Vastaan itse, kun ei ole ilm. muita jotka olisi kokeneet joskus kuitupuun kantohinnan liian mataliksi.   Nykyään lasketaan myös mo:lle metsänkasvatuksen kannattavuuksia; ennen sitä ei juuri tehty, ns. yhteinen hyvä oli ykkösenä puulajivalintaa myöten. (Vrt -70-luvulla sullipuun suosiminen uudistamisessa paikkaan kuin paikkaan).   Jos ei lasketa mukaan jo pyytämättä anteeksi annettuja kartellisekoilun aikoja , niin  kuitupuuta tullee silti joskus edelleen myytyä ”asevelihintaan” , kun sen myyntiarvo ei johdu ollenkaan sen hetkisestä puista saatavien arvonlisien noususta.  Sama nimellishinta kuin 80-luvulla on tunnetusti tavanomaista hinnoittelussa vaikka olis tavallista parempi kuitupuuleimikkokin kyseessä.   Joskus on mennyt (vahingossa) eh:n hinnalla tavallista ensiharvennuspuuta isompikokoisia puita sis.leimikko  harvennuspuuta.

Noin 35 vuotiaan kasvatusmetsän hoitokulut on esim. männikössä äestyksen ja yhden th:n jälkeen olleet ~ 30 c/puu, jos on 2000 puuta /ha.  Jos on lähtenyt esim. 40 mottia(1000 kpl) /ha puuta, niin kulut on olleet n. 12 € /motti siihen mennessä maltillisella 3 %;n korkokannalla laskettuna.  Kulut on peittyneet useimmiten eh:n kantohinnan ollessa juuri se n. 12 € .  Ei siis tuloja vielä siinä vaiheessa yhtään.   Tuottoa ko. kuviolta on odotettavissa vasta seuraavan harvennuksen aikaan.

Ei ole ihan niin yksinkertaista , että joka paikassa olisi sama tilanne kannattavuuden suhteen. Jokainen tapaus on erilainen monessa eri suhteessa.   Siksi ei ”tukkipuuta joka 15. vuosi”-tyylikään toimi kuin jossain harvoissa kohteissa kunnolla.   Jos saadaan esim.kuluja pudotettua ja viljelyn avustuksella luont. puiden lisänä tukkiaihioiden kasvunopeutta lisättyä riittävästi, pikkutukit myyntiin, e-puuta yms. , niin tilannehan on taas ihan erilainen.

Ihan riippuu siitä minkälaisissa olosuhteissa, mikä puulaji ja miten on uudistus tehty , onnistunut ja mitä puuta korjataan milloinkin.   Sp:lla uudistunut karukko-/kuiva männikkökangas ei kasva esim. Keskisessä Suomessa tuon enempää, Kuusamon korkeudella vielä hitaammin.   40 x 3 =120 m³/ha , 35 v –> keskivuosikasvu= 3,4 m³/ha  eli ei kuitenkaan ihan huonosti.  Sen harvennuksen jälkeen kyllä alkaa tulemaan tukkia nopeutuvaan tahtiin ja tulostakin jos kaikki palikat on kunnossa muuten.  Pointti on siinä, että myös ennen pikkutukin ja tukin myyntiä pitää saada tehdylle työlle jotain palkkaa koska aika odottavan on pitkä. Ehtii perintöveron maksukin tulla jossain kohtaa kiertoaikaa ajankohtaiseksi ellei sitten myydä koko plänttiä.

Aikainen th , niin että min.laatu tukissa kuitenkin saavutetaan nopeuttaa järeytymistä, vähentää korjuukuluja ja lisää tuloja.  Siinä suorittava on oikeassa että kannattaa pyrkiä suurentamaan eh-puun kokoa mutta ei odottelemalla vaan tekemällä tukin kasvatuksesta pääasian ja jättää kuitupuun tuloon nähden kallis kasvatus minimiin.  Tai sitten tehdä se e-puuharvennus niin ajoissa kuin mahdollista jotta tukkipuuta alkaa tulla nopeammin.

Runkohinnoittelu on ok , jos taulukot on tehty oikein myös puun arvoon suhteutettuna .

Korjuu ei ole koskaan kalliimpaa kuitupuukokoisesta leimikosta kuin puusta saatava hyöty nykyisillä sellun ja sen lisäsivuvirtojen hinnoilla.

Niin sehän se on ollut aina ”ikuisuuskysymys” miten lasketaan metsän kasvatuksen kannattavuutta ; otetaanko toisen kuvion tappiot pois toisen kuvion paremmilla tuotoilla vai lasketaanko (ja nostetaan) tilan tuottoa kunkin yksikön (käsittelykuviot) tuottoa maksimoimalla.    PS Ja tämähän ei ollut kannanotto jk:n puolesta koska liikkuvia osia on niin paljon, että yleensä jk jää siinä vertailussa kakkoseksi parempien ja varmempien mh-tapojen voittaessa.