Keskustelut Puukauppa Miten tukin katkonta rehelliseksi

  • Tämä aihe sisältää 287 vastausta, 35 ääntä, ja päivitettiin viimeksi sitten eki toimesta.
Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 287)
  • Miten tukin katkonta rehelliseksi

    Merkitty: 

    A-studio käsitteli 1206 ohjelmassa järjestelmällistä tukin väärinkatkontaa. Stora Enson metsäjohtaja Janne Partanen syötti katsojille ja asiaosaamisensa kanssa horjahtelevalle toimittaja Sirkkaselle pajunköyttä kirkkain silmin.

    Käytännössä Suomessa tukkeja katkotaan lähes järjestään väärin. Katkaisukohta on useimmiten metrikaupalla väärässä paikassa. Lisäksi pienempiä tukkirunkoja hakataan hyvin usein kokonaan paperipuuksi. Näin halvan paperipuun määrä lisääntyy ja kalliimman tukin osuus pienenee.
    Tukin katkonnassa katkaisukohta pitäisi olla 30 cm välein 37 (tai 43) – 61 dm pituisissa pölleissä, joihin tukkiosuus saadaan tarkkaan katkottua, jos halutaan.
    Motoissa käytetään asetusarvoja, jotka ottavat tyvestä ja keskirungosta sahan tilaamat halutuimmat pitkät tukit (usein 52 dm) katkonnan optimoinnista välittämättä. Näin latvatukkiin ei usein enää riitä pituus, vaan koko latvaosa menee kuiduksi.
    Jos moton tietokone ja kuskin toiminta tähtäisi oikeasti katkonnan optimointiin, eli tukkiosuuden maksimointiin, tukin pituuksia säädettäisiin 2-3 viimeisen pölkyn kohdalla, jolloin päästäisiin useimmiten jo hyvin lähelle kuusen 16 cm ja männyn 15 cm minimipaksuuksia. Käytännössä näin ei toimita. Monella yhtiöllä minimipituus on 43 dm, millä katkonnan tarkkuus heikkenee paljon verrattuna 37 dm:n minimiin, kuten pitäisi olla.
    Kun katkonnassa fuskataan, sekä paperipuun ostaja, että saha (jolle tukit menevät), sekä myös korjuu-urakoitsija hyötyvät järeämmistä pölkyistä. Ajaminen tehostuu, tukeista tulee pidempiä, järeämpiä samoin kuitupölkkyjen keskikoko kasvaa. Ainoastaan puun myyjä häviää.
    Ostajilla on yleistynyt myös epärehellisyyttä ylläpitävä käytäntö olla antamatta myyjälle tukkilistoja, joista katkontatilastoja voi selvittää. Kömpelönä selityksenä vedotaan yrityssalaisuuteen, mutta eihän puun myyjä tiedä (eikä tarvitsekaan) mille sahalle tukit menevät. Toisekseen puun myyjää ei voisi vähemmän kiinnostaa jonkun sahan sahaus- ja tuoteohjelma. Myyjä voisi katsoa katkontaa hakkuun jälkeen ennen puiden ajoa, mutta se ylityöläyden takia toimimaton ratkaisu.
    Varovaisesti arvioiden tukkivaltaisessa leimikossa katkonnan virhe on useimmiten usean prosentin luokkaa. Kun tukkipuun osuus kantarahatulosta (3 mrd.) on luokkaa 1.8 mrd., arviolta viiden prosentin katkontavirhe merkitsee jo 90 miljoonan vastikkeetonta tulonsiirtoa myyjiltä teollisuudelle.
    Miten ihmeessä laillisuuteen pyrkivässä Suomessa MTK, MHY:t ja yhteismetsät antavat kaupoissaan tämän virheen jatkua?
    Ratkaisuna on moton kaatopään mittaus. Se kulkee ja mittaa aina koko rungon läpi. Näin tietokoneeseen tallentuu rungon tukkipuuosuus ja paperipuuosuus ja näiden mukaisesti myös tilitetään, katkonnasta riippumatta.
    Toinen vaihtoehto on jo yleistyvä runkohinnoittelu, jossa keskihinta sovitaan koko massalle. Sen heikkoutena on suuri virhearviomahdollisuus tukin määrässä, koska menetelmä perustuu karkeaan arvioon. Myyjän on vaikea verrata runkohinnoiteltuja ja tavaralajihinnoiteltuja tarjouksia.
    Kannustan kaikkia metsän myyjiä ostamaan mittasakset, menemään hakkuutyömaalle ennen puiden pinoon ajoa ja mittailemaan katkonnan oikeellisuutta pölkkyjen paksuuksista. Jos virheitä löytyy, pitää kutsua heti MHY:n edustaja todistajaksi ja ajo pitää estää, ennen tarkkaa virallista mittausta. Tästä menettelystä puhuminen ja sopiminen jo ennen hakkuuta, toimii vilppiä ennaltaehkäisevästi. MHY:n edustajien ja metsänomistajien pitää tiukasti olla hyväksymättä väärin katkontaa ja vaatia pienistäkin virheistä ostajaa tilille.
    Ei voida hyväksyä, että metsäasioita huonosti tuntevat, iäkkäät tai etäällä asuvat puun myyjät, joutuvat muita vielä herkemmin ostajan vilpin kohteeksi.

