Yö jalkaan sanottua,nuori ja hoitamaton.

Se maapohja on kuitenkin raiskattu.

mulle:n mielestä avohakkuu on metsän raiskausta. Luonto tekee itsekin samantyyppistä uudistamista metsäpalojen, tuulituhojen ja hyönteisinvaasioiden muodossa. Mikä avohakkuusta tekee erilaisen noihin verrattuna, on se että puuta poistuu enemmän ja maa muokataan. Nykyinen muokkaustapa on kuitenkin kevyt, ja muokkaamatonta maapohjaa jää runsaasti erityisesti mätästyksessä. Tuulituhoon yhdistyvä kantojen kääntyminen paljastaa kivennäismaata samaan tapaan kuin kevyt muokkaus.

Tarkoitatko mulle raiskauksella sitä, että ekosysteemi muuttuu niin radikaalisti lyhyessä ajassa? Se ei välttämättä ole huono asia, että maaperän siemenpankki saa mahdollisuuden puskea uusia kasvilajeja esiin. Jos metsäalueella on metsiköitä eri kehitysvaiheissa, useimmat eliöt voivat siirtyä aina jonnekin lähistölle ja säilyä suojeltujen metsiköiden tai metsikön osien saarekkeissa ja palata taas avohakatulle alueelle, kun se on vanhempi metsä. ”Raiskaus” ei siis aiheuta tässä tapauksessa pysyvää traumaa!

Kivisillä mailla totta kai harmittaa maiseman muutos muutaman hetken. Minun omissa metsissäni on kai luonnostaan niin kivistä ja kallioista, etten osaa tuosta hätkähtää. Jos harrastaa puunkorjuuta kotikonein, kannattaa teettää/tehdä hakkuut ja muokkaukset sen mukaan, mutta tämä ei ole yleisratkaisu Suomen metsätalouteen. Meillä ei ole varaa hukata puuston kasvupotentiaalia enemmän kuin mitä menee jatkuvaan kasvatukseen, erityisiin elinympäristöihin, rantoihin ynnä muihin maisemakohteisiin.

Marjat ja sienet kyllä palaavat, ja niitä on aina jossain; järjestyksessä vadelma, puolukka, variksenmarja, mustikka? Kenelläkään ei ole pitkä matka kansallispuistoon, jos haluaa oikein vanhassa metsässä retkeillä. Soiden ylenmääräinen ojitustehokkuus on harmi, mutta nekin palaavat entiselleen jos ei kunnostusojiteta. Sopivia pienialaisia kohteita voitaisiin yrittää ennallistaa marjasoiksi. Myös metsän asukit kiittäisivät juolukasta, lakasta ja karpalosta.

Kaikkein hankalinta omissa metsissäni on liikkua rantojensuojelualueella, jossa metsää ei ole pitkään aikaan raivattu eikä harvennettu, varsinkin kun Asta-myrskyn kaatamat puutkin ovat siellä sikin sokin. Ei ole varsinainen virkistysmetsä se.

Hakkuuaukeallakin on oma lajistona. Mm. maitohorsma, vadelma, metsälauha, ahomansikka yms. Monet petolinnut siirtyvät saalistamaan avoimen maaston myyriä. Puista hyötyjiä ovat mm. pihlaja, kataja, leppä jne.

Mitä Gla tarkoitat tavallisilla suojelumetsillä? Eikös ne ole vapaana käytössä paitsi luonnonpuistot?

Ihmisiä on pakko ohjata kansallispuistoissa kulkureittien avulla. Näin vähennetään maaston kulumista ja häiriötä eläimille.