Keskustelut Puukauppa Miten tukin katkonta rehelliseksi

  • Tämä aihe sisältää 287 vastausta, 35 ääntä, ja päivitettiin viimeksi , sitten eki toimesta.
Esillä 10 vastausta, 71 - 80 (kaikkiaan 287)
  • Miten tukin katkonta rehelliseksi

    Merkitty: 

    A-studio käsitteli 1206 ohjelmassa järjestelmällistä tukin väärinkatkontaa. Stora Enson metsäjohtaja Janne Partanen syötti katsojille ja asiaosaamisensa kanssa horjahtelevalle toimittaja Sirkkaselle pajunköyttä kirkkain silmin.

    Käytännössä Suomessa tukkeja katkotaan lähes järjestään väärin. Katkaisukohta on useimmiten metrikaupalla väärässä paikassa. Lisäksi pienempiä tukkirunkoja hakataan hyvin usein kokonaan paperipuuksi. Näin halvan paperipuun määrä lisääntyy ja kalliimman tukin osuus pienenee.
    Tukin katkonnassa katkaisukohta pitäisi olla 30 cm välein 37 (tai 43) – 61 dm pituisissa pölleissä, joihin tukkiosuus saadaan tarkkaan katkottua, jos halutaan.
    Motoissa käytetään asetusarvoja, jotka ottavat tyvestä ja keskirungosta sahan tilaamat halutuimmat pitkät tukit (usein 52 dm) katkonnan optimoinnista välittämättä. Näin latvatukkiin ei usein enää riitä pituus, vaan koko latvaosa menee kuiduksi.
    Jos moton tietokone ja kuskin toiminta tähtäisi oikeasti katkonnan optimointiin, eli tukkiosuuden maksimointiin, tukin pituuksia säädettäisiin 2-3 viimeisen pölkyn kohdalla, jolloin päästäisiin useimmiten jo hyvin lähelle kuusen 16 cm ja männyn 15 cm minimipaksuuksia. Käytännössä näin ei toimita. Monella yhtiöllä minimipituus on 43 dm, millä katkonnan tarkkuus heikkenee paljon verrattuna 37 dm:n minimiin, kuten pitäisi olla.
    Kun katkonnassa fuskataan, sekä paperipuun ostaja, että saha (jolle tukit menevät), sekä myös korjuu-urakoitsija hyötyvät järeämmistä pölkyistä. Ajaminen tehostuu, tukeista tulee pidempiä, järeämpiä samoin kuitupölkkyjen keskikoko kasvaa. Ainoastaan puun myyjä häviää.
    Ostajilla on yleistynyt myös epärehellisyyttä ylläpitävä käytäntö olla antamatta myyjälle tukkilistoja, joista katkontatilastoja voi selvittää. Kömpelönä selityksenä vedotaan yrityssalaisuuteen, mutta eihän puun myyjä tiedä (eikä tarvitsekaan) mille sahalle tukit menevät. Toisekseen puun myyjää ei voisi vähemmän kiinnostaa jonkun sahan sahaus- ja tuoteohjelma. Myyjä voisi katsoa katkontaa hakkuun jälkeen ennen puiden ajoa, mutta se ylityöläyden takia toimimaton ratkaisu.
    Varovaisesti arvioiden tukkivaltaisessa leimikossa katkonnan virhe on useimmiten usean prosentin luokkaa. Kun tukkipuun osuus kantarahatulosta (3 mrd.) on luokkaa 1.8 mrd., arviolta viiden prosentin katkontavirhe merkitsee jo 90 miljoonan vastikkeetonta tulonsiirtoa myyjiltä teollisuudelle.
    Miten ihmeessä laillisuuteen pyrkivässä Suomessa MTK, MHY:t ja yhteismetsät antavat kaupoissaan tämän virheen jatkua?
    Ratkaisuna on moton kaatopään mittaus. Se kulkee ja mittaa aina koko rungon läpi. Näin tietokoneeseen tallentuu rungon tukkipuuosuus ja paperipuuosuus ja näiden mukaisesti myös tilitetään, katkonnasta riippumatta.
    Toinen vaihtoehto on jo yleistyvä runkohinnoittelu, jossa keskihinta sovitaan koko massalle. Sen heikkoutena on suuri virhearviomahdollisuus tukin määrässä, koska menetelmä perustuu karkeaan arvioon. Myyjän on vaikea verrata runkohinnoiteltuja ja tavaralajihinnoiteltuja tarjouksia.
    Kannustan kaikkia metsän myyjiä ostamaan mittasakset, menemään hakkuutyömaalle ennen puiden pinoon ajoa ja mittailemaan katkonnan oikeellisuutta pölkkyjen paksuuksista. Jos virheitä löytyy, pitää kutsua heti MHY:n edustaja todistajaksi ja ajo pitää estää, ennen tarkkaa virallista mittausta. Tästä menettelystä puhuminen ja sopiminen jo ennen hakkuuta, toimii vilppiä ennaltaehkäisevästi. MHY:n edustajien ja metsänomistajien pitää tiukasti olla hyväksymättä väärin katkontaa ja vaatia pienistäkin virheistä ostajaa tilille.
    Ei voida hyväksyä, että metsäasioita huonosti tuntevat, iäkkäät tai etäällä asuvat puun myyjät, joutuvat muita vielä herkemmin ostajan vilpin kohteeksi.

