Keskustelut Luonto Monimuotoisen metsän askelmerkit

Esillä 10 vastausta, 71 - 80 (kaikkiaan 340)
  • A.Jalkanen

    Kooste MT:n sivuilta.

    Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Raisa Mäkipää ja Jyväskylän yliopiston soveltavan ekologian professori Mikko Mönkkönen antavat vinkkejä, miten metsänomistaja voi lisätä monimuotoisuutta talousmetsissään.

    1. Säästä säästöpuuryhmät

    Mäkipää: ”Säästöpuiden merkitys olisi nykyistä suurempi, jos ne todella jätettäisiin metsään. Valitettavasti osa metsänomistajista kerää niitä polttopuuksi, kun ne kuolevat ja kaatuvat. Juuri siinä vaiheessa ne alkaisivat olla monimuotoisuuden kannalta merkityksellisiä.”

    2. Jätä myrskytuhopuuta metsiin

    Mäkipää: ”Jos puun juuriyhteyden sahaa poikki, runko kuivuu talven aikana, eikä seuraavana kesänä ole enää vaaraa, että kirjanpainaja iskisi siihen. Kirjanpainajan loiset sekä sen kanssa kilpailevat hyönteiset elävät kuolleessa puussa, joten jos siivoaa metsästä kaiken kuolleen puun, siivoaa samalla kirjanpainajan luontaiset viholliset.”

    3. Jätä lahopuuta jo harvennusiässä

    Mäkipää: ”Osa lahopuulajeista selviää avohakkuun yli kannoissa ja hakkuutähteissä mutta 20–30 vuoden kuluttua niiden kannat taantuvat. Lajien selviytymistä auttaisi, jos lahopuuta jätettäisiin metsiin jo harvennusiässä. Taloudellisesti vähäarvoisia puita voisi kaataa lahoamaan ja pystyssä olevat kuolleet tai kuolevat puut jättää säästöpuiksi.”

    4. Käsittele metsiä monipuolisesti

    Mönkkönen: ”Monimuotoisuuden ylläpitämiseksi tarvitaan laaja kirjo metsänkäsittelymenetelmiä. Jaksollisen ja jatkuvapeitteisen kasvatuksen lisäksi on mahdollista venyttää kiertoaikaa 10–30 vuodella, vaihdella säästöpuiden määrää sekä harvennushakkuiden ajoitusta ja voimakkuutta.”

    Lisäksi metsänomistaja voi halutessaan tarjota metsäalueita suojeltavaksi. Vapaaehtoisesta suojelusta maksetaan korvaus.

    Pihkakintas

    Pökkelö parempi. Ei haittaa taimikon hoitoja, niin ei sitten tule kiusausta kerätä niitä pois. Kun aikanaan kaatuu, ei vahingoita puustoa. Järeiden säästöpuiden rahallisen arvon vähättely on väärin. Onhan arvo se polttopuun arvo, reilu puolet tukin hinnasta. Omistajalle se on puutavaralaji siinä missä muutkin.

    Olen yrittänyt löytää kohteita, joissa monimuotoisuus ja hyöty kohtaavat. Esim tiheikkö toimii tuulen suojana aukon reunassa ja kasvaa paljon puuta. Kun taimikko kasvaa, tiheikkökaistan voi hakata. Tai jättää harvennuksella hankalasti tehtäviä, haaroittuneita ja mutkaisia leppäpuskaita vaikka hakkaa suorat ja pitkälatvaiset. Kaksihaaraisen koivun voi tehdä pökkelöksi. Korjuuvaurion riski pienempi kun poimii haarat yksitellen. Haavan latvuksen voi jättää karsimattomana palstalle. Kun oksat ja kuoret on syöty, sen voi ajaa energiapuuksi.

    Timppa

    Mäkipää: ”Jos puun juuriyhteyden sahaa poikki, runko kuivuu talven aikana, eikä seuraavana kesänä ole enää vaaraa, että kirjanpainaja iskisi siihen”

    Vaarallinen neuvo.  Metsuritkaan eivät saisi irrottaa kaatuneen puun kantoa työtyrvallisuussyistä.

    Pökkelöitä mekin jätetään harvennusmetsiin.

    Kannattaa kuitenkin aina muistaa, että kaikilla eliöillä on erilaisia tapoja liikkua.  Ovathan ne päässeet vaikkapa entisille kaskimaille.

    sitolkka

    Itse jätän aukolle vielä eläviä, mutta jo hieman huonokuntoisia lehtipuita. Ne ovat sitten pökkelöitä kun metsä on ensiharvennusiässä. Usein aukolle jätetyt valmiit pökkelöt on siihen mennessä jo kaatuneet ja linnut ovat metsässä ilman pesäpuita. Sitten tehdään linnunpönttöjä pellon reunoille että missä ne tintit laudalta.

