Keskustelut Metsänhoito Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Esillä 10 vastausta, 171 - 180 (kaikkiaan 9,372)
  • Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

    Merkitty: 

    Valtava määrä lajeja on uhanalaisia. Ihmekös tuo kun , metsien hakkuita jatketaan samalla kaavalla kuin aina ennenkin.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka ei tajua , että laji kato iskee omaan nilkkaan! Itketään liiallisesta hirvi määrästä. Samaan hengen vetoon huudetaan , että kaikki sudet on tapettava.

    Yksipuolinen puupelto , kuusen viljely altistaa puuston lukuisille kasvi taudeille ja hyöteisille , mm. kirjanpainajalle.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka : koskaan et muuttua saa!

  • Gla

    Rane: ”Jos kerran etelässä lahopuun määrä kasvaa ja monimuotoisuus vähenee niin johtopäätös on että monimuotoisuudelle ei lahopuun määrällä ole mitään merkitystä.Tai sitten lahopuun määrän lisääntyminen vaikuttaa monimuotoisuutta lisäävästi mutta tutkijat eivät sitä kerro.”

    Monimuotoisuus syntyy usean eri tekijän summasta. Lahopuun määrä on tässä yhtälössä vain yksi tekijä ja vaikka määrä kasvaisi reippaastikin, summa voi olla alkuperäistä pienempi. Tutkijat siis kertovat lahopuun määrän vaikutuksen, mutta se ei yksin riitä.

    Olen tästä ennenkin maininnut ja toivon, että lahopuun merkitystä ei mainittaisi noin suoraviivaisena. Muuten pian saamme taas kuulla kerttuilua aiheesta. Jos näin helpoista asioista pääsee kerttuilemaan, se vie tehokkaasti uskottavuutta metsätalouden harjoittajien halusta huolehtia luontoarvoista. Se taas johtaa siihen, että joku muu tekee sen puolestamme.

    nuori isäntä

    Kyllähän sitä jättäisi lahopuuta vähän enemmäkin samoin riistapöheikköjä ja tekisi tekopökkelöita (ja näin vähän teenkin), mutta ei vaan uskalla pian ollaan leimaamassa ties mitä hcv tai yms leimaa päälle tai ollaan vaatimassa suojeluun.

    Suojelun ja tulkintojen ehdottomuus vaikuttavat negatiivisesti monimuotoisuuteen.

    Gla

    Sama pelko minulla on tuosta liian hyvin hoidetusta metsästä ja MT:ssähän oli kirjoitus samasta aiheesta.

    Erään palstan läpi virtaavan laskuojan reunojen perkuussa tämä tuli mieleeni. Toisella puolella on ensiharvennettu koivikko, jossa haapaa ja leppää sekapuustona sekä nätti alikasvoskuusikko. Näyttää vielä talousmetsältä, mutta 10 vuoden päästä saattaa joku erehtyä sitä katsoessaan. Ojan toisella puolella kl 3 kuusikko ja ojan reunoilta otin vesakon seasta esiin järeähköjä leppiä. Varma en tietenkään voi olla, mutta luulen ojan olevan kaivettu joskus palstani yläpuolisten peltojen ja ehkä myös metsien kuivatukseen.

    Puuki

    Lajien uhanalaisuus vaihtelee jatkuvasti.  Katsoin Lintu-Atlaksesta muutamia lajeja jotka olleet joskus uhanalaisia.  Valkoselkätikka esim. oli hyvin uhanalainen  vielä 80-luvulla mutta on nyt lisääntynyt.   Samoin useimpien pöllölajien kanta on kasvanut entisestä.   Toisten pikkulintujen kanta on taantunut, toisten vahvistunut.  Joitakin uusia lajejakin on levinnyt Suomeen esim. sitruunavästäräkki.   Useimmiten syynä lajin taantumiseen on ollut talvehtimisalueiden huonot olosuhteet , kuivuus yleensä tai sitten tuntematon syy.   Se ”tuntematon syy” voi olla esim. se , että etelässä korjataan oliivisatoja yöllä (lämpötilan takia) jolloin erään uutisen  mukaan n. miljoona pikkulintua/v.  jää korjuukoneiden saaliiksi.  Toinen pikkulintujen kantoja harventava asia on niiden pyytäminen verkoilla ruokatarpeiksi.  Miltei kaikki pikkulintulajit kelpaa jossain päin maailmaa  ruoaksi.    Esim. yleinen laji metsäkirvinen on vähentynyt vaikka sille hyvin sopivia pesintäalueen paikkoja on avohakkuiden seurauksena olemassa.

    Peltolajien vähentyminen johtuu maatalouden muutoksista; metsäniittyjen ja ojitettujen peltojen vähenemisestä.  Ulkomailla rikkaruohomyrkkyjen ja glyfosaatin levitys viljapelloilla syksyllä saattaa myös heikentää pikkulintulajien selviytymistä.  Suomessahan vesakkomyrkytykset lopetettiin jo 80-luvun alkuun mennessä.

