…se konekauppa…

Ei – minä en niitä myynyt nuorukaiselle. Kuolinpesästä myin ne eteenpäin. Kaveri tunnollisena pesi koneen ja ennekuin rahoitusyhtiön auto tuli noutamaan, nousi konehallissa hirteen. Kun kuski tuli hakemaan konetta pesty – puhtoinen oli pihassa – ja kun konehallin oven aukaisi, niin kumisaappaat osuivat otsaan.

Totista hommaa. Kynttilät olivat pöydällä ja nuorukaisen kuva kynttilöiden välissä. En ala kertomaan tässä sen enempää miten tilanne tuohon ajautui, mutta jos joku haluaa kuulla totuuden, niin laita meiliä.
Pyhä kolminaisuus: Rahoittaja – Konevalmistaja – Metsäyhtiö, jatkoivat porskuttamistaan. yhä. Maksumies poistui kirkkomaalle.

– Reijo

Ps – luitteko jo tuon – 600.000 laskua – pitkä veto – lakineuvoksen johdolla. Metsänomistajien edunvalvonta on tottavie mallillaan.

http://yle.fi/uutiset/metsanomistajien_saamat_laskut_hammentavat__600_000_ihmisen_yhdistykseen_kuulumisesta_paattikin_ministerio/7857140

Jos rungonosahinnoitteluun mentäisiin, olisi tietenkin puukauppaa tehtäessä oltava selvillä, paitsi leimikon tarkat tiedot, lisäksi se, minkä kokoluokan puut kullakin ostajalla lasketaan tukiksi ja mikä kuiduksi. Lisäksi vielä pylväät, laatutyvet, pikkutukit jne. Tarjousten vertailu ei olisi helppoa tässäkään mallissa, eli mhy:n apu olisi edelleen tarpeen!

Lisäys: nuo edellä mainitut seikat ottaa mhy nykyisin huomioon vertaillessaan eri ostajien tarjouksia. Toisin sanoen, jos nyt ei käytä mhy:n puukauppapalvelua, on aivan oman paikallisen tiedon varassa. Esimerkiksi, että laadukas päätehakkuuleimikko kannattaa todennäköisesti myydä ennemmin sahalle kuin sellufirmalle. Huomionarvioista on, että suurimmat erot katkonnassa yritysten välillä ovat kuitenkin harvennusleimikoissa, ei päätehakkuissa.

Ehdotukseni eroaa puukaupan nykymallista oikeastaan vain yhdessä osiossa: katkonta ei enää vaikuttaisi puun myyjän samaan tiliin.

Kyllähän tässä tulee aika synkkä kuva tulevaisuudesta miten teollisuus meinaa puut saada. Jos meillä on suuri joukko metsänomistajia ei edes tiedä mikä on mhy, pitääkö siihen kuulua vai ei vai sekoitaanko sitä muroihin. Metsänomistajat eivät ole akuutissa edunvalvonnan tarpeessa vaan avun akuutissa neuvonnan ja avustamisen tarpeessa, että puukauppa käy ja hoidot tulee tehtyä.

Noin yleisesti ottaen kun tulevaisuudessa ihmiset elävät pidempään, metsät saattavat pysyä ppitkäänkin herran hallussa kun sukupolvenvaihdosta ei ole tehty ja omistaja on pitkään hoitolaitoksessa. Sitten kun se aika vihdoin tulee, niin sitten varttuneemman kaupunkilaisväen pitäisi ykskaks alkaa laittaa puuta myyntiin ja taimikonhoitoja hintsusti niin silloin sitten vasta otetaan selvää mikä se mhy on. Sit sieltä tulee tyyppi arvioimaan niitä pöpeliköitä missä jo mittavälineidenkin käyttö on jo hankalaa ja metsät ovat kaukana oppikirjasta. Siinä on sitten arviointivirheen paikka ja suurista odotuksista äkkirikastumiseen tuleekin sitten pettymyksiä kun pöpeliköstä ei lähdekkään niin paljon puuta kun on äkkiseltään näyttäny.

Teollisuus keskittää kokoajan puuhuoltoaan sopimusasiakkaille ja tarjoaa ohessa Erittäin mielellään myös hoitopalvelut. Lisäksi olen jo parillekkin yksityiselle joutunut sanomaan ettei tartteta. Juoksevat ympäri maaseutua ja tarjoavat palveluaan myös. Kun se mhy nukkuu siellä konttorin pöydän vieressä ei taida olla aivan samalla viivalla.

No musta se on luonnollinen paikka mistä moni aloittaa tai ainakin kannattaisi aloittaa.

Jos siellä passiivisten osastolla ei olla kovin tietoisia asioista niin tuskin sieltä puutakaan liikahtaa.