Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Sanoma oy omistajat näkyvät ulostetussa tekstissä. Aamulehden linja muuttui hesarin linjaksi metsien uutisoinnissa taannoisen kaupan myötä – no kyllä siellä aika pällejä pääkirjoituksia aiemminkin oli.

Vastaavaa aivopesua uutisoinnissa aihe alueittain kuin itänaapurissakin. Valtalinjasta poikkeavaa ympäristö uutisoitia ei voi kirjoittaa, jos haluaa tuon konsernin palkkoja nauttia.

Ympäristöni monimuotoisuus lisääntyi yhdellä lintulajilla: pienin tiaisemme kuusitiainen yrittää rakennella pesää naapurin varastoon. Menee sisään tuuletusritilän vierestä. Luontoportti kertoo lajista, että se pesii koloissa mutta ei itse koverra koloja ja myös pönttö kelpaa. En tiedä miksi ei asettunut lähiympäristön pönttöihin.

En minäkään ole kuusitiaisia Keski-Suomessa nähnyt, mutta en välttämättä olisi tunnistanut sitä äänestä vaikka niitä olisi kuusikoissa ollutkin. Täällä on pönttöjä sekä pienemmällä että isommalla aukolla. Pienemmissä pesii varmaan sinitiainen ja isommissa talitintti tai kirjosieppo.

Myöhemmin paikalle saapuva kirjosieppo ainakin häätää varhaisemmat tiaiset. Ja tiira häätää nauru- ja kalalokin.

Aaamulla kirjosieppo yritti häätää oravaa pois naapurin pihapuusta. Ilmeisesti molemmat oli kiinnostuneita samasta pöntöstä, mutta ehkä eri syystä.

Omalla puolellani olevia pönttöjä kirjosieppo tutki eilen ja sunnuntaina, taitaa olla valinnan vaikeutta ylitarjontatilanteessa. Minulla on metallikaulus reiän ympärillä ja huopakatto, naapurin pöntöstä en tiedä. Ainakaan huopaa ei ole, joten arvostelukyvyn puute vaivaa sieppoa, jos naapuriin menee.

Kannattaa muuten hankkia hyvälaatuiset kiikarit, ellei jo omista. Käsitys monimuotoisuudesta lisääntyy yllättävästi, kun alkaa katsella, keitä kaikkia puissa liikkuukaan. Samalla huomaa puutteet omassa lajitunnistuksessa.

Viikonloppuna oli lintupäivä, pihabongausta ja lintutornien taisto. Ei ikinä uskoisi, että yhdestä paikasta havaitaan päivässä 100 lintulajia.

http://www.birdlife.fi/tiedote-20220507/

Tässä kommenttini Hesariin:

Tiedemiehet ovat jotain mieltä ja toisaalta käytännön havainnot Suomen metsistä aivan erilaisia. Siksi minäkin kyseenalaistan tuon 30 %, Se on tavattomaasti ylimitoitettu. Eteläisen Suomen metsät oli lähes tuhottu 1800-luvun loppuun meneessä. Kuten tiedetään tekijöitä oli monta, kaskeaminen, tervanpoltto, puun hiilto rautamasuunien hiileksi ja asutuksen tarpeet. Tapion vuosikirjassa 1914 kerrottiin sanonnasta ”Kun talon rakennan, niin metsä pakenee”. Nouseva sahateollisuus 1860-luvulta lähtien varmisti, että koko Eteläisen Suomen kaikki metsät tulivat hakkuiden piiriin. Tukkipuu oli varma tulonlähde eikä niitä kenenkään kannattanut pitää turhan panttina metsässä odottamassa jotain tuhoa.

Metsämme ovat siis hakattu kauttaaltaan, mutta nyt kerrotaan, että ne ovat nykyään monimuotoisia eikä niitä saa sen vuoksi hakata. Jospa asia onkin päinvastoin. Tuo monimuotoisuus onkin seurausta metsien voimakkaista hakkuista, mikä on antanut heikommillekin eliöille mahdollisuuden löytää oman ekolokeronsa.

Tuo oppi 30 %:n hakkaamattomuusvaatimuksesta tulee lähinnä Ilkka Hanskin yksinäisellä saarella tekemistä täpläverkkoperhostutkimuksista. Epäilemättä pätee siellä, mutta historiatiedot huomioon ottavat havainnot Suomen metsistä kertovat, ettei sitä Hanskin oppia voi soveltaa metsiin, jotka ulottuvat Tyyneltä valtamereltä Attlantille. Boreaaliset havumetsämme ovat siis sietäneet hyvin voimakasta käsittelyä menettämättä kasvuaan, Onko niiden monimuotoisuuskin tuon hakkuun tulosta jätän pohdittavaksi. Kiistatonta on, että hakkuut joka tapauksessa antavat monille lajeille kehittymis- ja leviämismahdollisuuksia.

Nykyään on jo niin suuri määrä metsistämme suojelualueita tai erilaisten hakkuurajoitusten piirissä, ettei niiden historiaan perustuvat havainnot vaadi lisää.
.