Jospa onkin kysymys jo aikoinaan Konsta Pylkkäsen ihmettelyn kohteesta eli välikädestä eikä kädettömyydestä.    Mikä on se kuuluisa välikäsi pohjimmiltaan , joka vie tässä tapauksessa puut taimikoilta ?

Joskus saattaa olla hirvituhojen synnyn ehkäsyyn riittävän usein tehty taimikon hoitokin, on se  mahdollista.  Usein kuitenkaan ei sillä ole juuri merkitystä. Jos on esim. talvilaidun alue jolla hirvitiheys on suuri , ei tilannetta auta välttämättä vaikka taimikko olisi hyvässä kasvukunnossa ja vesakkoa niitetty usein ja hartaasti.   Ravinteikkailla, hyvillä kasvupaikoilla vesakko saattaa kasvaa  tyvivesoina metrin kesässä.  Jos hirvien takia pitää tehdä perkausta 3-4 kertaa ennen ensimmäistä ensiharvennusta , niin sen ylimääräisen th-työn lisäkustannuksiin soisi osallistuvan muidenkin kuin vain mo:en .  Uusi kemera 2 x ennen eh-ikää on vielä toistaiseksi voimassa , hyvä niin.  Selkeissä tapauksissa hirvien takia estyvän sopivan puulajin viljelyn lisämenoihin pitäisi osoittaa varoja riistanhoidon puolelta . Kansantaloudellinen hyöty ylittäisi siinä myöhemmin moninkertaisesti pienen lisäpanostuksen.

Vähän asiastakin.  Suomen metsistä ei kyllä saa puupeltoja yrittämälläkään .  Luontotyypit vaihtuu joskus yhtenään.  Niin monimuotoiseksi jääkausi on luontomme muokannut.  Esimerkkinä Lukijankuvien ”Suorat männyt” rajoittuu Kivikkoaukkoon ja männyistä on reilu 100 m Leppiin.

On erilaisilla luontokappaleilla vara valita mieluisimmat paikat.

Mielestäni mosaiikki ei tee luonnosta monimuotoista. Monimuotoisuudessa on kyse lajien määrästä ja niiden suhteista sekä perinnöllisestä monimuotoisuudesta. Vaikka maasto vaihteleekin, myös siinä luontotyypissä viihtyvät eliöt vaihtelee. Siksi jokaisella kasvupaikkatyypillä pitää huolehtia luontoarvoista. Esimerkiksi hehtaarin kuviota ei tee monimuotoiseksi se, että se rajautuu kaikilta sivuiltaan erilaiseen maastoon. Maaperä pysyy terveenä, ravinnekierroltaan nopeana ja monimuotoisena vain, jos tuon hehtaarin alalla huolehditaan asioista esim. kasvattamalla sekapuustoa tai harjoittamalla vuoroviljelyä ja huolehtimalla kuusikon aluskasvillisuudelle valoa tuovista harvennuksista ajoissa.

Vaikka Suomessa onkin vain vähän todellisia metsien monokulttuureja, ristiriitaista onkin se, että monella kuviolla monimuotoisuuden taustalla on hoitorästi. Moni sekametsä on seurausta siitä, ettei niitä ole raivattu ajoissa. Surullista on myös se, että hirvieläintuhojen välttäminen perustuu monimuotoisuuden supistamiseen.

Puupelto on muuten terminä harhaanjohtava. Itselläni on tasaisella maalla riviin istutettu koivikko. Tuon voisi kuvitella olevan oikea puupeltojen isoäiti. Sinne on kuitenkin kasvanut luontaisesti myös mäntyä, raitaa, haapaa ja leppää. Lisäksi alla on kuusta. Nuo kaikki olen huomioinut hoidossa. Kun katsoo kulmasta, jossa koivujen rivejä ei huomaa, vaikutelma on varsin monimuotoinen.

Gla:n linkin kuva vuodelta 2013. Mikä on tilanne tänään? Tuohon aikaan oli saavutettu metsästäjien mielestä sellainen hirvikannan taso ,jossa metsästystä rajoitettiin vuosiksi voimakkaasti. Toki hirviä vielä jäi joidenkin riesoiksi muodostaen paikallisia ongelmia ,kuten GLA:n kohdalla on käynyt .

Olosuhteet  olleet suotuisat  hirvien hirvien läsnäololle GLA:n tapauksessa,kun muistelen nimimerkin kertoneen, että metsien hoito oli ollut jonkun aikaa vaiheessa ennen GLA:n tarttumista ohjaksiin. Jos tilalla on koivua kasvavan taimikon läheisyydessä kuvassa näkyvän sekametsän lisäksi pelto ja kaikkia puulajeja kasvava(haapaa,raitaa,pakua,leppää) vähän isompi taimikko, on hirvien vierailu alueella hyvin todennäköistä.

Oliko tuohon aikaa infra ja suhteet  metsästäjiin kunnossa? Johonkin kohtaan metsästysaluetta saattaa jäädä katvealueita ,joilla ei metsästetä koskaan huonojen yhteyksien ja maastojen takia. Saalis otetaan talteen muualta helpommin ja turvallisemmin. Tällaiseen paikkaan mieltynyt hirvinaaras tai useampi voi tuottaa pitkäaikaisen ongelman.

Ei muuten ole tietoa siitäkään ,oliko koivikon kohdalta hakattu kuusikko syntynyt harsintakauden ikivanhoista aluskasvoskuusista. Panikointi tyvilahon suhteen saattoi olla ihan turhaa.Kuusta olisi voinut kasvattaa edelleen  , kun käytössä olisi ollut nuoret ja terveet taimet.

Gla:n kohdalla metsäharrastus on sisältänyt alkuvaiheessa runsaasti haasteita ja tuo hirvi on vain se”viimeinen pisara”.

suoriutuva.”-Oliko tuohon aikaa infra ja suhteet metsästäjiin kunnossa? Johonkin kohtaan metsästysaluetta saattaa jäädä katvealueita ,joilla ei metsästetä koskaan huonojen yhteyksien ja maastojen takia. Saalis otetaan talteen muualta helpommin ja turvallisemmin. Tällaiseen paikkaan mieltynyt hirvinaaras tai useampi voi tuottaa pitkäaikaisen ongelman.”

-Onpa todella itsekäs ja jopa röyhkeä kommentti. Kuvaa kyllä tuon muun lisäksi asennetta, joka ei voi jatkua loputtomiin tuollaisena. Jos metsästäjien moraali on läpi tuollaista, niin kyllä olisi syytä peruuttaa maanvuokraus-sopimus.