Voi pyhä sylvi, onneksi ei aiemmin tullut luettua näiden herrojen tämän viikonlopun taivasteluja. Kyllä on aatteet Jovain ja Remie, toivotan onnea tiellenne. Metsään ette varmaan enää ole kotvaan päässeetkään. Onhan se ajankulu tuokin.

Annelille huomauttaisin, että metsänomistaja luovuttaa yleensä aika epätarkasti määritellyn hakkuuoikeuden jollekin maantieteelliselle alueelle. Käytännössä metsänomistajan pitää tietää luovutettava alue ja ylimalkaisesti, haluaako aukon vai harvennuksen. Mistään muusta ei oikeastaan sovita. Harvoin sovitaan pohjapinta-alasta tai harvennusmalleistakaan kovin tarkasti.

Tottakai näitäkin voi tehdä, että sovitaan, että hakataan ”tuosta eteenpäin” kunnes on 400 m3 täynnä, mutta yleensä niin ei tehdä.

Metsänomistaja ei siis oikeastaan millään tavalla vastaa siitä, mitä sillä alueella kasvaa, enkä ole kuullut, että metsänomistajaa olisi velvoitettu vaikkapa luovuttamaan toisesta paikasta metsästään 100 m3 lisää kuusitukkia, jos sitä ei ole hakattavalta alueelta tarpeeksi löytynyt. Se voisi ehkä olla jonkinlaista huonoa kauppatapaa tai petos, jos myisi vaikka puhdasta haavikkoa kuusikkona.

Siinä se nähdään kuinka paljon ostaja tietää ostettavasta metsästä , he ovat tarjojamassa metää vaikka eivät tiedä mitä siellä kasvaa, he eivät edes välitä kunhan saavat vain höynättyttää myyjää. Näin oli minunkin tapauksessani. Toinen seikka joka tukee rankasti petosta oli se joka sai häklytyskellot soimaan oli se kun ostaja soittaa konsermista ja esittää hinnaksi alle 1/4 osaa eikä ole edes paikalla käynyt eikä laittanut kuutioita eikä puulaatuja paperille  kuten hyvään kauppatapaan kuuluu. Puhelimessa voi puhella mitä tahansa ja viedä puut, tinkiä vielä siitääkin hyvässä lylykssä laittaa laskun vaikka siirtomatkan perusteella. Mitä mahtaa yksityinen myyjä konsermin sisään ostajalle, ei yhtään mitään. Aivan selvästi äijä oli kyttäämässä että olisiko superale käytössä tuolla palstalla. Myynyt mastopuut Austraaliaan ja käärinyt miljoonat mertiinin jatkeeksi. Epäluotettavaa kaikin puolin , koko ikäni sentään kauppaa tehneenä on oppinut huijauksen tunnusmerkit. Jos ei ollut tarkoitus huijata niin olisi hoitanut asian sitet ettei epäilykset missään kohdin heräisi, niin kuin jokainen kauppias tekee myydessä. Alkukantainen yritys, kysyä sopii, monestiko tuo ukkeli on onnistunut, perk….le. Heti tuli nuo etämetsän myyjät jotka eivät koskaan  ole metsässä edes käyneet eivätkä osaa laskea lieriön tilavuutta. Kuulun siihen sukupolveen joka on taulukoinut tukkeja josta näkee suoraan litrat. Puhua saa ja väittää saa mutta totuutta ei voi muuttaa ja huijatuksi tullut on aina heikoilla. Ala siinä sitten keräjöimään  joka ei muuta mitään muuta kuin sen, ettei puista saatu raha riitä tuomarin kulukorvauksuun.