Hirvet kiertäneet lohkoni,eivätkä jänö jussitkaan ole syöneet kuin vain varta vasten niille kaadetujen haapapuiden latvojen kuorta.

Olen esittänyt vuoropuhelun avaamista siten, ettei yritettäisi saada mitään yhtenäistä linjausta kokonaisuudesta aikaan. Sitä päivää ei tulla näkemään, jossa avohakkuusta voisi olla samaa mieltä. Siksi pitäisi määritellä asiat, joista oltaisiin yhtä mieltä ja ajettaisiin niitä. Hirvieläinten laidunnuksen rajoittaminen voisi olla yksi asia. Tässä ei kuitenkaan ole epäluuloa kuin toisella puolella pöytää. Luonnonsuojelujärjestöjen jäsenten mielestä metsästys = huvikseen tappamista ja pitäisi kieltää. Tuo on niin tiukkaan juurtunut ajatus järjestöjä rahoittavien jäsenten mielissä, ettei järjestöt voi hirvieläinten vähentämistä puolustaa. Jopa minkin ja supikoiran metsästyksen helpottaminenkin oli niille vaikea paikka ja vaikka edistyksellisin siipi porukasta tunnustaa vieraslajien ongelmat,  muutosta piti vastustaa vedoten keksittyihin asioihin. Osa porukasta on jopa sitä mieltä, että vieraslajin statuksen voi unohtaa, kun laji on sopeutunut täkäläisiin olosuhteisiin. Tällainen ajatus on luettavissa Vihreä lanka-lehdestä.

Toinen asia, jossa voisi yhteistyötä tehdä, on pyrkimys edistää talousmetsien puulajivalintojen monipuolistamista nykyisen kuusivaltaisuuden sijaan. Toisaalta kun sekin edellyttäisi hirvieläinten vähentämistä ja toisaalta se osoittaisi jk:n heikkoudet, sekään ei ole mahdollinen yhteistyön paikka. Muita yhteisiä intressejä en enää keksikään, joten taitaa neuvottelupöytään pyrkiminen olla resurssien haaskausta.

Putinin retki Ukrainaan palautti tiettyjen perusasioiden merkityksen useimpien mieleen. Korona on toinen asia. Näiden tapahtumien opit pitää osata hyödyntää. Se, että ihminen saa ruokaa kaupasta, on lopulta hyvin haavoittuva järjestelmä ja siksi ei pidä kuvitella, että ihminen lajina olisi jollain tavalla kehittynyt ulos muusta luonnon kokonaisuudesta. Ei, ihminen on aina metsästänyt ja tätä ei pidä unohtaa, kun luodaan kuvitteellista statusta ihmiselle luonnossa.

Kuten olen täällä kertonutkin Ranella on käytännön kokemusta luontojärjestöjen kanssa toimimisesta.Sekä keskustelu- että käsikähmä-tyyppisestä kanssakäymisestä.Valitettavasti on todettava että tämä fyysisempi toimintalinja tuo edes jonkinlaisia tuloksia,keskusteleminen on ajanhukkaa.Paitsi uhkailu.

Luonnon ja metsien suojeluhan on hyvä asia kunhan ei mennä äärimmäisyyksiin, jolloin itse asia jää syrjään ja ideologia alkaa sanella pyrkimyksiä.   Niin on käynyt monesti esim. avohakkuukiellon  , soiden ennallistamisen (kasvihuonekaasujen vähentämiseksi) ja   jk:n luullun ”autuaaksitekevän” vaikutuksen kohdalla.  Nyt sama luultavasti tulossa laajemminkin EU:n hollantilaisen viheriän Greendeal johtajan linjauksen mukaan .  Hyvä pyrkimys johtaa huonoihin lopputuloksiin, kun ei tunneta paikallisia olosuhteita eikä koko metsäalaa ja ollaan silti asiantuntijana päättämässä.

Metsien ja luonnon suojelu on hyvä asia kunhan se ei tapahdu omissa metsissä. Meilläpäin on yksi tila ottanut hoitaakseen tuon suojelun, muiden ei tarvitse osallistua.