Hiukan kummastuttaa tuo suorittavan vaatimus jossa metsänostajan pitäisi olla valmiiksi ammattilainen käsittelemään metsiään ja sitä ennenkin omistaneen pitäisi varmaan esittää pätevyystodistus ammattimaisesta metsien käsittelystä hänen aikanaan. Minkään muun tahon en tiedä moista vaativan kuin metsästäjien, näköjään. Kumma vastakkaisuus piilee myös siinä että monet metsästäjät ovat seuraan päästäkseen ostaneet metsätilan. Miten siinä sitten tämä meille esitetty ”vaatimus” peilautuu heidän omaan toimintaansa? Kovin vähän näissä puuhapetepalstoissa ainakin näkyy tapahtumia metsän käsittelyn suhteen. Mutta uskoa se pitää, Gla on ollut vaiheessa metsiensä alkuun hoidossa.

Tilanne vuoden 2013 kohteessa on se, että kuvio on hirvituhokorvausten turvin viljelty uusiksi. Puulajina mänty, jota täydennetty kuusella. Lisäksi täydennysviljelyä tehty myyrien takia. Taimikko nyt n. 0,5-2 metristä. Heinäntorjuntaa ja tricon käyttöä, joita ei korvata, on tehty runsaasti. Suurelta osin heinäys alkaa olla voiton puolella.

Tilanne nykyään on myös se, että hirvien määrä on kasvanut hiukan ja peurojen määrä kaksinkertaistunut. Kauriiden määristä ei ole tietoa, mutta epäilemättä niitäkin on enemmän.

Tuolla kuviolla ei rästejä ollut, eikä täällä voi vaikuttaa naapurien asioihin. Maapinta-alasta on puolet peltoa ja naapurin kuusen ja männyn muodostama 03 sekametsä on erinomainen talousmetsä. Tuollaiseen kannattaisi pykiä, ei yhden puulajin metsiin.  Ja pajua yms. pitäisi riistanhoito-ohjeen mukaan ollakin, jotta syönti kohdistuisi niihin, eikä koivukuvioiden taimikkoon. Ylipäätään kun tilat ovat täällä pääsääntöisesti 5-30 hehtaaria, eikä läheskään aina yksi omista useampaa rajanaapuria, hirvieläimet kulkee tilalta toiselle muutamassa minuutissa. Tähän pitää riistapolitiikan sopeutua, ei päinvastoin.

Suhteet metsästäjiin on ollut aina kunnossa. Vastikkeettomat sopimukset on tehty, enkä ole heille mitään kritiikkiä esittänyt. Kun metsätöissä olen ollut, olen antanut heille rauhan metsästää ja itse väistänyt. Infrakin on kunnossa, kuvan kuvion poikki menee henkilöautolla ajettava ajoura tms. tie.

Tuohon aikaan ilmoittelin peurahavainnoistani, mutta jossain vaiheessa totesin aktiivisella seuralla olevan tieto jo olemassa.

Kuusikon historiasta ei ole tietoa, mutta vaikka olisikin harsintakauden alikasvospuita, samalla tavalla juurikääpä leviää niistä juuriyhteyksien kautta uusiin taimiin kuin esim. kesähakkuista alkanut tauti. Metlan mallinnuksen mukaan tuloksena on 1,5-kertainen määrä lahoa seuraavan polven puustossa. Muokkaus ja istutustaimien käyttö ei tätä kumoa. Se, että metsäalan ammattilainen vähättelee juurikääpäongelmaa on mielestäni vakava tilanne. Sillä romutetaan tulevaisuuden metsätalouden edellytyksiä. Ehkä tämäkin indikoi sitä, miten haitallista harrastuksen mielipiteitä ohjaava vaikutus on. Muuten ei tätä voi käsittää.

Suorittava: ”Gla:n kohdalla metsäharrastus on sisältänyt alkuvaiheessa runsaasti haasteita ja tuo hirvi on vain se”viimeinen pisara”.”

Mitä haasteita tarkoitat? Toki tuon tilan hankinta toi paljon työtä rästien perkaamisen muodossa, mutta ei se ylisuuren hirvieläinkannan merkitystä poista. Et taida käsittää olosuhteita, kun elukoita on 50-150/1000 ha. Ja tämä ei ole mikään paikallinen tihentymä, kuten Luken kartoista nähdään. Samoin kolarikartoista. Tilanne on sama monen maakunnan alueella, eikä minun maat ole edes pahinta seutua. Tälläkin seudulla metsissä liikkuessani olen huomannut polkuja ja jätöksiä olevan kaikkialla. Ei voida siis puhua edes talvilaitumista.

Eniten silti ihmetyttää, ettei tätä vieläkään osata kytkeä millään tavalla monimuotoisuuskysymykseen.

Riistapainotteisessa metsänhoidossa (Tapion työopas) neuvotaan jättämään hirvieläinten ruokaa palstalle. Jostain syystä käsittääkseni on tehokkainta perata nuo pois, jottei suorittavankin kommentin mukaan houkutella alueelle sorkkia. Pitääkö siis perata pajut yms. pois ja yksipuolistaa luontoa vai jättää ne ja toivoa hirvieläinten syövän vai ne, mutta ei läheistä koivutaimikkoa? Kuviokoko nyt on usein kuitenkin hehtaarin suuruusluokkaa meidän pienipiirteisessä maastossa, joten taimikkoon ei ole pitkä matka mistään.

Eli kun minä harrastelijana en osaa, nyt voi ammattilainen neuvoa. Mhy:n ammattilainen nosti sorkkaongelman edessä kädet pystyyn.

Mielenkiintoista keskustelua! Hirvieläinten vaikutus monimuotoisuuteen selkenisi, jos saataisiin eri kasvupaikoille aidattuja, eri tavoin hoidettuja näytealoja (avohakkuualoja). Hirvieläinten vaikutushan tulee kahta reittiä: vaikutuksena uudistettaviin puulajeihin ja taimikonhoitoon ja toisaalta suorana laidunnuksena. Hirvi suosinee kesälaitumella rehevämpia alueita, joilla on ruoho-ja heinäkasveja, osittain myös suokasveja, sekä maukkaita lehtipuulajeja runsain määrin sopivalla korkeudella. Talvilaitumilla suositaan männyn taimikoita. Vai miten on: laiduntaako hirvi talvellakin mieluummin lehtipuuta sisältävässä taimikossa kuin puhtaaksi raivatussa?