Keskustelut Puukauppa Miten tukin katkonta rehelliseksi

  • Tämä aihe sisältää 287 vastausta, 35 ääntä, ja päivitettiin viimeksi sitten eki toimesta.
Esillä 10 vastausta, 271 - 280 (kaikkiaan 287)
  • Miten tukin katkonta rehelliseksi

    Merkitty: 

    A-studio käsitteli 1206 ohjelmassa järjestelmällistä tukin väärinkatkontaa. Stora Enson metsäjohtaja Janne Partanen syötti katsojille ja asiaosaamisensa kanssa horjahtelevalle toimittaja Sirkkaselle pajunköyttä kirkkain silmin.

    Käytännössä Suomessa tukkeja katkotaan lähes järjestään väärin. Katkaisukohta on useimmiten metrikaupalla väärässä paikassa. Lisäksi pienempiä tukkirunkoja hakataan hyvin usein kokonaan paperipuuksi. Näin halvan paperipuun määrä lisääntyy ja kalliimman tukin osuus pienenee.
    Tukin katkonnassa katkaisukohta pitäisi olla 30 cm välein 37 (tai 43) – 61 dm pituisissa pölleissä, joihin tukkiosuus saadaan tarkkaan katkottua, jos halutaan.
    Motoissa käytetään asetusarvoja, jotka ottavat tyvestä ja keskirungosta sahan tilaamat halutuimmat pitkät tukit (usein 52 dm) katkonnan optimoinnista välittämättä. Näin latvatukkiin ei usein enää riitä pituus, vaan koko latvaosa menee kuiduksi.
    Jos moton tietokone ja kuskin toiminta tähtäisi oikeasti katkonnan optimointiin, eli tukkiosuuden maksimointiin, tukin pituuksia säädettäisiin 2-3 viimeisen pölkyn kohdalla, jolloin päästäisiin useimmiten jo hyvin lähelle kuusen 16 cm ja männyn 15 cm minimipaksuuksia. Käytännössä näin ei toimita. Monella yhtiöllä minimipituus on 43 dm, millä katkonnan tarkkuus heikkenee paljon verrattuna 37 dm:n minimiin, kuten pitäisi olla.
    Kun katkonnassa fuskataan, sekä paperipuun ostaja, että saha (jolle tukit menevät), sekä myös korjuu-urakoitsija hyötyvät järeämmistä pölkyistä. Ajaminen tehostuu, tukeista tulee pidempiä, järeämpiä samoin kuitupölkkyjen keskikoko kasvaa. Ainoastaan puun myyjä häviää.
    Ostajilla on yleistynyt myös epärehellisyyttä ylläpitävä käytäntö olla antamatta myyjälle tukkilistoja, joista katkontatilastoja voi selvittää. Kömpelönä selityksenä vedotaan yrityssalaisuuteen, mutta eihän puun myyjä tiedä (eikä tarvitsekaan) mille sahalle tukit menevät. Toisekseen puun myyjää ei voisi vähemmän kiinnostaa jonkun sahan sahaus- ja tuoteohjelma. Myyjä voisi katsoa katkontaa hakkuun jälkeen ennen puiden ajoa, mutta se ylityöläyden takia toimimaton ratkaisu.
    Varovaisesti arvioiden tukkivaltaisessa leimikossa katkonnan virhe on useimmiten usean prosentin luokkaa. Kun tukkipuun osuus kantarahatulosta (3 mrd.) on luokkaa 1.8 mrd., arviolta viiden prosentin katkontavirhe merkitsee jo 90 miljoonan vastikkeetonta tulonsiirtoa myyjiltä teollisuudelle.
    Miten ihmeessä laillisuuteen pyrkivässä Suomessa MTK, MHY:t ja yhteismetsät antavat kaupoissaan tämän virheen jatkua?
    Ratkaisuna on moton kaatopään mittaus. Se kulkee ja mittaa aina koko rungon läpi. Näin tietokoneeseen tallentuu rungon tukkipuuosuus ja paperipuuosuus ja näiden mukaisesti myös tilitetään, katkonnasta riippumatta.
    Toinen vaihtoehto on jo yleistyvä runkohinnoittelu, jossa keskihinta sovitaan koko massalle. Sen heikkoutena on suuri virhearviomahdollisuus tukin määrässä, koska menetelmä perustuu karkeaan arvioon. Myyjän on vaikea verrata runkohinnoiteltuja ja tavaralajihinnoiteltuja tarjouksia.
    Kannustan kaikkia metsän myyjiä ostamaan mittasakset, menemään hakkuutyömaalle ennen puiden pinoon ajoa ja mittailemaan katkonnan oikeellisuutta pölkkyjen paksuuksista. Jos virheitä löytyy, pitää kutsua heti MHY:n edustaja todistajaksi ja ajo pitää estää, ennen tarkkaa virallista mittausta. Tästä menettelystä puhuminen ja sopiminen jo ennen hakkuuta, toimii vilppiä ennaltaehkäisevästi. MHY:n edustajien ja metsänomistajien pitää tiukasti olla hyväksymättä väärin katkontaa ja vaatia pienistäkin virheistä ostajaa tilille.
    Ei voida hyväksyä, että metsäasioita huonosti tuntevat, iäkkäät tai etäällä asuvat puun myyjät, joutuvat muita vielä herkemmin ostajan vilpin kohteeksi.

  • Panu

    Tukki% ei maksimoidu jos teet vain 3,3m tukkia, joten taloudellisesti siinä ei ole järkeä. Itse mittaan ensin kaadetun puun tukkiosuuden ja sitten yritän löytää sellaiset tukkipituudet, joilla koko osuus saadaan tukiksi.

