Luehan – koukku ed. vastaukseni viimeinen lause.

Sulla on tuossa mökin teossa oma väärä valinta. Osta valmistalo…

En minä Mehtäukko syyllisiä etsinyt. Kysyin vain oliko ostettu ja saatu mitä tahansa?

Mainitsemani esimerkki puustoarviosta ,joka oli mennyt pahasti pieleen tai tehty markkinataktisista syistä ,oli vain esimerkki työn toteuttajan kohdalle sattuneesta haasteesta. Tällä kertaa virheelliset leimikkotiedot eivä olleet peräisin mhy:lta. Virheen voi tehdä kuka tahaansa ja luoda katteettomia odotuksia eri osapuolille. Ko tapauksessa mo ei ollut lainkaan kartalla puuston tilasta. Työn toteuttajalle lankesivat suurimmat paineet ,kun olisi pitänyt jättää metsään alkuperäistä enemmän runkoja ja samaan aikaan olisi pitänyt taikoa jostakin tuhat mottia lisää puuta , jotta kauppa olisi saatu täyteen sen lisäksi ,että oli hakattu 500 kiintoa jo alkuperäisen leimikon ulkopuolelta. Taru ei kerro ,kuka arviointi virheen oli tehny enkä ole sen perää kummemmin kysellyt.

Edellä oli äärimmäinen esimerkki arvioinnin puutteista . Pienempiin törmättiin jatkuvasti. Pettymykset katkontaan ilmenevät juuri näissä poikkeustapauksissa. Siksi katkonnan arvostelussa on oltava tarkkana ,että ei haukuta väärää puuta tai leimata tahoa ,joka ei ole millään tapaa vaikuttanut arviointiin.

Tuolla joku heitti esimerkin siitä ,että puutavaraliikkeessä katkottaisiin tavaraa lyhemmäksi myyjän piikkiin ja maksettaisiin vain ostetusta tavarasta. Nythän onkin kyse siitä ,että se asiakas saa suoraan sopivanmittaista lautaa ja muusta rungonosasta saadaan toiseksi paras vaihtoehto ja rahaa siitäkin. Kauppaliikkessä syntyvät hukkapätkät jäävät liikkenomistajan kuluiksi ,jos pidemmästä laudasta halutaan lyhempi pätkä.

Sitä vallitsevaa tilannetta ei voi kuitenkaan muuksi muuttaa ,että markkinoiden kysynnästä riippuu miten puita katkotaan. Hävikkiä ja turhaa työtä pyritään minimoimaan ,jos halutaan olla kilpailukykyisiä ja tähdätä tuottavaan toimintaan. Toki on olemassa poikkeusmittoja ja lyhyitä mittoja ,mutta nekin valmistetaan tilausten perusteella rajattuun tarpeeseen ja niiden toteutuminen jonkun kohdalla on onnenkauppaa ja harvinaista herkkua.

Tarkenna vielä hieman edellistä kommenttiani siinä suhteessa ,että ihan koko alue ei ollut tiedoiltaan noin reilusti poikkeava. Nuorempi kollega oli kuitenkin saanut tiukkaa palautetta ja vaatimuksia osalleen. Mo tuli myös minun luokseni samoissa aikeissa ja vaatimuksin ,jolloin kiipesin koneesta .Kättelin, kuuntelin saarnan ja totesin lopuksi,että otetaampa selvää runkoluvusta . Asiaan perehtymisen jälkeen ei maanomistajaa palstalla näkynyt. Myöhemmin firman vakavailmeistä opetatiivista osastoa sitäkin enemmän . Normaalisti puheliasta porukkaa ei paljon puhuttanut.

Metsurit ovat iäksi menneet. Jätkä kirjoitti ansiokkaan muistelun, ja hyvä niin, joka ei tunne historiaansa ei tunne itseään. Ns. välivähennystä aikoinaan käytettiin, etenkin koivutukilla se oli tavallista. Itse olen ollut savotoimassa hirsitalotehtaan ostamaa mäntyleimikkoa, jossa lyhin tukki oli 93 dm, siitä 30 cm:n välein pituutta lisää niin kauan kuin laatua ja läpimitta riittivät. Kaato piti mennä siihen mihin silmä sanoi, että sai toistakymmentä metriä pitkät kanget altakin karsittua. Pitkien kankien pyörittely kun oli aika rajua puuhaa. ”Sekaisimmalta” leimikolta meni puuta yhdeksälle eri ostajalle, kaikilla omat vaatimuksensa. Parina ensimmäisenä työpäivänä piti välillä tarkistaa puseron rintataskusta ruutupaperille tehdystä ”matriisista” mitä itse kukin halusi. Ostajina oli tuolloin parikin valmistalotehdasta. Heille 52 dm tukki oli kaikkein halutuin. Kaikki apumitat 31 dm lähtien oli käytössä, mutta niiden prosenttimäärä koko sumasta oli rajattu. Isäni oli köyhä puuseppä (hänen mukaansa Jeesuksen isäpuoli oli jo köyhä puuseppä ja siitä asti tuo kirous on ammattikuntaa vaivannut). Metsähallituksella oli leimikko vanhalla metsäpaloalueella. Kilpikaarnaisista, sylentäyteisistä männyistä lumpattiin palokorojen takia kaksi-kolmemetrisiä lumppeja. Eivät kuulemma kelvanneet tuolloin hiiltymien takia edes paperitehtaalle. Isä-ukko osti lumpit melkein polttopuun hinnalla. Ainoa vaikeus oli kenttäsirkkelillä sahattaessa niiden suuren koon vuoksi. Mutta ukko sai loppuiäkseen huippulaatuista oksatonta hitaasti kasvanutta tavaraa veneen istuimiin, airoihin, ikkunanpokiin ja ovenkarmeihin.