Jos minulla on siis istutettu kuusentaimikko, jossa on luontaisesti syntynyttä mäntyä noin 20 % runkoluvusta ja lisäksi iloisesti koivua, ja määrään hoitotoimet tehtäväksi männyn hyväksi tavoitteenani puulajijakauman monipuolistaminen, mikä silloin onkaan pääpuulaji, kas siinä pulma.

Jospa se on niin, että ei kannata tehdä asiasta liian isoa ongelmaa.  Pääpuulaji kpl-määrien  mukaan  ”arvottuna” sopii , kun on vaikkapa tarkoitus kasvattaa sekametsää.      Pääpuulajin ilmoittaminen johtunee siitä, että ei tulisi vahingossa maapohjalle sopimaton puulaji : Esim.  vajaatuottoinen hieskoivikko mäntykankaalle tai ”hierrinpuu männikkö” lehtoon  jne.  Jos kohteessasi mäntyjä on tarpeeksi paljon kasvatettavaksi pääpuulajina, niin sitten se pääpuulaji on varmaan mänty.

Suorittava porras: ”Gla:n hirvivastaisuus lähti liikkeelle epäonnistumisten jatkumosta ,jotka ovat ihmisten aikaansaannosta ,ei hirven. Gla:n haltuunsa saama metsäomaisuus oli hänen kertomansa mukaan hieman heikossa hapessa omistusoikeuden siirtyessä . Kuuselle uudistaminen tietyllä lohkolla epäonnistui (ammattitaidottomuutta) ja epäonnistumista yritettiin paikata istuttamalla koivua alueelle ,joka alueeen historiasta johtuen oli hirville erityisen mieluinen oleskelupaikka . Peitteisyys vain lisäsi viihtyvyyttä.”

Kuuselle uudistaminen ei ole epäonnistunut, eikä tilannetta ole paikattu koivulla. Tuhokorvauksia saanut kuvio oli avohakattu alue, jolla oli aivan oikeaoppisesti tehty muokattuun maahan koivun istutus. Silti se syötiin. Sitä en osaa sanoa, oliko asialla hirvi, kauris, valkohäntä, noista kaksi tai kaikki kolme yhdessä. Kuitenkaan kuviolla ei ollut raivausrästejä, eikä parimetrinen taimikko tarjonnut peitteisyyttä. Eli tuon pahemmin ei mielikuvituksesi tuotos voi pieleen mennä. Kun kuitenkin mielummin uskot mielikuvitustasi kuin todellista tilannetta, on hirviporukoissa mukava luoda joukkopsykoosia ja jakaa käsitys hirvieläinongelman vakavuudesta. Kun vielä taustalla on metsään liittyvä ammatti, uskottavuutesi on pelottavan korkealla tasolla. Muista silti, että käytät valtaasi vaarallisella tavalla.

”Kaikkeen tähän syylliseksi on kuitenkin jääräpäisesti esitetty hirveä ,vaikka ko elukka hakeutuu ainoastaan paikkaan ,jossa on runsaasti syötävää ja riittävästi suojaa. Näin tapahtuu ,oli hirviä enemmän tai vähemmän .”

Täkäläisillä rehevillä mailla ruokaa on runsaasti tarjolla. Ihan kaikkialla ei vielä ole puhtaaksi nuoltuja kuusikoita. Eikä pidäkään olla. Tuolla tilalla on pari pientä mäntytaimikkoa, jotka olen saanut säilytettyä Tricolla ja yksi 0,3 ha koivikko, joka ikäänkuin osana toista mäntytaimikkoa on säästynyt. Saattaa vaikuttaa myös se, että kuvio rajautuu tiehen.

”Vahinkoja voidaan vähentää tai torjua kokonaan tehokkaasti hoitamalla taimikot oikeaan aikaan.”

Tuo ehkä riittää siellä, missä on sekä mainitsemasi hirvityhjiö, että vhp-tyhjiö. Täällä ei ole. Hirviä on 3…5, vhp 30…50 ja kauriita ehkä saman verran. Pyysin, että aiheesta keskustelijat ottaisivat selvää olosuhteista, ennen kuin alkaa ongelmaa vähätellä.

”Hirvi voi tuhota alueelta muutaman aarin ,mutta hoitamattomuuden aiheuttamissa tuhoissa puhutaan aina hehtaareista ja vahingotkin ovat aivan eri mittaluokkaa .”

Pyysin aiemmin, että puhutaan hirvieläimistä ja talousmetsistä. Mutta motosta taisi loppua bensa.

