Hirviasioita kehitellään nykyisin kaupalliseen suuntaan raportoimalla suoraan vastuulliselle ministerille. Metsänomistajilta tai MTK:lta ei ilmeisesti kysellä mitään. Netistä löytyy seuraava haulla MMM:n Riistatalous elinkeinona – työryhmän raportti, jossa sanaa, hirvi, ei taida esiintyä:

” Riistatalous elinkeinona -hankkeen ohjausryhmä luovutti 3.7.2012 raporttinsa maa- ja metsätalousministeri Jari Koskiselle. Raportin mukaan riistaan ja metsästykseen liittyvillä palveluilla voidaan löytää innovatiivisia ratkaisuja luonnonvarojen kestävän ja vastuullisen käytön edistämiseksi tukemaan talouskasvua. Raportissa nostetaan esille elinkeinomuodossa tapahtuvan riistatalouden, metsästysmatkailun ja metsästyksen kehittämisen ekonomiset ja sosiologiset edellytykset. Tarpeellisena toimenpiteenä pidetään muun muassa riistatalousyrittäjien vapaaehtoisuuteen perustuva toiminnan sertifiointi korkeatasoisen tarjonnan ja palvelun kehittämiseksi. Ohjausryhmä ehdottaa myös, että lainsäädännöllisten esteiden helpottamista riistatilayrittämisen kannalta selvitetään. Ohjausryhmän mukaan on oleellista pohtia metsästysmatkailun integroimista osaksi luontomatkailua. Raportti on osoitteessa http://www.mmm.fi/attachments/riistatalous/68sIY50Vb/HANKERAPORTTI – Riistatalous elinkeinona.pdf. Lisätietoja antaa ohjausryhmän puheenjohtaja, ministeri Kalevi Hemilä, p. 0400 412933.”

Samasta aiheesta Metsätalous kesäkuu 4/2012 sivut 28-31, jossa teksti ja kuvat oli pantu Tiina Eklundin nimiin. Tärkein oli osin peitetty metsäkanalinnun kuvan hämärään. Hirvi-sanaa oli käytetty tässäkin säästeliäästi.

Raportissa mainittua luontomatkailua ja sen varassa toimivaa yrittämistä tuettaisiin valtion varoin, samoinkuin myös tällaiseen käyttöön antautuneita metsänomistajiakin. Muille jäisivät vain vahingot ja verenpaineen nousun aiheuttamat vaivat.

Metsästäjä-lehti 4/2012 pääkirjoituksessaan kirjoittaa otsikolla, ”Kestävää kehitystä ja vihreää taloutta: Riistasta elinkeinoja?”, mm. seuraa:

”Varsinaisina riistatalouden elinkeinoina voidaan tunnistaa kolme yritystoiminnan päämuotoa.
Ensimmäinen on metsästysmatkailuyrittäminen. —
Toinen, kasvava elinkeinomuoto on riistayrittäjyys, joko omalla tai vuokratuilla alueilla toimien myydään kokonaisvaltaisia lintujen ja sorkkaeläinten metsästystapahtumia metsästäjäryhmille. —
Kolmas liiketoiminnan mahdollisuus on riistatuotteiden jatkojalostus. Riistanlihan, nahkojen turkisten ja niiden jatkojalosteiden markkinoihin sisältyy runsaasti hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. —”

”Ministeriön työryhmä esittää toimenpiteitä, joilla riistatalouden elinkeinoja voitaisiin edistää. Riistatalouselikeinot tulisi valtion tukipolitiikassa rinnastaa muihin maaseutuelikeinoihin. Lainsäädännöllisiä esteitä ja hidasteita olisi raivattava. Tarvitaan kehittämishankkeita, toiminnan sertifiointia, neuvontaa ja koulutusta.”

Riistasta puhutaan, mutta hirvieläimiä ja karhua tarkoitetaan. Onkohan kukaan edes ajatellut, miten käy metsäluonnon monimuotoisuudelle ja metsänhoidon kannattavuudelle, jos tällaisia asioita tuodaan metsälakiin.

Metsien kuusettumiset uhkaavat jo nytkin metsien terveyttä. Se voi koitua uhkaksi myös riistalle talviravinnon vähentyessä.

