› Keskustelut › Luonto › Monimuotoisen metsän askelmerkit

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 340)
1 2 3 … 32 33 34
  • A.Jalkanen 16.2.2019, 12:38

    Arvasin että Timpan yhteismetsän harvennusmetsissä ei ole alikasvosta ja siksi toin ajatuksen että asia pitäisi huomioida jo aikaisemmin.

    Joidenkin tutkimusten mukaan kanalinnut suosivat maastoa jossa on kaksi latvuskerrosta muun muassa kanahaukan saalistuksen vuoksi. Taimikko ei ehkä täytä tätä ehtoa ainakaan aluksi. Männyn ensiharvennuksen jälkeen havaitaan usein elinvoimainen mustikan varvusto jossa voisi olla ravintoa.

    sitolkka 16.2.2019, 13:03

    Parasta on kai jättää koivuja ja haapoja linnuille pesäpuiksi. Nekun vanhenee ja lahoaa niin saavat sinne kaivaa pesät. Ei tarvitse laittaa linnunpönttöjä. Naapurit laittaa pönttöjä, minä suosin luonnonmukaisempaa ja helpompaa vaihtoehtoa. Isot korkeat kolopuut harvassa nykyään. Ei ole tervapääskyille enää korvessa pesiä. Joutuvat kokonaan kirkon torneihin.

    Tolopainen 16.2.2019, 13:09

    Tiheissä kuusikoissa on eniten lintujen pesiä, sen huomaa kun harventaa sellaista, hiukan harmittaa, mutta joutuvat sitten pesimään hiukan harvemmassa puustossa. Selkeästi hakevat suojaa petolinnuilta.

    Gla 17.2.2019, 05:49

    AJ: ”Jos sekametsäisyyden edistäminen puuttuu ohjeistosta, se on selkeä puute.”

    Siellä taisi olla maininta ainakin sekapuustosta. Varsinaisen sekametsän suosimista ei silti nyt taidettu pitää ainakaan kovin näkyvästi tärkeimpien parannuskeinojen joukossa, vaikka luontoarvojen kannalta se sitä on ja jollain tasolla esim. Hyvän metsänhoidon suosituksiinkin kuuluu.

    Edellisessä kommentissani en kuitenkaan tarkoittanut tätä, vaan edellytysten luomista. Jos sekametsää aikoo kasvattaa, pitää hirvieläinkanta olla murto-osa nykyisestä. Syytä siihen, miksi näin merkittävää asiaa ei kytketä luontoarvokeskusteluun, en tajua. Onko kyse siitä, että keskustelua ei käydä metsänomistajavetoisesti, muut intressit ohittavat edellytykset huolehtia luonnosta? Noita riistapuskia kyllä on helppo juurikääpäkuusikoihin jättää, samoin pökkelöitä ja huolehtia valumien hallinnasta. Mutta kun mikrobien ja sienten kiusaksi pitää happamassa maassa kasvattaa happamoitumista lisäävää kuusta kuusen perään ja näin saada aikaan luontoarvojen heikentymisen ohella juurikääpäongelman pahentumista ja suuri määrä muita ongelmia, on turha luoda pintakiiltoa ihan kirjaimellisesti sairaan perustan päälle rakentuvilla yksityiskohdilla ? (punanaama samasta syystä kuin sinulla hirvivahinkokeskustelussa, mutta lisään listaasi nimikkeen luontoarvot).

    Riistasta puhuminen luontoarvojen yhteydessä ärsyttää siksi, että metsästäjien määritelmän mukaan tärkeimmät riistalajit ovat niitä, joilla pahimmat ongelmat on saatu aikaan. Jos siis metsänomistajien mielipidettä kysytään, lähtökohdaksi pitäisi ottaa puuntuottamisen takia metsää omistavat, ei metsästysoikeuden takia metsää omistavat.

    Jos jollain puupeltokasvatuksen puolesta puhuvan motokuskin puheita kuuntelevalla on vaikeuksia riistapuskia jättää, koivun kasvatuksella tuokin homma ratkeaa ihan itsestään. Ensiharvennuskoivikossa on yleensä ainakin jonkin verran kuusen alikasvosta, joka ajaa saman asian. Pari pykälää parempi tilanne on kaksijaksoisessa kuusi-valopuumetsässä, joka ei mitään tiheiköitä välittömästi edes kaipaa, kun alemman jakson kuuset tuovat automaattisesti sopivasti peitteisyyttä. Samalla voidaan todeta kiertoaikojen kasvatustavoitteen täyttyvän (alkaa viljelykoivikosta ja päättyy kuusen päätehakkuuseen) ja muutenkin talousmetsän yhteydessä puhua luontaisen sukkession matkimisesta, kun nyt sitä keskustelua käydään täysin virheellisin tai ainakin epäolennaisin perustein lähinnä jk-metsän yhteydessä.

