Minua ei tähän aiheeseen liittyen kiinnosta, mikä osuus metsätaloudella on yleisessä monimuotoisuuden kehityksessä tai kuka on syyllinen. Minua kiinnostaa se, miten metsätalouden edellytyksiä niin luontoarvojen kuin kannattavuudenkin osalta voidaan parantaa. Kun hirvieläinkanta on tässä aivan avainasemassa, en haluaisi ohjata keskustelua piiperöihin tai siihen, miten me ollaan jo paljon tehty. Toki te, jotka nykytilaan olette tyytyväisiä, voitte toivoa edellytysten kehityksen jäädyttämistä ja jäädä odottelemaan uusia velvoitteita. Niillä tuskin on positiivista vaikutusta ainakaan talouteen, joten ehkä sittenkin kannattaa miettiä sitä, millä tavalla kehitystä kannattaa tavoitella.

Gla:n hirvivastaisuus lähti liikkeelle epäonnistumisten jatkumosta ,jotka ovat ihmisten aikaansaannosta ,ei hirven. Gla:n haltuunsa saama metsäomaisuus oli hänen kertomansa mukaan hieman heikossa hapessa omistusoikeuden siirtyessä . Kuuselle uudistaminen tietyllä lohkolla epäonnistui (ammattitaidottomuutta) ja epäonnistumista yritettiin paikata istuttamalla koivua alueelle ,joka alueeen historiasta johtuen oli hirville erityisen mieluinen oleskelupaikka . Peitteisyys vain lisäsi viihtyvyyttä.

Kaikkeen tähän syylliseksi on kuitenkin jääräpäisesti esitetty hirveä ,vaikka ko elukka hakeutuu ainoastaan paikkaan ,jossa on runsaasti syötävää ja riittävästi suojaa. Näin tapahtuu ,oli hirviä enemmän tai vähemmän .

Vahinkoja voidaan vähentää tai torjua kokonaan tehokkaasti hoitamalla taimikot oikeaan aikaan. Jos työ viivästyy ,vahinkoriski kasvaa. Lähes kaikissa vahinkokorvauksen piiriin joutuneissa taimikossa on ollut liikaa lehtipuuta . Se käytännössä tarkoittaa ,että varhaisperkaus on jäänyt tekemättä . Kun ko toimenpide tehdään asianmukaisesti ,merkittävät vahingot käyvät nykyistäkin harvinaisemmiksi . Lisäksi keino on nopein verrattuna hitaasti eteneviin hallinnollisiin toimiin,joiden lopputulos voi olla täysin päinvastainen tavoitteisiin nähden .

Ja noista vahingoista sen verran ,että hirvi harvoin aiheuttaa taimikossa yhtä merkittävää tuhoa ,kun hoitamattomuus . Olen  käsitellyt satoja hehtaareita nuoria metsiä ,joissa alunperin istutetusta puustosta on jäljellä vain muisto. Puulaji on vaihtunut täysin. Hirvi voi tuhota alueelta muutaman aarin ,mutta hoitamattomuuden aiheuttamissa tuhoissa puhutaan aina hehtaareista ja vahingotkin ovat aivan eri mittaluokkaa .

Gla:n kanssa voitaisiin sopia ,että kannustetaan ihmisiä tekemään varhaisperkaukset ajallaan. Katsotaan sen jälkeen, onko aihetta muuttaa hirvipolitiikkaa.Jälkimmäistä on yritetty 50 vuotta . Edellisen voi toteuttaa välittömästi.

Hoidetaan ongelmat siellä ,missä niitä oikeasti esiintyy. Meille riistaviranomaiset viestittivät jo vuosituhannen vaihteessa , että peurakantaa on alennettava ja mieluummin tapettava kaikki. Noudatimme suositusta sillä seurauksella ,että kanta romahti vuosiksi. Pyyntilupia haettiin varmuuden vuoksi ,mutta ne jäivät käyttämättä ,kun saalistettavat puuttuivat. Vasta muutaman viime vuoden aikana pitäjään on ilmaantunut kuin varkain uutta kantaa. Siitäkään ei moni tietäisi ,ellei olisi ruokintapaikkoja ja riistakameroita . Nyt on taas voimassa suositus kaataa valkohäntiä mahdollisimman paljon . Tästä huolimatta lähes puolet pyyntiluvista jäi käyttämättä. Taitaa omankin seuran viimeisestä kaadosta olla aikaa jo kymmenkunta vuotta. Jahtiin ei ole aihetta ,jos jälkiäkään ei löydy.

My dear Puuki, tokihan pääpuulaji on se, mitä on eniten. Metsäkeskus antaa sananselityksen vaihtoehdoksi myös sen, että pääpuulajilla tarkoitetaan sitä puulajia, jonka hyväksi hoitotoimet tehdään.

Jos minulla on siis istutettu kuusentaimikko, jossa on luontaisesti syntynyttä mäntyä noin 20 % runkoluvusta ja lisäksi iloisesti koivua, ja määrään hoitotoimet tehtäväksi männyn hyväksi tavoitteenani puulajijakauman monipuolistaminen, mikä silloin onkaan pääpuulaji, kas siinä pulma.

Väitän edelleen, että järjestelmään on sisäänrakennettu ajatus yksilajisen metsän kasvattamisesta.

Onhan se niin että hyvälläkään taimikonhoidolla ei saada hirvivahinkoja poistettua. Meidän metsästysalueella on nyt parina vuotena ollut sellainen hirviongelma että ”oksatpois”. Alueelle tulee talvehtimaan noin 20 hirvenlauma Saarijärven ja Äänekosken alueilta. Alueet ovat pääosin MG;n ja MH:n alueita ja taimikoita hoidetaan hyvin. Siitä huolimatta tietyt taimikot syödään vuodesta toiseen. Kun taas mennään muutama satametriä edemmäs niin taimikko on säästynyt syönniltä. Sitä en tiedä miksi näin tapahtuu mutta hirviongelma se on kiistatta. Kesällä kyseinen alue taas tyhjenee ja alkujahtikaudesta siellä ei ole hirven hirveä. Meillä on kaikkiaan 3500 ha metsätysaluetta ja kesäaikaan hirvet jakautuvat hyvinkin tasaisesti alueelle ja ovat aika lähellä yleistä hirvisuositusta. Mutta kun marraskuu koittaa niin muuttoliike tuolle alueelle tulee ympäristöstä ja hirviongelma tulee. Uskon että ongelman perimmäinen syy on metsänkäsittelyssä ja tietyin osin maapohjassa joka tekee alueesta erityisen mieluisen hirville.

Oletan että muutaman vuoden päästä ongelma poistuu kun taimikot kasvavat siihen mittaan että niistä ei ole enää ravinnoksi.