    Metsäkupsa

    Kommentoija Ekillä on samat koivun mitat kuin mitä omassa hankintahakkuussa. 33 on apumitta, jota tehdään ainoastaan joistakin tyvipölkyistä. Varsinaiset mitat ovat 41-46-49-54-57-61-67. 18 cm latva minimi.

    Jätkä

    Ketjussa on näköjään vaan pöljyys lisääntynyt.

    Kun metsänomistaja ja ostaja on tehnyt kaupat tukkileimikon koko tukkimäärästä, mutta ostajan rendit ovat pilanneet koko revohkan katkomalla rungot niin, että liian pitkien tukkien ansiosta esim. kolmas tukki on mennytkin kuitupuuksi, on se selkeä sopimusrikkomus.

    Eikä se, että kauppakirjaan on kirjattu vaikka ihan käypänen 31 dm:n pituusmitta, aemahda mopokuskia, kun hän ei viitsi sellaista tehdä.

    Ainoa oikea tapa olisi mitata tukkiosuus tukiksi, vaikka osa siitä meneekin kuitupinoon. Kun on tukkipuuta myyty, siitä pitää tukin hinta maksaa, olkoot metsäukko ja muut mopokuskit mitä tahansa mieltä. Nykyinen tyyli on varkautta.

    Puhutte myös koivutukista, mutta unohdatte koivusahatukin. Vaneritehtaalla 33 dm:n tukki katkaistaan kahdeksi sorvipölliksi. Samoin tiukasti tulkiten nuo muut mitat mahdollistavat saman kuin ennenkin, eli tukkien palastelun tehtaan sorvien kärkivälin mukaan. Kun vanerilevy otetaan puristimesta pois, se kantataan 120 senttiä leveäksi, ei 320 senttiseksi. Onko järkeä vai ei?

    mehtäukko

    Aloittaja kysyy hankintasopimuksensa asiasta. Se, mitä Jätkä sitten koheltaa, on kai sitä pöljyyttä?!

    Marjametsä

    Tarjouskierroksella kannattaa tutustua katkontaan. Yleensä sahoilla on apteerauksessa lyhyempiä mittoja, kun taas sellufirmoilta ne varsin usein puuttuu, ainakin omien kokemusten perusteella. Havupuulla monesti riittää jos normaalin 43 lisäksi on alle yksi alle nelimetrinen mitta, se pelastaa paljon.

    Itse olen päivitellyt joskus yhtiön omien ketjujen tekemiä sahapuupinoja, joukossa on välillä melko lenkoa ja huonoa puuta. Jos omalla hankinnalla tekee samaa, menee varmasti raakiksi. Se mitä menee kulloinkin läpi, on tietysti riippuvainen markkinoista ja yhtiöiden puutilanteesta.

     

     

     

     

    mehtäukko

    Jos tekaisee hankintakaupan ja toteuttaa sen joskus, tottahan markkina voi olla muuttunut. Hankinnoissa ei muutella mittoja, pystyssä kyllä mutta ei tietenkään mo:n tappioksi.

    Jätkä

    mehtäukko:”Aloittaja kysyy hankintasopimuksensa asiasta. Se, mitä Jätkä sitten koheltaa, on kai sitä pöljyyttä?!”

    Pöljyys on näköjään vain pahentunut. Kannattaa mehtäukonkin pitää nenänvalkaisutaukoa ryyppäämisessään.

    Aloittaja ei ole kertaakaan maininnut hankintasopimuksesta, vaan pohtii vain ostajien kusetustapaa tukkileimikoissa.

    A.Jalkanen

    Taidamme Jätkä taistella tuulimyllyjä vastaan. Jähmeä metsäala ei muutu. Ainut tapa joka hyväksytään katkonnan poistamiseksi yhtälöstä näyttää olevan runkohintakauppa, joka ei ratkaise aivan kaikkia ongelmia kun siinäkin joudutaan tukkiprosenttia arvioimaan etukäteen. Jos sen sijaan maksu tulisi vain tukin laadun täyttävästä osasta runkoja, ostavalla osapuolella ei olisi riskiä joutua maksamaan vaikka tyvilahoisista kuusista sen enempää kuin nykyäänkään.

    Rukopiikki

    Pitäisi se maksaa tukeista laadunkin mukaan. Joillain ostajilla on ollut  laatuhinnoittelua esim parhaista tyvitykeista maksettu paremmin ja niille ollut oksattomuus tai oksanpaksuusvaatimuksia ja sitten järeyshinnoittelua. Mutta jokaisesta rungosta pitäisi saada hinta sen mukaan kuinka arvokas se on sahattuna. Kuinka paljon siitä eri laatuja on mahdollista saada.

    Puuki

    <p><p><p><p>Tyvilahon eritteleminen omaksi puutavaralajikseen hinnoittelussakin olisi suht. helppo toteuttaa.  Runkojen hinnoittelu laadun mukaan tukkiosuuteen ja kuituosuuteen , ja laatuhinnoittelu vielä erikseen laatutyvien osalta ei ole metsäteollisuuden edun mukaista kuin osin joten sitä ei tehdä. </p></p><p>Arvioperusteinen runkohinnoittelu vaatii leimikolla käynnin lisäksi hyvää puuston arviointikykyä.  </p><p>Viimeksi kun tein pystykauppaa, karsui tukkiosuus arvioidusta yli 10 % kokonaiskertymästä.  Yksikköhintoihin sillä oli jo vaikutusta . Tukit meni liian halvalla. Toisaalta ostaja arvioi myös leimikon kuitupuiden määrän ja keskikoon väärin joten kompensaatioita tukin huonoon myyntihintaan tuli siitä kuitupuun hinnassa. </p></p></p>

Esillä 10 vastausta, 271 - 280 (kaikkiaan 287)