyään hakkuun jälkeen täysin puuton.

Luonnossa on käynnissä myös evoluutiota, se ei ole vain metsänjalostajien käytössä. Ei ole oikein minkäänlaisia todisteita siitä, että jalostetut metsäpuiden taimet olisivat heikompia kuin luonnontaimet. Jos joskus jossain olisivat, ne hakattaisiin pois pikaisesti, eivät tuottaisi siitepölyä eikä siementä ja haitta jäisi lyhytaikaiseksi.

Välillä voisi pysähtyä miettimään seurauksia mitä kirjoittelulla voi olla. Avohakkuiden mustamaalauskampanja täällä ja EU:n komissiossa voi johtaa siihen, että niitä tehdään entistä enemmän, kun metsänomistajat pelkäävät niiden luvanvaraistamista tai kieltämistä.

Muutama metsäammattilainen ja metsänomistaja on jo huolestunut, että tässä jutussa mainittu luontokartoitus ja kohteiden julkaisu tapahtuu ehkä seuraavaksi yksityismailla ja ko. alueet asettuvat hakkuukiellon alle. Vastakkainasettelua lisäävää keskustelua ei nyt herkässä vaiheessa tarvittaisi. Nyt saattavat alkaa aavistushakkuut juuri niillä etelän arvokkaimmilla alueilla (rahallisesti ja luonnonsuojelullisesti) ja niitä ei saada enää suojeltua.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009531741.html