  • jees h-valta

    Mitä tehdä tiedolla jolla ei ole mitään merkitystä. Jokainen katkonta suoritetaan omilla spekseillään jotka metsäyhtiö antaa suoraan motolle. Jos on mhy-välitetty puu menee sinne missä vielä toimitustilaa on. Tietty kuutiomäärä jokatapauksessa pitää tulla täyteen eli joku aina saa sen huonon firman katkonnatkin. Ainut mihin mhy voi siinä vaikuttaa on se kelle se laittaa sen roiseimman katkojan. Oliskohan useimmiten se kerran kolmessakymmenessä vuodessa puukauppaa tekevä mökin mummu tai faari.

    pihkatappi

    Vastahan tässä oli Stora katkonut systemaattisesti tukin minimi 18 cm. Tuo näkyy katkontatiedoissa. Samoin, jos tehdään vain kahta pituutta ja latva minimiin tukkeja ei juuri ole tehty.

    Eli jos katkontatiedot annetaan aina myyjälle, tilanne katkonnan vilpille ja vääryyksien epäilysten suhteen pitäisi täysjärkisellä vähentyä. Ja niin kuin Timppa kirjoitti, katkonnan vilpillisyyden johdosta tappiot kuitenkin vain korkeintaan muutamia tuhansia, että rahastahan tässä vain kyse ja jääkö se raha metsänomistajalle vai tilitetäänkö osakkeen omistajalle.

    suorittava porras

    Vilppi katkonnan yhteydessä on täysin väärä termi ,kun tavaraa tehdään asiakkaiden tarpeisiin. Tavaralajeihin perustuva kauppatapa yhtiöiden ja metsänomistajien välillä on sen sijaan jäänyt ajastaan jälkeen. Tavaralajierottelua tarvitaan vain siinä tilanteessa ,kun erotellaan mihin tuotantolaitokselle kukin jae päätyy.

    Maidon tai lihankaan hinta ei määräydy sen mukaan tehdäänkö maidosta juustoa tai voita tai lihasta filepihvejä tai koiranmuonaa. Nythän puun ollessa kyseessä vaaditaan tekemään siitä kysyntään nähden sopimattomia jakeita ,jota voi verrata esim. lihanjalostuksessa tilanteeseen ,jossa taitamaton lihanleikkaaja jakaa ruhon väärin ja fileet päätyvät jauhelihaksi. Puun kohdalla taitamatonta lihanleikkaajaa esittää sitkeästi metsänomistaja ,joka ei tunne markkinoiden tarpeita.

    Kenen etu on jarruttaa runkohinnoitteluun siirtymistä? Loppupeleissä ei kenenkään ,kun kokonaisuutta ajatellaan.

    mehtäukko

    No kun tilaisuus mankumiselle jää kokematta…

    pihkatappi

    Runkohinta on paras vaihtoehto. Runkohinta tarjousta päätehakkuulle ei sellufirmalta tahdo saada, jolloin kauppa viisain tehdä sahafirman kanssa. Miksi ostajat venkoilevat noiden kauppatapojen kanssa, joskus käy runkohinta ja joskus ei. Runkohinta joka kauppaan, eikä tarvi kilistellä apteerauksesta enää ikinä ja rarjousten vertailukin on helppoa. Ei kai mhy jarruta tätä ja myyjä puoli siltäosin haluaakin että kauppa on monimutkaista.

    Jovain

    Ilmeisesti eräänlainen runkohinnoittelu on tuossa V.J. Jalkasen rungon euromääräisessä jaottelussa. Tulisi lisätä myös laadun täyttymätön osuus (lumpit), jotka yleensä jäävät nollatuloksena metsään. Myös ne, tukki- ja kuitupuun lisäksi, tulisi mitata runkotilavuuteen. Saadaan todelliset hintaluokat, joita voidaan täydentää esim erikoispuilla. Mitta kaupassa sovitun laadun ja latvaläpimittojen mukaan, maksu puunmyyjälle ja yhtiön toteuttamasta katkonnasta huolimatta. Raakkiosuus energiapuihin.  Eiköhän tavoite kuitenkin ole todellisille hintaluokille. Lajittelulinjastoille ajetaan myös ns. tavoitteellisen katkonnan kuitueriä, jopa joskus valmiiksi katkottuna tulevaa lajittelua ja käyttöä varten.

    A.Jalkanen

    YLE:n juttu aiheesta katkonta.

    https://yle.fi/a/74-20034888

    Visakallo

    Erittäin vähälle huomiolle on jostain syystä jäänyt se, ettei puunmyyjä voi runkohintakaupan jälkeen enää millään tavalla tietää, tekikö lopulta hyvän, vaiko huonon kaupan. Eihän se kovin helppoa ole tavaralajikaupassakaan, mutta jollakin tavalla kuitenkin. Se on ainakin täysin varmaa, että runkohinnoittelu ainoana kauppatapana alentaisi vähitellen raakapuusta maksettavaa hintaa, eikä välttämättä enää kannustaisi hyvään metsänhoitoon.

    Metsuri motokuski

    Jos sinun jovain pitäisi ostaa erä autonrenkaita. Maksaisitko saman hinnan käytetyistä, vähän käytetyistä ja uusista renkaista ? Siis laholumpeista pitäisi maksaa erikseen vaikka ne jäävät metsään.  Mikä on tavoitteellisen katkonnan puuerä ? Eikös kaikki ole niitä ?

    Tuosta runkohinnoittelusta sen verran että ostajan kannalta runkohinnoitteluun sisältyy melkoiset riskit.  Sen vuoksi ne eivät varmaan kaikilla yleisty. Myyjälle runkohinnoittelussa ei ole kuin voitettavaa. Mitä huonompi leimikko on laadultaan sitä vähempi riskinen se on myyjälle.

    mehtäukko

    Niinköhän nuotan vetäjä laittaa Joovainille muikkujen joukkoon muikun hinnalla kiisket ja kuoreet?

    Olisiko helteet tehneet tepposet?

Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 287)