Metsästäjälehti 4/2012 sivulla 31 otsikoi MMM:n hallinnonalan uutta strategiaa:

”Ruoka ja uusiutuvat luonnonvarat – leipää ja hyvinvointia elinvoimaisesta luonnosta -strategialla ohjaamme koko hallinnonalan toimintaa suomalaisten kuluttajien paraaksi ja monimuotoisen luontomme ja maaseutumme säilyttämiseksi elinvoimaisena. Toiminnan tavoitteena on turvata kotimaisen ruuan tuotanto ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö sekä luoda edellytyksiä niihin perustuville elinkeinoille ja hyvinvoinnille.

Uudessa strategiassa nostetaan siis sekä ruoka että uusiutuvat luonnonvarat vahvasti esille. Riistatalouden osalta merkittävää on hyvinvoinnin ja sen edistämisen aiempaa vahvempi rooli. Metsästäjien kannalta riistatalous on siten keskeisessä asemassa molemmissa politiikkakokonaisuuksissa. Riista on kuluttajien arvostamaa ja eettistä ruokaa. Metsästys sekä riistanhoito luovat taloudellista, sosiaalista, kulttuurillista ja terveydellistä hyvinvointia laajalti.

Ministeriön sisäistä organisaatiota tullaan uudistamaan uuden strategian mukaisesti. Sidosryhmäyhteistyön sujuvuudesta eri muodoissaan tulemme jatkossakin huolehtimaan.

Ministeri Jari Koskisen vahvistama hallintoalan strtegia on sateenvarjona muille ministeriön ja sen alaisten virastojen vahvistamille strategioille. Olennaista on, että ministeriön politiikkasektoreiden omat strategiat päivitetään toteuttamaan uuden hallinnonalan strategian linjauksia. Riirtakonserni on jo ehtinyt toimia juuri näin, mistä lämmin kiitos kaikille sen päivittämiseen osallistuneille.

Riistakonsernin strategian päivityksessä vahvistettiin juuri riistatalouden moninaisten hyvinvointivaikutusten merkitystä. —”

Edellinen kaikki on ko. ministeriön kansliapäällikön nimissä julkistettua tekstiä. Tuntuu siltä, että ministeriö on vahvasti metsästäjävetoista. Muut maaseutuelinkeinot ovat alkaneet jo aikoja sitten kärsiä tälläisestä kehityksestä.

Tuosta kyllä suorittavan kanssa samaa mieltä. Emme tarvitse tänne mitään ”kaikkea mikä liikkuu ampujia”.
En myös näe kovin tarpeellisena tuota MTK:n sauhuamista noista kaupallisista marjastajista. Kun ei kotoperäinen sakki niitä muuten kyllä nouki. Kuin silloin tietysti sinne änketään joukkoon kiukuttelemaan. Kai ne suomalaiset pelkää susia ja karhuja.
Kummaa kun ei ne elukat niitä thailandeja syö.

Pelkästään metsästäjien piikkiin ei tule laittaa hirvikannan reipasta kasvukehitystä yli 10 vuotta sitten. Hirvien pääravintoa , vesakoita , ei enää tuolloin ollut suotavaa käsitellää kemiallisesti. Silloin voimassa olleet kemera-käytännöt ohjasivat myös viivyttämään taimikonhoitoa aivan liikaa. Monelle kemerarajan saavuttamien oli vasta se hetki , kun katsottiin taimikoiden kaipaavan huoltoa. Tällöin oltiin jo rajusti myöhässä hirviä ajatellen ja taimikoiden kasvukin oli jo alkanut kärsiä. Myöhään tehdyt raivaukset puolestaan vauhdittivat uuden lehtipiuuviidakon syntymisen aukkoisiin taimikoihin runsaasti kasvuvoimaa siältävistä kannoista. Hirville oli tarjolla yltäkyllin ruokaa eri-ikäisissä metsissä taimikonhoitojen laiminlyöntien takia.

Yhdyn täysin ” mehänpojan” näkemyksiin siinä , että metsänhoito- /kemera-varoja ei tule suunnata metsästysmatkailun kehittämiseen. Sen liiketoimintamuodon tuet on haettava, jos yleensä tarpeen, jostain muualta. Vähenevät tuet on ehdottomasti suunnattava metsätalouden kehittämiseen ja sielläkin mieluummin taimikoiden varhaishoitoon. Näin toimien on vähällä rahallaa saatavissa suurin mahdollinen hyöty tulevaisuuden metsätaloutta ajatellen.