”Gla:n kanssa voitaisiin sopia ,että kannustetaan ihmisiä tekemään varhaisperkaukset ajallaan. Katsotaan sen jälkeen, onko aihetta muuttaa hirvipolitiikkaa.Jälkimmäistä on yritetty 50 vuotta . Edellisen voi toteuttaa välittömästi.”

Kannustamisesta olen samaa mieltä, mutta AJ:n tavoin en laita noita toistensa vaihtoehdoiksi. Peurakanta on lyhyessä ajassa eli sen jälkeen kuin minun taimikkoni tuhottiin, tuplaantunut. Siihen ei voi taimikonhoidolla vaikuttaa. Kun riistapomo sanoo hirvikannan puolittamisen suunnitelmassa mainitun sietämättömiä tuhoja aiheuttavan tason ylittävästä tasosta olevan kohtuutonta, kovin vaikea on asiallista keskustelua siitäkään käydä. Näytöt on kyllä olemassa. Jos suljet silmäsi todellisuudelta metsissä, tilastoja liikenteestä ja punkkien aiheuttamista sairastumisista et voi sivuuttaa.

Ruotsissa Metsäyhtiö ja metsänomistajajärjestö Södra pani tiukan, männyntaimien vahingoilla mitattavan rajan vuoteen 2021, jonka mukaan männylle saa aiheutua enintään 5 prosenttia vuotuista vahinkoa. Jos eivät asiat tule kuntoon, hirvihallinnon nykymalli loppuu.

Mittarina on siis sorkkaeläinten aiheuttamat vahingot, määrä on oltava tasolla, jolla vahingot ovat metsätalouden kannalta siedettäviä. Suomessakin olisi syytä siirtyä hirvieläinkantojen tavoitemääristä ja  hoitosuunnitelmien laatimisesta metsänhoitosuunnitelmiin. Siis määrät sille tasolle, että metsätaloussuunnitelmat voidaan toteuttaa.

Lisäksi Södra havainnollistaa sorkkaeläinten vaikutusta aidatuilla koealoilla ”viltdemohägn”.

Södra ympäristökouluttaa porukkaa. Oppimateriaalina on mm. kymmeniä Södran toiminta-alueen ”viltdemohägniä” – aitausta, joihin eivät sorkkaeläimet pääse. Niissä ei voi olla huomaamatta, miten valtava sorkkaeläinten vaikutus on kaikkeen kasvillisuuteen. Pihlajaa, raitaa ja haapaa riittää, kun ne aitauksen ulkopuolelta on kaluttu olemattomiin. Eli luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeimmät lehtipuulajit syödään.

https://www.landskogsbruk.se/skog/sodras-kraftanstrangning-ska-minska-betesskadorna/

Mieluusti laittaisin jotain muutakin puulajia kasvamaan OMT:lle kuin kuusta.

Puulajivalintaa rajoittaa naapurin peuran ruokinta, jolloin jälkiruuaksi on mennyt jätetty raudussekoite. Kuusikin olisi ok muutoin, mutta kun lähistöllä hakattu kuusikko oli lahoa 25%.

Parinkymmenen vuoden kuluttua voi siis olla käsissä monimuotoisuutta lisäävä 100m3/ha lahokuusikko.

Onko tämä pitkäjänteistä monimuotoisuutta?

Joskus aina on järjen välähdyksiä aitauksen suuntaan alkanut esiintyä, jopa enenevissä määrin. Minä olen tuon päätöksen tehnyt jo kaksikymmentä vuotta sitten ja olen siitä lähinnä huvittunutta haukkumista täälläkin saanut. Kuinkas on, vieläkö tuo jatkuu seuraavat parikymmentä vuotta vai joko olisi aika ottaa lusikka kauniiseen käteen, tai vaikkapa ihan konkreettisia työkaluja keväällä ja lähteä aidan tekoon. Ei ne mitään verkkoaitoja tarvii olla. Akku-tai verkkovirta-aidat ovat maailman sivu elukat pois ei toivotuilta aloilta pitäneet joten miksi tuo vanha koeteltu konsti on niin katkeraa metsän taimikon turvaksi? Kaikenlisäksi alkuinvestoinnit poikivat siirtelymahdollisuutena lähes ihmisiän kestävän suojan. Minulla on ehjät taimikot vaikka kasvatan metsän elukoiden herkkua haapaa. Ja siinä samalla nousee alle toinen metsäkerros ihan pyytämättä ja yllättäin, koska sitä ei syödä kuten normaalisti olisi tapa.