  • suorittava porras

    UPM tuomittiin siitä ,että sillä ei ollut esittää puolustuksekseen katkontalistoja. Kun oikeudessa on sen jälkeen osapuolien sana sanaa vastaan ,ajetaan asia yleensä heikomman osapuolen eduksi. On kokonaan eri asia ,kumpi lopulta oli oikeassa. Toisen osapuolen leimaaminen on tästä johtuen hyvin kyseenalaista varsinkin ,kun katkottu tavara ei ole ollut tarkastettavissa.

    Apteja ”viilataan” asiakkaiden tarpeiden perusteella. Varastoon ei tehdä tarpeetonta tavaraa. Olisiko parempi jakaa runko huonomman taloudellisen tuloksen antavalla tavalla ja alentaa kantohintaa vastaavasti turhan työn ,varastoinnin ja mahdollisen hävikin aiheuttamien kustannusten verran. Useamman kerran sahalaitoksen vieraana olleena voin kertoa ,että mittoja toki voi lisätä ,mutta se näkyy sitten puusta maksettavassa hinnassa. Voi siis kukin tahollaan arpoa ,onko korkeampi hinta ja vähemmän lyhyitä mittoja parempi ,kun lisätä kantohintaa alentavia prosessiin huonommin sopivia mittoja ?

     

    A.Jalkanen

    Eli jätetään huonot mitat heikomman osapuolen eli puun myyjän vahingoksi.

    pihkatappi

    Hyvärisen ja Upm:n kiistassa ei mainittu 37 dm mittaa, Siinä ylen toimittajan omassa tekemässä hupaisassa esimerkissä on 37 dm, joka ei tapaukseen liittynyt vaan oli esimerkkinä tavan tallaajille. Vai tuliko mulle virhe?

    Rane

    ”Voi siis kukin tahollaan arpoa ,onko korkeampi hinta ja vähemmän lyhyitä mittoja parempi ,kun lisätä kantohintaa alentavia prosessiin huonommin sopivia mittoja ?”

    Suorittava voi arpoa kuuluuko firman sitten laittaa puukauppasopimukseen mittoja joita ei tulla käyttämään?

    Visakallo

    Mitä tuota Ylen ohjelmaa katselin, niin isännän kannattaisi hommata ainakin taimikon raivaaja melko pian palstalleen. Sillä tavalla voisi ainakin parantaa ko. alueelle aikanaan tulevan ensiharvennuksen tulosta.

    mökinmummo

    Mielestäni olisi parempi jättää ne mitat kokonaan kaupoilta pois, mille kysyntää ei löydy. Tämä johtaisi markkinavoimia tehokkaammin seuraavaan puun hinnoitteluun, sekä loisi markkinoita hankintakaupoille, ja loisi kilpailuun kannustetta esim. tukin laadun ja järeyden mukaan. Eli puukauppakulttuuri nytkähtäisi tälle vuosikymmenelle.

    Aika monesti on suorittava maininnut tuon ”asiakkaan tarpeiden mukaan”. Ketjun tärkein asiakas on loppujen lopuksi puun myyjä, ja hänen tarpeensa on ymmärrettävistä syistä erilaiset kuin ostavalla taholla.

    Tällä hetkellä (pitkien listojen pimitys ym) homma toimii sen tosiasian varassa, ettei puun myyjillä ole tarpeellisessa laajuudessa tietämystä katkonta-asioista. Valitettavasti tietotaitoa puuttuu myös firmojen ostomiehiltä, sekä mhy:ksien henkilöstöltä. Käännettynä asiaa voisi pohtia siten, että jos kerta mitään päivänvaloa kestämätöntä ei ostajien toimesta tapahdu, miksi niin kielteinen kanta avoimuuden lisäämiseksi?

     

     

    mehtäukko

    Mistä tuo käsitys, että firmat panttaa katkontatietoja? Mo saa tietonsa näytöltä muiltakin, mutta hevosmiehille jaettavaa kylillä kiertävää listaa ei tarvitsekaan antaa.

    Mitäs listoja jakaa myhistys, kun en ole kuullut että mitään?

    Eikö pihkatappi saa edelleenkään selvää AJ:n  Ylen linkistä, mitä pituuksia on Hyvärisen kaupassa sovittu?

    Nuakka

    Mhy:n katkontatieto on kuin yksisarvinen, moni uskoo sen olemassaoloon mutta kukaan ei ole nähnyt sitä.

    mökinmummo

    Käsitykseni kumpuaa mm. tuosta upm:n oikeuskiistasta, sekä aiemmin linkatusta enson esimerkistä (kaupalla 16cm tukkiminimi, apteerattu käytännössä 18cm minimiin, useammassa kaupassa). Enson herra myös kertoi hiljattain A-studiossa, että katkonta-asiat ovat liikesalaisuuksia. Lisäksi sen voi päätellä siitä, että runko- ja järeysrunkohinnoittelu on yleistymään päin, ennen kaikkea ”kolmen ison” puheissa ja julkaisuissa. Edellämainituille ei olisi mitään tarvetta, jos katkontatietoja saisi aina avoimesti, pitkiä listoja myöten. Osa firmoista luovuttaa pitkän listan aina pyydettäessä, myös mhy:n valtakirjakaupoissa. Ymmärtääkseni kaikki eivät toimi näin.

    mehtäukko

    ”upm:n oikeuskiistasta…” Kun silloinen kauppa oli sovittu 4,3 -5,8 mitoille ja katkonnan takia painuttiin käräjille, kuka voi väittää, että niillä mitoilla ei tulisi tukkipaksuutta/laatua väkisinkin kuitukasaan?

    Oli listoja tai ei, mutta itse mo oli töpeksinyt kauppansa jo allekirjoitustilanteessa.

Esillä 10 vastausta, 71 - 80 (kaikkiaan 287)