Keskustelut Puukauppa Miten tukin katkonta rehelliseksi

  • Tämä aihe sisältää 287 vastausta, 35 ääntä, ja päivitettiin viimeksi , sitten eki toimesta.
Esillä 10 vastausta, 211 - 220 (kaikkiaan 287)
  • Miten tukin katkonta rehelliseksi

    Merkitty: 

    A-studio käsitteli 1206 ohjelmassa järjestelmällistä tukin väärinkatkontaa. Stora Enson metsäjohtaja Janne Partanen syötti katsojille ja asiaosaamisensa kanssa horjahtelevalle toimittaja Sirkkaselle pajunköyttä kirkkain silmin.

    Käytännössä Suomessa tukkeja katkotaan lähes järjestään väärin. Katkaisukohta on useimmiten metrikaupalla väärässä paikassa. Lisäksi pienempiä tukkirunkoja hakataan hyvin usein kokonaan paperipuuksi. Näin halvan paperipuun määrä lisääntyy ja kalliimman tukin osuus pienenee.
    Tukin katkonnassa katkaisukohta pitäisi olla 30 cm välein 37 (tai 43) – 61 dm pituisissa pölleissä, joihin tukkiosuus saadaan tarkkaan katkottua, jos halutaan.
    Motoissa käytetään asetusarvoja, jotka ottavat tyvestä ja keskirungosta sahan tilaamat halutuimmat pitkät tukit (usein 52 dm) katkonnan optimoinnista välittämättä. Näin latvatukkiin ei usein enää riitä pituus, vaan koko latvaosa menee kuiduksi.
    Jos moton tietokone ja kuskin toiminta tähtäisi oikeasti katkonnan optimointiin, eli tukkiosuuden maksimointiin, tukin pituuksia säädettäisiin 2-3 viimeisen pölkyn kohdalla, jolloin päästäisiin useimmiten jo hyvin lähelle kuusen 16 cm ja männyn 15 cm minimipaksuuksia. Käytännössä näin ei toimita. Monella yhtiöllä minimipituus on 43 dm, millä katkonnan tarkkuus heikkenee paljon verrattuna 37 dm:n minimiin, kuten pitäisi olla.
    Kun katkonnassa fuskataan, sekä paperipuun ostaja, että saha (jolle tukit menevät), sekä myös korjuu-urakoitsija hyötyvät järeämmistä pölkyistä. Ajaminen tehostuu, tukeista tulee pidempiä, järeämpiä samoin kuitupölkkyjen keskikoko kasvaa. Ainoastaan puun myyjä häviää.
    Ostajilla on yleistynyt myös epärehellisyyttä ylläpitävä käytäntö olla antamatta myyjälle tukkilistoja, joista katkontatilastoja voi selvittää. Kömpelönä selityksenä vedotaan yrityssalaisuuteen, mutta eihän puun myyjä tiedä (eikä tarvitsekaan) mille sahalle tukit menevät. Toisekseen puun myyjää ei voisi vähemmän kiinnostaa jonkun sahan sahaus- ja tuoteohjelma. Myyjä voisi katsoa katkontaa hakkuun jälkeen ennen puiden ajoa, mutta se ylityöläyden takia toimimaton ratkaisu.
    Varovaisesti arvioiden tukkivaltaisessa leimikossa katkonnan virhe on useimmiten usean prosentin luokkaa. Kun tukkipuun osuus kantarahatulosta (3 mrd.) on luokkaa 1.8 mrd., arviolta viiden prosentin katkontavirhe merkitsee jo 90 miljoonan vastikkeetonta tulonsiirtoa myyjiltä teollisuudelle.
    Miten ihmeessä laillisuuteen pyrkivässä Suomessa MTK, MHY:t ja yhteismetsät antavat kaupoissaan tämän virheen jatkua?
    Ratkaisuna on moton kaatopään mittaus. Se kulkee ja mittaa aina koko rungon läpi. Näin tietokoneeseen tallentuu rungon tukkipuuosuus ja paperipuuosuus ja näiden mukaisesti myös tilitetään, katkonnasta riippumatta.
    Toinen vaihtoehto on jo yleistyvä runkohinnoittelu, jossa keskihinta sovitaan koko massalle. Sen heikkoutena on suuri virhearviomahdollisuus tukin määrässä, koska menetelmä perustuu karkeaan arvioon. Myyjän on vaikea verrata runkohinnoiteltuja ja tavaralajihinnoiteltuja tarjouksia.
    Kannustan kaikkia metsän myyjiä ostamaan mittasakset, menemään hakkuutyömaalle ennen puiden pinoon ajoa ja mittailemaan katkonnan oikeellisuutta pölkkyjen paksuuksista. Jos virheitä löytyy, pitää kutsua heti MHY:n edustaja todistajaksi ja ajo pitää estää, ennen tarkkaa virallista mittausta. Tästä menettelystä puhuminen ja sopiminen jo ennen hakkuuta, toimii vilppiä ennaltaehkäisevästi. MHY:n edustajien ja metsänomistajien pitää tiukasti olla hyväksymättä väärin katkontaa ja vaatia pienistäkin virheistä ostajaa tilille.
    Ei voida hyväksyä, että metsäasioita huonosti tuntevat, iäkkäät tai etäällä asuvat puun myyjät, joutuvat muita vielä herkemmin ostajan vilpin kohteeksi.

  • mehtäukko

    Mitäs Joovain yritti kertoa?

