Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

EDIT

Meikäläisen kuitti Piia Elosen juttuun Hesarissa:

Ymmärtäisin, jos oltaisiin huolissaan sademetsien luontokadosta. Täällä pohjoisessa ei siihen pystytä vaikka haluttaisiin. Eivät pystyneet kaskenpolttajat, Eivät tervanpolttajat. Eivät Etelä-Suomen rautamasuunien omistajat. Ei maalaisväestö vaikka huoletta hakkasi kaikki asutuksen lähimetsät. Eivät 1800-luvun tukkipuun ostajatkaan, joiden määrämittahakkuiden jäljiltä jäi suuria aukkoja ja harveikkoja.

Meillä hakattiin metsistä vuonna 1950 n 50 miljoonaa m3 puuta ja puuta oli n 1,5 miljardia m3. Nyt hakataan 70 miljoonaa m3 ja puuta on 2,5 miljardia m3. Siis hakkuut ovat lisääntyneet 40 %, mutta puuvaranto lähes 70 %. Sama juttu lahopuun kanssa. Lisääntyy jatkuvasti.

Entä metsän uudistaminen? Metsät olivat saaneet uudistua miten sattuu vielä 1950-tai -60-luvuille. Nyt huolehditaan tehokkaasti. Kyllä sekin on luontokadon estämistä. Kyllä puutkin kuuluvat luontoon vaikkei sitä ”luontokatokeskusteluja” seuratessa uskoisi.
Entä suojelualueet? Natura toi jo paljon uusia suojelualueita. Metso-ohjelmat lisää. Metsälaki toi 10 §:n suojelukohteet. Sertifikaatit taas lisää. Eikö jo riitä?

Tällainen Suomen metsiä koskevan luontokatopaniikin lietsominen on täysin käsittämätöntä. Toivoisi, että HS perehtyisi asiaan ihan oikeasti siellä metsissä. Ne nimittäin voivat hyvin ja voisivat vielä paremmin, jos hakattaisiin lisää. Samalla myös moni kasvi ja eliö saisi nauttia enemmästä valosta ja voisi paremmin.

Timpalla hyvä kommentti. Ilmaan jää edelleen roikkumaan kysymys siitä, miksi esimerkiksi hömötiaisen kanta alenee nyt kovaa vauhtia. Onko syynä nykyinen metsien käsittely? Vai tapahtuvatko sukupuutot pitkällä jopa 100 – 200 vuoden viiveellä eli takana olisi kuitenkin kaskikausi ja teollinen metsän käyttö? Onko takana muita tärkeitä tekijöitä kuin metsän käyttö? Mikäli sukupuutot tapahtuvat pitkällä viiveellä, se tarkoittanee että tilanteen korjautuminen voi myös tapahtua pitkällä viiveellä, eli vie pahimmillaan sen saman 100 – 200 vuotta. Jos pääsyyllinen on nykyinen metsän käyttö, olemme moraalisesti velvoitettuja tekemään asialle jotain nyt emmekä voi vedota siihen että osattiin sitä ennenkin.

AJ: ”Timpalla hyvä kommentti.”

Noinkohan. Onkohan jossain kohtaa ihan pieni riski, että noiden timppojen kirjoitusten ansiosta viimeisetkin uskottavuuden rippeet ropisee jonnekin peruskallion koloihin.

Voisi jopa kuvitella, että tuolla taktiikalla, missä mitään ongelmaa ei nähdä missään eikä koskaan ole ollutkaan, ei ns. suuren yleisön mielipideilmastossa pärjätä. Siinä kisassa saattaisi olla nimittäin vähän kirimistä, koska takamatkalla ollaan. Yritän katsella mo:na aiheita myös ”ei mo”:n silmin ja joskus meinaa vähän nolostua.

Leena

Riekon kohdalla on tunnistettu ilmastonmuutoksen lisäksi toinen haittaava tekijä eli soiden ojitukset.

Tarkoitin ”hyvällä kommentilla” sitä että metsien monimuotoisuuden eteen tehdään jo paljon. Jos kehityksen kääntämisessä on pitkä viive, tehty työ ei näy uhanalaistilastoissa kuin vasta vuosien päästä, mikä heikentää metsäalan motivaatiota. Toisin sanoen emme tiedä mikä on monimuotoisuustoimien riittävä taso kuin vasta jälkeenpäin.

Pääasia on se että totuutta koetetaan kaivaa esiin. Kun tähän on päästy, tietenkin uskottavuus auttaa sen jälkeen asioiden julkisuuteen saattamisessa.