Luca, kyllä tarjoaa paljonkin mutta ei kaikkea tarvittavaa, kuten lahopuuta, palanutta puuta ja erilaisia lehtipuita.

Lahopuut ja säästöpuut huomioidaan samalla lailla hakkuissa riippumatta menetelmästä, eikö vain? Ekopökkelöitä voidaan katkaista ja kuolleet puut säästää. Avohakkuu eroaa jatkuvan kasvatuksen hakkuusta olennaisimmin siinä, että avohakkuu ja maanmuokkaus muuttavat valoilmaston  ja lämmittävät maaperää. Nämä vapauttavat maaperän siemenpankin, mikä mahdollistaa varttuneesta metsästä hävinneiden pioneeerikasvien uudelleen rekrytoitumisen kuviolle. Jatkuvan kasvatuksen metsäkin voi myös olla melko avoin jos poiminta- tai pienaukkohakkuu tehdään varttuneeseen metsään. Maanmuokkausta ei kuitenkaan pääsääntöisesti käytetä, joten siementen leviäminen ja itämisolosuhteet ovat vaikeammat.

Jatkuvassa kasvatuksessa lehtipuiden kasvatus onnistuu yleensä heikommin kuin tasaikäisessä. Valopuut ei uudistu kunnolla alikasvoksena ja lyhytikäisempinä  ne loppuu ensin ja kuusettuminen lisääntyy Suomen oloissa.   Lehtipuuvaihe joka voidaan toteuttaa esim. luontaisella uudistamisella kuusisukupolven päätehakkuun jälkeen , ei onnistu jk:n metsässä.  Haapaa alkaa kyllä  kasvaa aika hyvin pienemmässäkin aukossa vesoista, jos on emopuu lähistöllä mutta metsätalouden kannalta se ei ole niin arvokas kuin koivu vaikka monimuotoisuuspuuna sillä onkin arvoa.

Esim. kaistalehakkuu on hyvä konsti kuusen uudistamisessa ensin tulevan koivikon alle, jos ei halua istutusta tehdä. Jälkeen istutusalueen kasvusta taimien kasvu jää  aika paljon mutta kuusikon juurikääpäriski vähenee samalla ja koivikko kuitenkin kasvaa kuitupuumittaan suht. nopeasti.  Luontainen ra-koivu kasvaa suunnilleen samaa nopeutta kuin jalostetun alkuperän kuusen taimi mättäässä, kun kuusella on pituutta > 2 m .

Suorittava porras ei ilmeisesti halua jatkaa keskustelua vuoden 2013 kuvan tilanteesta 6.5.20 klo 9:16…11.20 kommenttieni jälkeen.

Ennen suorittava on kertonut, miten koivun ja männyn kasvatus onnistuu ihan hyvin, kunhan taimikoiden raivauksista huolehditaan. Nyt kävikin ilmi, että kuusta voi hänen mielestään kasvattaa ihan hyvin juurikääpäisellä alalla. Sekö onkin ratkaisu, ei suinkaan koivun tai männyn kasvatus? Vai oliko kyse siitä, ettei suorittava tiennyt, millaisia hirvieläinmäärät oikeasti laajoilla alueilla Suomessa ovat ja se pakotti perääntymään kuusen kasvatusta puolustaen?

Tamperelainen: ”Kaikkien viheraktivistien kannattaisi painostaa metsästäjäorganisaatioita hirvien lukumäärän vähentämiseen.”

Hirvieläinten. Peuroja on jo enemmän kuin hirviä, mutta ne ovat sijoittuneet paljon suppeammalle alueelle. Sinne, jossa nuo aktivistit ovat huolissaan metsien suojelun vähäisyydestä. Tiheydet on hirviin verrattuna 2…30-kertaisia. Laidunnuksesta Tammisaaren kansallispuiston alueelta on tutkimuskin ja tuon tutkimuksen teon jälkeen peurojen määrä on tuplaantunut. Mutta ei kiinnosta. Luonnonsuojeluliiton Veistolakin vain kiemurteli ympäripyöreitä, kun tuon organisaation kantaa asiaan kysyin. Ja Teijon kansallispuiston perustamisen yhteydessä niinkin komealla tittelillä kuin ympäristöneuvos varustettu kaveri ympäristöministeriöstä aivan pokkana valehtelee julkisuudessa:

”– Suomeen ei voi perustaa kansallispuistoa, jossa metsästäminen on sallittua. Sen kieltää luonnonsuojelulaki, jota ympäristöministeriön tietenkin on noudatettava, sanoo puolestaan ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander ympäristöministeriöstä.”

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/619708/Metsastys+uhkaa+kaataa+Teijon+kansallispuiston

Kun viheraktivistien taustalla on ajattelua, jonka henki ko. artikkelin kommenteistakin ilmenee, ei apua suomalaisen metsän luontoarvojen hoitoon ole viheraktivistien suunnalta luvassa. Sen porukan intressit on ihan jossain muualla.