    Metsuri motokuski

    Heti kun joovain tekee ensimmäisen puunmyyntikaupan, joka sisältää tukkia niin voi jopa yllätyä.

    Oletko joovain sitä mieltä että kauppakirjassa mainituilla pituuksilla päästään aina tarkasti minimilatvaläpimittaan ? Jos käykin näin ettei päästä. Kenessä on vika ? Kenen pitää muuttaa katkontaa ?

    Minulle kävi näin kun valvoin yhtä hakkuuta. Väitän että yhdistyksen toimari ei olisi tehnyt mitään asian eteen. Korkeintaan syyttänyt motomiestä.

    Jovain

    Pikkutukin ja vastaavien hintaluokan tuotteiden hintaero kuituun on vähäinen. Ei riitä kompensoimaan tukin osuutta ja ne pikkutukit sahataan siinä kuin tukit, alempaan hintaan ja sisältävät vielä sitä kalliin tukin osuutta. Voi käydä niinkin, että kaikki ajetaan kuituun, jopa mitoille ja lajittelun jälkeen otetaan käyttöön. On metsässä toteutettavaa ”jalostusta” tämäkin ja olihan jossain selvitystä tulonsiirroista. Osaa muutkin ei vaan UPM.

    mehtäukko

    Pitäähän siellä ”lajittelulinjastoillasi” olla rojua, ettei tyhjää lyö. Myhistyshän on innokas keräämään sulle muutaman motin nökkösiä. ”Erikoispuuta”.

    A.Jalkanen

    Jovain. Tuolla aiemmin oli puhetta, että kapeasta rungosta ei saa katkoa lyhyttä tukkia. Pikkutukki tai kuitu ovat siis ainoat vaihtoehdot siinä kohtaa.

    Jovain

    Tukin läpimittaluokkia on nostettu ja kauppa alemminta läpimittaluokista suuntautuu kuituun? Sillä on vaikutusta puunhintaan, kun puukauppa yleensä on bulkkia. Jalostusarvon nostamisella metsässä saadaan hilattua tukin arvoa ylöspäin, niin myös alempien läpimittaluokkien arvoa. Eivät hyödytä puunmyyjää, sillä puukaupassa (pystykauppa) hakkuuoikeus siirtyy ostajalle ja puun omistusoikeus myös, kaadettaessa?

    mehtäukko

    Mät latva 150mm, kut 160mm, kot 180mm. Mikä on alentunut muu kuin ymmärrys ja vielä bulkkia kauppaat? Mitä tekemistä asiassa on hakkuuoikeudella?

    Metsuri motokuski

    Joo. Niin ne ovat nuo mehtäukon mitat ollut ainakin 15 v . Stoora meinasi kokeilla vähän suurempia latvamittoja mutta sekin palasi ruotuun aika nopeasti.

    vmt

    Eli kaikki vaan runkohinnalla, niin loppuu tämä arpominen.

    Ja metsäkonemisten puolustelu, kuinka sopimusehtoja voi muuttaa asiakkaan tarpeen mukaan.

    Ja aloittajakin voisi kommentoida, kun vakaa näkemys on aiheesta…

    Jätkä

    Suoriutuva:”Ei Ranekaan osta liian lyhyitä lautoja ,jos sopiviakin on tarjolla samaan hintaan. Ne liian lyhyet laudat jäävät myyjän harmiksi.”

    Uskon, että Ranekin ostaisi sangen mielellään sopivan pituisia lautoja, vaikkapa määrämittaann pätkittynä, säästö olisi melkoinen.

    Sopivasti lyhyet laudat ovat kuluttajalle lähes aina edullisempia käyttää, kun ne ovat lähes kaikki laadukkaampia (Suurin osa tyvitukkien pintalautoja.) Niistä ei synny hukkapätkiä niin rajusti, kuin ptkistä, mutta kuitenkin 30 cm liian lyhyistä laudoista.

    Nuo väärän pituuden aiheuttamat järjettömät polttopuukasat alkavat maksaa kunnolla, kun tehdään runkorakenteita vapailla pituuksilla katkotusta pitkästä tavarasta, jota ei ole pituuslajiteltu.

    Tämä konkretisoitui piensahurilla, joka sai kohtalaisen ison tilauksen 6-metrisestä sahatavarasta.

    Saheet oli nätisti niputettu niin, että ne jaksoi traktorin trukkipiikeillä nostaa kärryyn.

    Ostaja mittasi tarkasti keskikohdan ja sitten sahasi kaikki niput keskeltä poikki.

    Tarve oli kolmimetristä, mutta äly ei riittänyt tuota pulmaa ratkaisemaan. Järeää kuitua olisi ollut käytettävissä isotkin määrät – ja halvalla.

    Mekin sahattiin 150 x 150 parrua kokolailla iso määrä. Loppujuoksussa tarve oli kahta eri pituutta, kyllä tuli hukkapalaa.

    Kun rakennetaan puiselle pystyrungolle tuleva talo, tarvitaan pystykoolaukseen aika huomattava määrä melko lyhyttäkin 50 x150 soiroa. Ja lähes kaikki tasan saman pituisia, mihin siinä tarvitaan 43 dm:n soiroja. Ainoa selityksen sönkkäys on, että tavara sormijatketaan. (Silloin ei pituudella ole niin nöpön nuukaa)

     

Esillä 10 vastausta, 211 - 220 (kaikkiaan 287)