    Perassic Park

    Kun itse katselen asiaa Pohjois-Pohjanmaan  metsiä mielestäni paljon kolunneena, metsän kasvu on Etelä-Suomea hitaanpaa. Myös metsänkäsittelyn muutosten vaikutukset alkava näkyä pidemmän viiveen perästä.

    Leimaa-antavaa on alueella vallinnut mäntyuskonto. Vaikka metsät olisivat olleet vanhoja kuusikoita/sekametsiä, on ne aurattu ja pakkaan rivi-istutetu männyntaimilla. Johtuneeko  huolellisesta taimikonhoidosta männyt eivät ole karsineet alaoksistoaan, vaan kuusimaisesti työntävät oksaa alhaalta ylös asti.

    Lopputuloksena on paljaita nuoria yksitoikkoisia männikkömetsiä, joita saattaa ympäröidä vyönä vanhempaa kuusikkoa. Tätä markkinoidaan lapin metsän kasvun ihmeenä.

    Mielestäni näitä metsiä tulisi pyrkiä harvennettaessa tekemmän monimuotoiseksi edes siinä vähäisessä määrin kuin  mahdollista. Eli kun on käynyt vahinko!,- seassa kasvaa kuusi tai lehtipuu, tulisi näitä suosia.

    Jos tukeutuu paikallisiin asiantuntijoihin esim  taimikonraivauksissa, tuppaa tarjottu lopputulos johtaa yllämainittuun. Tämä on vastoin ainakin omaa tahtoani. omista metsistäni en halua aurattua rivimännikköä.

     

    sitolkka

    Pohjois-Pohjanmaan metsien kasvu on huomattavasti Etelä-Suomea hitaampaa. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Kasvupaikat ovat enimmäkseen kuivahkoja kankaita ja niiden eri asteisia soistumia. Vanhastaan näillä kasvoi kuivalatvakuusikoita harsinnan jäljiltä. Parempia kasvupaikkoja vähän ja nekin uudistettiin pitkään vain männylle. Ei tainnu alueella muutamaan kymmeneen vuoteen yhtään kuusen istutustainta  näkyäkään.

    Gla

    Luontoarvoja arvioidaan monesti maisemallisilla mittareilla. En silti usko, että puut rivissä on luontoarvojen kannalta huonompi kuin sekalaisessa järjestyksessä.

    Puuki

    Professori ihmettelee (yle 1 , radio) , kun lahopuuta on liian vähän talousmetsissä.  Kaikkiaan saman verran kuin aiemmin, mutta lisäys on tullut suojelualueilta .  Miksei suojelualueiden lahopuulisäys kelpaa yhtä hyvin, kun niitä on perustettu koko ajan lisää sinne tänne ?

    Miksiköhön juuri metsien uhanalaisten lajien määrä kuulostaa olevan se suurin uhka monimuotoisuudelle, vaikka suurin osa niistä uhanalaisista lajeista on kuitenkin  riippuvaisia pelloista, niityistä ja vesistöistä ?  Ei sillä etteikö metsien hoidollakin ole iso merkitys mutta toiset lajit kuitenkin on hyötyneet metsänhoidosta.  Suuremmat haitat eläimistöllekin tulee mm. torjunta-aineiden ja muiden kemikaalien käytöstä pelloilla. Niitä kuluu eniten Suomea etelämpänä olevissa maissa.

    Mutta tekopökkelöitäkin tehdään nykysin talousmetsiin, että onhan niitä lahoja tulossa lisää.

    Olisi tarkoitus levitellä yrittäjältä tienvarteen muutamia kuutioita jääneitä ”tekopökkelöitä”  metsiin lintujen pesäpuiksi, kun kuulemma hömötiasetkin on jo uhanalaisia.

    A.Jalkanen

    Professori Janne Kotiaho haluaisi metsien ja soiden suojeluun lisärahaa satoja miljoonia. Tällaisia summia ei valtion budjetista irtoa, joten avuksi voisi tulla hiilensidontarahasto. Hiilen sidontaa tai varastointia kivennäis- tai turvemailla rahoitetaan siis markkinoilta kerätyillä päästömaksuilla. Ekologinen kompensaatio voisi tulla kyseeseen esimerkiksi lentomatkojen tai  metsää hävittävien rakennushankkeiden kohdalla. Rauhoitettu metsä voidaan sopivissa kohteissa samalla ennallistaa, niin se tuottaa monimuotoisuushyötyjä nopeasti.

    Rane2

    Tämä taisi mennä ohi mutta mitä mieltä on Greenpeace metsäkadosta.

    https://smy.fi/artikkeli/greenpeacen-mukaan-pohjoinen-metsakato-on-pieninta-suomessa/

Esillä 10 vastausta, 71 - 80 (kaikkiaan 340)