    Metsänmies 17.2.2019, 07:26

    Eikös nämä metsäsertifikaatit tuota  automaattisesti monimuotoista metsää. Ainakin ,jos niitä noudatetaan. FSC-sertifikaatti ainakin on niin täynnä ympäristön huomioonottamispykäliä, että jos niitä kaikkia noudattaa täydellisesti, ei metsään uskalla mennä lainkaan. Siellähän manitaan riistatiheiköt, lahopuut, jättöryhmät, jalot lehtipuut, maapuut, katajat, suonreunat,jokien ja järvien rannat, avokalliot, jyrkänteet, lähteet, sekapuustoisuudet, purot, norot, jne, jne,jne… On siinä metsurilla miettimistä, minkä risun uskaltaa sahata nurin ja mistä. Tuolla aiemmin mainitaan, että riistatiheiköitä ei joka paikkaan saada. Eihän niitä saadakkaa, eikä ole tarviskaan.  Jätetään niitä ryhmiä sinne, missä on tarpeita, väkisin niitä ei tarvitse tehdä.

    Puuki 17.2.2019, 07:53

    PEFC: vaatimukset ei kuitenkaan käytännössä kovin paljon eroa FSC;n vaatimuksista. Mittakaavaeroja lähinnä.  Sitä en ymmärrä miten esim.Venäjän metsiin käy hyvin FSC- serti vaikka avohakkuut on siellä yleensä satoja ha:ja eikä pienimuotoisempia monimuotoisuuden kannalta tarkoituksenmukaisempia.  Jos hakataan 150 ha avohakkuu aloja ja väliin jätetään kaistaleita käsittelemättä , niin miten ”luonnonmukaista” se muka on ?   Uudistukset ja taimikonhoidot taitaa jäädä yleensä oman onnensa nojaan.

    A.Jalkanen 17.2.2019, 08:28

    Venäjän tilannetta en tunne, mutta kyllä sertifikaattien myöntäjät järjestävät auditointeja, ja voihan aina tehdä ilmiannon jos tuntee että sertin ehtoja ei jossain päin noudateta.

    PEFC ei nouse kovin paljoa metsä- ja luonnonsuojelulakeja ja metsänhoitosuosituksia kunnianhimoisemmaksi. Lähinnä valvonta varmistaa sitä että noita noudatetaan. Lisäksi sertfikaatissa on huomioitu sosiaalisia näkökohtia kuten jokamiehenoikeudet.

    Puuki 17.2.2019, 08:38

    Muistaakseni selitys on ollut, että FSC- sertifikaatin ehtoja sovelletaan erilailla kussakin maassa.

    Suomessa tiukemmat säännöt, jotta saadaa eroa toiseen sertifiointisysteemiin verrattuna.

    Lisäyksenä : En tarkoita että jotenkin vastustaisin luonnonsuojelua ja monimuotoisuus- asioita metsissä, vaan päin vastoin.  Mahdollisten turhien lisäkulujen aiheuttamista ulkopuolisten taholta vastustan.

    A.Jalkanen 17.2.2019, 08:40

    Tässä ja myös hirvituhot 0,06 % ketjussa on hyviä aineksia valistamiseen. Jos koettaisi (erityisesti lounaisen Suomen) hirvipolitiikkaan muutosta ensin etujärjestöjen ja muiden alan organisaatioiden kuten riistaneuvoston jäsenten kautta, ja vasta viimesijaisena keinona olisi kansalaisaloite. Kansalaisaloitteessa on se haaste, että sen sisältönä pitäisi olla täsmällinen muutos lainsäädäntöön; jos eduskunnalle heittää ympäripyöreän valituskirjelmän, se ei tiedä mitä tehdä. 🙂

    Jean S 17.2.2019, 08:42

    Täyttelin päivänä eräänä taas metsänkäyttöilmoituksen, ja totesin, että siellä kysytään uudistamisen pääpuulaji. Eli jos haluat kasvattaa sekametsää, joka on 1/3 kutakin pääpuulajia, niin se ei lomakkeen näkökulmasta käy. Eihän sillä paperilla sinänsä mitään väliä ole, mutta jos nyt Annelit ja Re-Vat ym haluavat lähettää aiheesta terveisiä korkealle metsäiselle tasolle, niin en yhtään pahastu siitä.

    Yhtä hyvin lomakkeessa voisi olla vaikka rivi puulajille ja metsänomistajan tavoittelema prosenttiosuus sen perässä. Sekametsät taitavat olla syntiä, sotkevat kasvatusmallit ja kaikki.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 340)
1 2 3 … 32 33 34