Kasvu voi säilyä pidempään hyvänä kun harvennetaan toistuvasti mutta ei se tilanne muutu juuri muuten kuin, että toistuvin harvennuksin käsitellyt metsät kasvavat suhteessa enemmän nuorena kuin vanhoina  vs vastaavien kasvupaikkojen luonnontilaiset metsät.  Riippuu kasvupaikasta , puulajista , tiheydestä ja käsittelyistä miten paljon ja miten pitkään paras kasvuvaihe jatkuu.  Puhun kokonaiskasvusta, en yksittäisten puiden kasvusta.

Mitä esimerkkiä tarkoitat? En löydä juttua epäonnistuneesta kuusikosta.

Terve metsä tarvitsee monia asioita kasvaakseen. Sienet on vain yksi tekijä ja maaperässä on runsaasti muuta toimintaa, joka sekin on kasvun edellytys. Jos ravinteet ja muut materiaalit ei kierrä, ei lannoituskaan auta. Kierto, kuten puun lahoaminen, ei tapahdu itsestään lämpimissä ja kosteissa olosuhteissa, vaan mikrobit, sienet ja muut eliöt materiaaleja muokkaa ja mahdollistaa kierron. Silti puusto voi jonkin aikaa kasvaa hyvinkin yksipuolisessa maaperässä tai esim. taimikossa puusto on kovin pieni osa ekosysteemiä verrattuna myöhempiin kehitysvaiheisiin. Kuitenkin yksipuolisuus kasvattaa riskiä tuhoille, samoin kasvun jatkuvuutta myöhemmissä kehitysvaiheissa. Toisaalta kuten hoitamattomassa taimikossakin pääsee ”väärät” lajit valtaan tai stressaantuneessa kuusikossa kirjanpainajat, samoin voi käydä maaperässä ja seurauksena metsän vastustuskyky heikkenee. Luonto korjaa tilanteen sillä, että sairastunut metsä kehittää itselleen vastustuskyvyn. Tuohon vaan kuluu talousmetsäajattelun näkökulmasta aivan liian paljon aikaa.

Vaikka Ylen juttu olikin väritetty Ylelle tyypillisillä sävyillä, itse asia oli täysin oikein eli toiminnan pitkäaikaisvaikutuksia emme tiedä. Tiedämme vain sen, miten monimuotoinen metsä ekosysteeminä on ja että siellä on valtavasti riippuvuussuhteita. Niihin puuttuminen vaikuttaa taatusti jotain. Näkyykö se puuston kasvun muutoksina vai muina ilmiöinä, sitäkään emme voi sanoa puhumattakaan siitä, mikä mihinkin vaikuttaa. Johan metsien käsittelyssä tapahtuu muutoksiakin siihen tahtiin, ettei seurauksia pysty kohdistamaan tiettyyn asiaan. Oma lukunsa on tietysti elpymiskyky, joka sekin on olemassa ja antaa tiettyä puskuria luonnon kehityksestä poikkeaville asioille.

Avohakkuita en tämän takia ole valmis lopettamaan, mutta näiden asioiden takia yritän kasvattaa mahdollisimman monimuotoisia metsiä. Talousmetsässä se tarkoittaa sekapuustoa ja pioneeri-/myöhempien lajien välistä sukkessiota ja erirakenteisuutta sekä tietysti järeiden säästöpuiden suosimista. Vaikka esim. koivikkoon ei luontaisesti tulisikaan alle kasvatuskelpoista kuusikkoa seuraavaksi puusukupolveksi, joitain kuusia aina tulee ja minun metsissäni niille on tilaa.

Avoimeksi jäi tuossa jutussa se, kenen luuloista (odotettua hankalampaa) on kyse. Kyllä pellonmetsitys ja sen riskit on ollut tiedossa jo vuosikymmenien ajan.

Jos peltojen metsityksessä on päämääränä hiilensitominen , niin ei se ole mitään rakettitiedettä, jossa onnistuminen olisi jotenkin yllättävän vaikeaa.   Ongelmat on tosiaan olleet tiedossa jo siitä lähtien , kun pellon metsityksiä on alettu tekemään vuosikymmeniä sitten.

Joutuu usein vain panostamaan yleensä vähän enemmän kuin metsäalojen uudistuksissa.  Varsinkin kuuselle metsitettäessä voi ongelmia tulla ravinne- epätasapainosta, usein boorin puute ja turvemailla kaliumin ja/tai fosforin puute. Typpeä liikaa ravinteisilla mailla suhteessa muihin ravinteisiin.   Heinittyminen ja hallatuhot on myös pelloilla kuusen yleisiä vitsauksia. Ennen käytettiin rikkaruohomyrkkyjä. Nykyään voidaan käyttää mekaanisia suojia ; taimitassuja ja myyräsuojina muovista tehtyjä putkia.   Paikallistuntemuksella (halla) ja teettämällä ravinneanalyysi selviää useimmat eteentulevat ongelmat .

Hiilen sidonnassa on lehtipuut parhaita nopean kasvun takia.  Nuorena nopeasti kasvavat raudus- ja myös hieskoivut on hyviä sitomaan hiiltä. Hieskoivu sopii ongelmakohteille, turvemailla joissa voi olla haittana liika märkyys ilman ojitusta, ei juuri muut puulajit sovi (paitsi tervaleppä rehevillä tulva-alueilla).   Jänikset, rusakot ja myyrät voi olla heinittyvillä pelloilla haittona mutta tyven suojaputki estää niitä ja koivut on lisäksi hyviä selviytymään taimien syönnistäkin kasvutapansa avulla.  Vaikemmilla kohteillahan voi kasvattaa vaikka pajuja. Pistokkaista voi lisätä nopeasti ja kasvaa hyvin biomassaa pari -kolme vuosikymmentä ainakin.

Hirvi on tietysti asia erikseen siellä missä niitä on enemmälti. Mutta se on ongelma myös metsämailla eikä vain pelloilla.