Työntötulkilla mitataan syvyyttä, ei läpimittaa. Kait se nimi tulee siitä että on kovin samanmoinen kuin sakset, ääntä myöten. Huomaa että siinä on etuliitteenä mitta ja mittaus tapahtu kuoren alta ja tilavuus ilmoitettiin kuorellisena.  ERttä ihan oikea nimi mielestäni totta tosiaan.

Mittasakset – ei sen kummempaa. Vanhemmat ovat tuuma-astekolla, joissa selkäpuolella sentit. Ne olivat alkuperäiset, ilmeisesti vanhimmat oli tehty puusta. Mittasaksia käytettiin myös leimauksella, kun arvioitiin leimattujen tukkirunkojen tilavuutta.

Myöhemmin tulivat leimaukseen kaulaimet ja niiden mukana myös pitkällä varrella oleva pienempi kaulain, jonka avulla mitattiin kapeneminen.

Tukkien jakamisessa käytettiin samoja mittasaksia, luovutusmittaus tehtiin puolen tuuman tarkkuudella ja kuutiointia varten kuoren alta. Kauvan sitten sekin mittaustapa vaihtui kuoren päältä mittaukseen, jolloin kuutiointi oli kuorellinen puumäärä, silloin olitiin jo tasaavassa kahden sentin mittausluokituksessa.

Ne elektroniset mittasakset on Kontrollimittasakset, joissa pituus kuitenkin mitataan normaalilla metsurinmitalla ja naputellaan kojeen muistiin. Sakset laskevat kuutiot hyvinkin nopeasti ja tarkasti.

Lisäksi oli metsurimittausta varten kehitetty mittalaite, joka ”Länkiharpin” tavoin aukesi riittävästi mitatakseen kuitukokoiset rungot sitä mukaa, kun ne tulivat kaatovuoroon. Sakset ilmoittivat vuorollaan koepuun, josta piti mitata käyttöpuun osuus.

Jakomiehen pituusmittalaite  oli muistaakseni jakomittakeppi, joka oli varustettu Jaloilla, joita oli tyvipäässä kaksi ja latvapäässä yksi. Se ”Seisoi hyvin rungon päällä ja sillä kolmannella jalalla raapaistiin runkoon merkki.  Jakomerkki lyötiin niin, että kaksi kirveen iskua vinottain toisiinsa nähden jolloin pala kuoresta itosi – ja osa puustakin. Kummallekin puolelle katkaisumerkkiä lyötiin firman leima, kuoreen veistettiin pilkka, johon kynällä merkittiin pituus, jonka metsuri kopioi katkaisun jälkeen tukin latvapäähän.