Verhopuuston alle ei muodostu sitä kylmää ilmamassaa. Hallanvaaran huomioiden alavilla mailla kuten soilla jatkuva kasvatus harkinnan arvoinen mutta puustoa ei voi silloin pudottaa lakirajalle. Verhopuusto pitää olla tiheä, joten siemenpuut ja muut harvassa kasvavat ylispuut eivät riitä.
Tuon kylmä valuu alaspäin ilmiön huomasi hyvin, kun lapsena ajeli pyörällä jotain sopivaa mäkeä alas kesäiltana. Nyt ilmiötä voi seurata auton mittarista. Etenkin metsästä aukealle notkon pohjalle laskiessa voi lämpötilassa olla jopa 6 astetta eroa!
Omilla seuduilla en ole nähnyt kymmeniin vuosiin hallan vioittamaa kuusen tainta. Muualla Suomessa aina joskus. Jopa aavalla suolla turvetuotantoalueen reunassa kuuset ovat saaneet kasvaa täysin vaurioitta. Pieni kuura ei kuusen tainta vielä vioita.
On selvää, että kylmä valuu alas, mutta ellei valu, täytyy olla padottava osa jossain. Jos tuon saa poistettua, ok. Jos patoa ei ole, miten kylmyys osaisi ojaan hakeutua eli melko ideaali paikka täytyy maaston muodoilta olla, jotta tuollaisella saisi kylmyyden ohjattua muualle. On siis harvojen kuvioiden keino.
Kaikkein selvimmin näin kylmän ilman kulkureitit, kun olin 90-luvun alussa metsittänyt osan pelloistani kuuselle, ja ensimmäisen alkusen halla jätti osaan taimista jälkensä. Pahiten paleltuivat taimet, jotka olivat sellaisissa muutaman aarin kokoisissa painanteissa, joista ei ollut alaspäin viettävää kaistaa tai ojaa. Pellon alin reuna oli sensijaan välttynyt tuhoilta, koska pellon äskettäin perattu reunaoja jatkui alaspäin naapurin pellolle. Vastaavia havaintoja on ollut myös metsätaimikoissa, joissa on vastaavia korkeuseroja. Yllättävän pienkin korkeusero voi pelastaa taimet.
Suomessakin on yleensä jonkin verran kaatoa johonkin suuntaan. Jos kuviolle kuvitteleekymmenen sentin vesikerroksen, niin on melkolailla varma, että se siitä valuu johonkin suuntaan, vaikka ojia pitkin. Tietenkin – kun on syntynyt vastarannan kiiskeksi, niin mikään ei käy!
Toivottavasti tämä asia ei nyt menisi loputtomaksi jankkaamiseksi. Se on selvää, ettei kuivaan maahan kannata juuri ojia kaivaa, mutta etenkin kuuselle uudistettavaa alaa kannattaa katsoa myös tämän kylmävirtauksen näkökulmasta. Jos leimikon rajaus, raivaus, (mahdollisesti myös viereisenkin kuvion puolelta), alueelta pois johtavat ajourat, ja ojien perkaus tehdään ajatuksen kanssa, ollaan jo pitkällä. Ihan perusjuttuja siis, eikä maksa kovin paljoa. Olisipa silloin 90-luvun alussa ollut dronet käytössä! Peltomaille istutetuista kuusentaimikoista olisi silloin saanut hyvin havainnollisia hallatuhokuvia! 2017 kesäretkeläisten kanssa käytiin yhdellä tällaisella kuusikohteella, mutta kahden harvennuksen jälkeen hallatuhojen jälkiä ei kovin paljoa enää erottanut.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.