    Metsien yksipuolinen hoito ja sen heikentävä vaikutus monimuotoisuuteen on enimmäkseen jo taaksejäänyttä aikaa ainakin Suomessa. (Sademetsien hävitys mm. muka ekologisesti kestävän soijan kasvatusta varten on eri asia).    Väärää kuvaa yritetään vain jatkuvasti luoda mediassa; esim. taannoin kuvassa jossa pöllöparka oli nostettu kannolle aukon reunaan muka pesäpaikkansa ja ruokapaikkansa menettäneenä.   Itse asiassa tilanne olikin parantunut pöllön kannalta ; pesintäpaikan viereen oli tullut lähivuosien ruokamaa.

    A.Jalkanen

    Kuten aiemminkin kirjoitin, pöllöjen ongelma on myyräkantojen suuri vaihtelu, nimenomaan taimikoissa, joka on niiden marginaalihabitaatti: metsämyyrä ei mene taimikkoon ennen kuin se on tietyn pituinen (jolloin se pääsee petoja karkuun kiipeillen) ja peltomyyrä menee vain silloin kun niitä on paljon kaikkialla eli huippuvuosina. Pöllöjen on siis löydettävä myyräkatovuosina jokin toinen ravintolähde, esim. tiaiset, tai muutettava maisemaa, siitä kai johtuvat pöllöjen vaellukset. Miksi pöllöjä ei näe enemmän taajamien ruokintapaikoilla talvisin, on minulle arvoitus.

    reservuaari-indeksi

    Mitähän myyräkantojen suurelle vaihtelulle voisi sitten tehdä. Löytyisiköhän tältä palstalta eliittiä vastaamaan…

    Tämä on jäänyt Metsälehden historiassa vähän epäselväksi. ☺

    ♥ Kerttu

    A.Jalkanen

    Teoriassa petoja lisäämällä myyräkantojen vaihtelu vähenee, mutta onko käytännössä mahdollista päästä riittävän isoihin petojen määriin riittävä isolla alueella… epäilen.

    Hypoteesin käytännön testaus: mittaustietoa pitäisi alkaa kertyä lähivuosina, jos riistakameraseuranta onnistuu.

    Scientist

    Käsittääkseni pöllöjen ja yleensä petolintujen määrään vaikuttaa vain kaksi merkittävää tekijää. Ne ovat ravinnon saanti ja hyvä pesäpaikka. Esimerkiksi huuhkaja on pesinyt Helsingissä, kun siellä on sopivaa ravintoa mm. kanit ja valkoposkihanhet ja turvallisia pesäpaikkoja katoilla.

    Monien pöllöjen kanta vaihtelee suuresti myyrävuosien  mukaan. Tunturipöllöä näkee Lapissa yleensä vain hyvinä sopulivuosina. Usein se sitten lähtee vaeltelemaan eteläänkin ravinnon puutteessa. Samoin hiiripöllö vaeltelee usein etelään.

    Kyllä varpuspöllö joskus tulee pihoihin pikkulintujen perässä. Se onkin pöllöistä juuri se, joka syö eniten lintuja.

    A.Jalkanen

    Lapseni osallistui Metsävisaan; keräsi pisteitä lajintunnistuksesta, mutta muuten on vielä opeteltavaa.

    Metsävisassa oli hieno taulukko (ei ole vielä tapahtuman nettisivulla) tiaisten elinympäristövaatimuksista ja uhanalaisuudesta. Uhanalaisimpia ovat töyhtö- ja hömötiainen, jotka kovertavat itse pesäkolonsa sopivan lahoon puuhun ja suosivat havumetsiä. Parhaiten pärjäävät ne lajit (sini- ja talitiainen), jotka hyödyntävät pönttöjä tai muiden lajien kovertamia koloja ja talviruokintoja sekä suosivat kulttuuriympäristöjä, sekametsiä tai lehtimetsiä. Jää nähtäväksi, riittääkö havumetsälajeille talousmetsiin järjestettävä lahopuujatkumo, vai ovatko ne ravinnonhankinnassaan riippuvaisia vanhojen metsien muodostamasta suojelualueverkostosta.

    Tiaisten elinympäristöt:

    Tali: kaikenlaiset metsät, kulttuuriympäristöt. Sini: lehti- ja sekametsät, kulttuuriympäristöt. Kuusi: kuusimetsät, kulttuuriympäristöt. Lapin: mäntymetsät, rämeet. Töyhtö: kuivien kankaiden ja rämeiden männiköt. Hömö: havu- ja sekametsät.

     

    Timppa

    Minun nuoruudessani Keski-Suomessa metsissä oli runsaasti tiaisia.  Ne metsät olivat nuoria.  Alkuaan kaskimaille syntyneitä ja moneen kertaan harsittuja.  Täysin perätöntä puhetta, että tiaiset vaatisivat vanhoja metsiä.  Pesäpuut ovat tarpeen.  Noissa metsissä oli runsaasti lahokoivuja, joten pesäpuita riitti.  Itse uskon siis, että harvennusmetsiin jätettävät pitkät kannot riittävät turvaamaan tarvittavan pesäpuumäärän.

    Sitten on tilanne, että esimerkiksi röyhkeät talitiaiset valtaavat töyhtö- ja hömötiaisten reviirejä.  Tai, että käpytikat syövät niiden munat tai poikaset.  Kuten aiemminkin on keskusteltu, niin talviruokinnan kieltäminen saattaisi vaikuttaa positiivisesti hömötiaiskantoihin, koska sekä talitiais- että käpytikkakannat todennäköisesti pienenisivät.

Esillä 10 vastausta, 171 - 180 (kaikkiaan 9,372)