Jännä homma.  Omat havainnot kertoisivat, että pystötiaiskanta on merkittävästi vähentynyt muutamassa kymmenessä vuodessa,  Aiemmin niitä saattoi nähdä hirvipassissa vuosittain.  Nyt ei vuosikausiin.  Vaikeaa löytää, jos yrittää ersiä

Wikipedian mukaan pyrstötiaiset suosivat nuoria lehtipuuvaltaisia metsiä ja niitähän riittää.  Lintuatlaksen mukaan kanta on lisääntynyt selvästi.  Pyrstötiainen tekee pussimaisen pesän ja ei siis ole riippuvainen lahopuun määrästä.

Pyrstötiaisia on myös joskus vaellellut Siperiasta asti.  Tämä muuttoliike taitaa olla vähentynyt.

Siitä olen tyytyväinen, että tällaiset ”erämaalajit” kuten palokärki ja korppi voivat hyvin.

Tämä on mukavaa, tosiaan. Palokärkipariskunta mellastaa mökin pihapiirissä, niit on kiva seurata.

Mutta osaako joku selittää, että miten palokärjen ja hömötiaisen poikkeavat polut selittyvät? Kumpikin vaikuttaa metsien lajilta, miten toinen taantuu noin äkkiä ja toinen samaan aikaan yleistyy?

Muistelisin Pertti Koskimiehen kirjoittaneen jossain lintu-aviisissa, että hänen käsityksensä mukaan varislinnuilla on ollut selkeä negatiivinen vaikutus mm. vesilintujen pesintään.

Palokärkien määrä on riippuvainen lahopuun määrästä.  Meillä päin palokärkiä ja lahopuuta on paljon.  Tarvitsevat pesäpuukseen vanhoja haapooja.  Niitäkin löytyy.  Tekee kovaa hommaa, kun hakkaa vaikkapa kelosta jotain toukkia.

Merkillistä on, että hömötiaiset ovat vähentyneet, mutta tali- ja sinitiaiset ovat vähentyneet.  Kyllä Suomesta kaikentyyppisiä metsiä löytyy, joten luulisi hömötiaisillekin pesäpaikkoja löytyvän, kun niitä pökkelöitä jätetään.  Töyhtötiainen on ollut kaiketi aina harvinainen.

Kun  tekee parimetrisen koivukannon kolotiaisille, kestää käytännössä   ainakin kymmenen vuotta, että kanto on  riittävän laho tiaisen kaivaa. Kymmenestä tehdystä kannosta vain yksi tai kaksi lahoaa siten, että niihin voi kolon  kaivaa. Enin osa pökkelöistä kuivuu auringossa liian kovaksi, ja ne lahoavat vain osittain.  Kovettunut koivuntuohi  on jo läpikäymätön este, vaikka sisusta olisi kuinka  laho.  Useimmat pystyssä olevat pökkelöt käpytikka pirstaa yläosistaan piloille  ennen kuin olisi tiaisen vuoro yrittää. Metsässä voi olla  paljon pökkelöitä, mutta kun niitä jokaista läheltä  katsoo ja niitä puukolla tuikkii, huomaa ,  että melkein kaikki ne ovat käyttökelvottomia tiaisten kannalta  ja  että melkein kaikki ne  kaatuvat maahan aikanaan hyödyttämättä tiaisia  mitenkään. Tasaisesti läpilahonnut pökkelö, johon puukko painuu kuin jääkaapista otettuun voihin, on aivan harvinainen asia  metsässä. Niitä  syntyy vain tietyissä mikroilmasto ja kosteusoloissa: ei saisi  olla liian kuivaa eikä liian märkääkään. Mutta käytännön oloissa on mahdoton  tietää, miten  kanto  lahoaa.  Käytännön oloissa pitää vain  nostaa  tehtyä määrää-  20 tekokantoa  sitten aina vähintään.

Eilen illalla A-studiossa ministeri Tiilikainen toivoi metsiin mm. lisää haapoja.  Ministeri ei taida tietää, että hirvet estävät niiden lisääntymisen.  Sama on paikoin koivujen laita kuten tuonne Lukijan kuviin lähettämästäni selviää.

Valkohäntäpeurat ovat näemmä vielä pahempi monimuotoisuuden heikentäjä.  Valitettavasti (tarkoituksellako???) Ministeriö ei ole saanut aikaan peurojen kannanhoitosuunnitelmaa, joten ei voi ottaa kaiketi kantaa siihenkään onko peuroja liikaa vai liian vähän.

Jos jotain haluttaisiin tehdä selvien monimuotoisuusongelmien poistamiseen, niin sekä hirven- että peuranmetsästystä pitäisi helpottaa ja peurojen ruokinta kieltää.  Eipä taida löytyä niin rohkeaa ministeriä, että uskaltaisi noin vaativiin toimiin ryhtyä.