Olen seurannut hakkuutyömaita aika laajasti ja monenlaisen kuljettajan tekemisiä siinä samalla.
Pidän ehdottoman tärkeänä, että on olemassa tukille myös lyhyet pituudet muissakin kuin männyn laatutyvissä.
Suurin moka mielestäni on siinä, kun kuski antaa koneen automatiikan tehdä liian pitkiä tukkeja, jolloin latvakuituun menee puoli tukkia.
Ammattiataidoton, laiska tai motivoitumaton kuski ei tee kunnolla apteerausta. Takavuosina apteeraus oli paljon tuntuvampi taito tukinteossa, kun puut kuutioitiin latvaläpimitan mukaan. Nyt mittalaitteet mittaavat todellisen kuutiomäärän, joten siitä ei kannata olla huolissaan.
Paras paikka katkonnan arvioimiseksi on hakkuutyömaa, jossa voi vertailla ykkös – kakkos – kolmos – nelos – ja viitostukin katkontapituuksia. (Kunnon päätehakkuusta tulee neljä – kuusi tukkipölkkyä lähes joka rungosta.) Joskus olisi syytä arvioida runkoa kahden tukin jaksoissa. Moto tosin ei saa kahdella mittauskerralla samoja paksuuslukemia yleensä koskaan.
Vieläkin hyvä metsuri tekee paremmat tukit kuin motokuski.

Taitaapa olla selvin peli pysytellä totutussa kauppamenettelyssä.Se on osapuolille selkeä:puukaupan tehdessään myyjä hyväksyy ostajan mitat ja laadut.Nimen kirjoituksen jälkeen muista mitoista on turha rutista.
Aina arvokkain tavara etusijalla = tukkia ahnehtien toteutettu ammattitaitoinen hakkuu ei jätä arvuutteluille sijaa.
Mutta esim. ku-tukin laho sydän.Ykköspuista lähtien ammattimies ennakoi leimikolla, mistä riittää otettavaksi lyhyt lumppi ja mistä suoraan lahokuitu…Tämä ja rungon muut viat kun paikallistetaan ilman kiireen pilaamaa vauhtia,on korjuu mallillaan.

#”Mitä suorittava tekee siinä tapauksessa, jos maanomistaja kysyy kesken työmaan; ”paljonko jo on kertynyt motteja?””#

Varmistuttuani siitä , että kysyjä on sama , jonka nimi on kauppakirjan allekirjoituksena , pyydän ystävällisesti koppiin katsomaan koneen näytöltä . Jos en ole varma kysyjän taustoista vastaan , että onhan niitä … : )
Katkontamatriiseja en näytä . Se tieto kulkee konttorin kautta . Ei riitä valtuudet .

Katkontamatriisit vaihtelevat eri tilanteissa ja metsissä . Asiaan riittämättömästi perehtyneiden käsissä ne aiheuttavat vain vahinkoa.

Jos vielä mennään katkonnan oikeellisuuteen , kuljettaja toimii niin , että valmistetaan tavaralajit tilatussa muodossa ja mitoissa . Yhtiö puolestaan esittää leimikot , joista kulloisetkin tarpeet täyttyvät parhaiten . Se , onko jonkun yhtiön katkonta parempi , kuin toisen , riippuu paljon enemmän puuston laadusta , kun katkontamatriisista .
Ns. isojen yhtiöiden katkontaa tunnutaan mieluusti arvosteltavan . On kuitenkin muistettava , että sitä hakataan , mistä on kysyntää .
Toisaalta valtaosa puusta jäisi heikon teknisen laadun puolesta hyödyntämättä kokonaan ilman näitä isoja laitoksia .

Pienet toimijat ostavat vain parhaat leimikot , jossa MHY auliisti avustaa ja kehuu näiden katkonnan olevan parempaa . Asiat eivät valitettavasti ole näin simppeleitä.

Joidenkin nykyiset metsäalaa koskevat some-kirjoitukset ovat enemmänkin kauhutarinoita kuin todellista elämää.
Olen itse ilmeisesti joutunut elämään tylsää elämää, kun yhtään tällaista jännittävää tapahtumaa ei ole yli neljässäkymmenessä vuodessa osunut omalle kohdalle, eikä aika monen muunkaan tuntemani metsänomistajan kohdalle.
Olisiko tässä vähän samaa kuin lomamatkalla, jossa ollaan samassa lentokoneessa, istutaan samassa bussissa, asutaan samassa hotellissa ja käydään samoilla retkillä.
Kotimatkalla joku valittaa koko matkan olleen aivan surkean ja toinen kertoo viettäneensä elämänsä upeimman loman.
Ainoa muuttuja on siis ihminen itse.

Rane – lue kirjoittamani suurisavotta kirja – siihen olen koonnut oman näkemykseni asioiden kulkuun.
Minulle kantautuu puheluita päivittäin kertomuksia ja faktoja näistä epäonnistuneista puukaupoista.
Tapion 1986 tekemän tutkimuksen mukaan 38 prosenttia metsänhoitoyhdistyksistä rikkoi lakia tekemällä puukauppaa. Se on fakta – josta vaiettiin. Noin laaja pimitys laittomasta toiminnasta ja laittoman toiminnan laajuudesta on nykytiedon valossa käsittämätön virhe, josta kukaan ei ole vastuuseen houtunut. Ei nämä mitään salaliittoteorioita ole.

En minä koe, että minulla on vastustajia. Kukaan ei ainakaan naamatusten ole tullut sanomaan, että kartelli olisi ollut erityisen mieluisa ja hieno juttu. Metsäyhtiöiden eläköityneet herratkin ovat anteeksi pyydelleet – valitettavasti väärästä suunnasta – eivät he minua ole pettäneet – vaan satojatuhansia metsänomistajia. Heiltä pitäisi anteeksi pyytää. Se olis vähintä mitä voi tehdä. Hekin olivat uhreja.

Mutta kuten sanoin, Rane – olisi mahtava tietää taustasi. Ota privatisti yhteyttä jos et pysty paljastamaan taustaasi – on paljon helpompi ymmärtää toisiamme ja varsinkin näkemyksiämme.

Mielenkiintoinen kevät on edessä

– Reijo