Keskustelut Puukauppa Miten tukin katkonta rehelliseksi

  • Tämä aihe sisältää 287 vastausta, 35 ääntä, ja päivitettiin viimeksi , sitten eki toimesta.
Esillä 10 vastausta, 201 - 210 (kaikkiaan 287)
  • Miten tukin katkonta rehelliseksi

    Merkitty: 

    A-studio käsitteli 1206 ohjelmassa järjestelmällistä tukin väärinkatkontaa. Stora Enson metsäjohtaja Janne Partanen syötti katsojille ja asiaosaamisensa kanssa horjahtelevalle toimittaja Sirkkaselle pajunköyttä kirkkain silmin.

    Käytännössä Suomessa tukkeja katkotaan lähes järjestään väärin. Katkaisukohta on useimmiten metrikaupalla väärässä paikassa. Lisäksi pienempiä tukkirunkoja hakataan hyvin usein kokonaan paperipuuksi. Näin halvan paperipuun määrä lisääntyy ja kalliimman tukin osuus pienenee.
    Tukin katkonnassa katkaisukohta pitäisi olla 30 cm välein 37 (tai 43) – 61 dm pituisissa pölleissä, joihin tukkiosuus saadaan tarkkaan katkottua, jos halutaan.
    Motoissa käytetään asetusarvoja, jotka ottavat tyvestä ja keskirungosta sahan tilaamat halutuimmat pitkät tukit (usein 52 dm) katkonnan optimoinnista välittämättä. Näin latvatukkiin ei usein enää riitä pituus, vaan koko latvaosa menee kuiduksi.
    Jos moton tietokone ja kuskin toiminta tähtäisi oikeasti katkonnan optimointiin, eli tukkiosuuden maksimointiin, tukin pituuksia säädettäisiin 2-3 viimeisen pölkyn kohdalla, jolloin päästäisiin useimmiten jo hyvin lähelle kuusen 16 cm ja männyn 15 cm minimipaksuuksia. Käytännössä näin ei toimita. Monella yhtiöllä minimipituus on 43 dm, millä katkonnan tarkkuus heikkenee paljon verrattuna 37 dm:n minimiin, kuten pitäisi olla.
    Kun katkonnassa fuskataan, sekä paperipuun ostaja, että saha (jolle tukit menevät), sekä myös korjuu-urakoitsija hyötyvät järeämmistä pölkyistä. Ajaminen tehostuu, tukeista tulee pidempiä, järeämpiä samoin kuitupölkkyjen keskikoko kasvaa. Ainoastaan puun myyjä häviää.
    Ostajilla on yleistynyt myös epärehellisyyttä ylläpitävä käytäntö olla antamatta myyjälle tukkilistoja, joista katkontatilastoja voi selvittää. Kömpelönä selityksenä vedotaan yrityssalaisuuteen, mutta eihän puun myyjä tiedä (eikä tarvitsekaan) mille sahalle tukit menevät. Toisekseen puun myyjää ei voisi vähemmän kiinnostaa jonkun sahan sahaus- ja tuoteohjelma. Myyjä voisi katsoa katkontaa hakkuun jälkeen ennen puiden ajoa, mutta se ylityöläyden takia toimimaton ratkaisu.
    Varovaisesti arvioiden tukkivaltaisessa leimikossa katkonnan virhe on useimmiten usean prosentin luokkaa. Kun tukkipuun osuus kantarahatulosta (3 mrd.) on luokkaa 1.8 mrd., arviolta viiden prosentin katkontavirhe merkitsee jo 90 miljoonan vastikkeetonta tulonsiirtoa myyjiltä teollisuudelle.
    Miten ihmeessä laillisuuteen pyrkivässä Suomessa MTK, MHY:t ja yhteismetsät antavat kaupoissaan tämän virheen jatkua?
    Ratkaisuna on moton kaatopään mittaus. Se kulkee ja mittaa aina koko rungon läpi. Näin tietokoneeseen tallentuu rungon tukkipuuosuus ja paperipuuosuus ja näiden mukaisesti myös tilitetään, katkonnasta riippumatta.
    Toinen vaihtoehto on jo yleistyvä runkohinnoittelu, jossa keskihinta sovitaan koko massalle. Sen heikkoutena on suuri virhearviomahdollisuus tukin määrässä, koska menetelmä perustuu karkeaan arvioon. Myyjän on vaikea verrata runkohinnoiteltuja ja tavaralajihinnoiteltuja tarjouksia.
    Kannustan kaikkia metsän myyjiä ostamaan mittasakset, menemään hakkuutyömaalle ennen puiden pinoon ajoa ja mittailemaan katkonnan oikeellisuutta pölkkyjen paksuuksista. Jos virheitä löytyy, pitää kutsua heti MHY:n edustaja todistajaksi ja ajo pitää estää, ennen tarkkaa virallista mittausta. Tästä menettelystä puhuminen ja sopiminen jo ennen hakkuuta, toimii vilppiä ennaltaehkäisevästi. MHY:n edustajien ja metsänomistajien pitää tiukasti olla hyväksymättä väärin katkontaa ja vaatia pienistäkin virheistä ostajaa tilille.
    Ei voida hyväksyä, että metsäasioita huonosti tuntevat, iäkkäät tai etäällä asuvat puun myyjät, joutuvat muita vielä herkemmin ostajan vilpin kohteeksi.

  • Rane

    ”Se että jos joku käräjäoikeus tekee sopimuksen vastaisen tuomiopäötöksen, johtuu käräjätuomari tietämättömyydestä, eikä tuomio menesty ylemmissä oikeusasteissa.”

    Tässä Hyvärisen tapauksessa käräjäoikeus teki päätöksen UPM:n hyväksi ja Turun hovioikeus sitten muutti sen Hyvärisen eduksi.

    Visakallo

    Ranelle vastaan, että mahdollinen parempi kohteluni puukaupoissa ei perustu ainakaan suuriin pinta-aloihin, sillä täällä saman tien varressa melkein naapurissa on 10 kertaa ja jopa 5000 kertaa enemmän metsää omistavien metsiä. On aivan totta, että ensimmäistä kertaa tai harvoin puukauppaa tekevä on siinä mielessä heikommilla, ettei välttämättä tiedä kaikista puukauppaan ja -korjuuseen liittyvistä asioista yhtä hyvin kuin sellainen jolle metsätalous on elinkeino. Eiköhän sama päde kaikkeen kaupankäyntiin? Suomi on kuitenkin siinä mielessä aivan hyvä maa, että meillä voi saada neuvoja ja apua ja jopa koulutustakin onnistuneen puukaupan tekoon kohtuu hinnalla ja jopa ilmaiseksikin, jos vain malttaa ja haluaa. Eikö se ole aivan luonnollista, että taloa, asuntoa, autoa tai venettä ostaessa kysytään neuvoja kokeneemmilta. Miksi niin ei tehtäisi puukauppojakin tehtäessä?

    Rane

    Kyllä.Kun tekee hyvän sopimuksen ja molemmat osapuolet  noudattavat sitä niin hyvä tulee.

    suorittava porras

    ”Hyvä” tuli ,kun UPM Hyvärisen tapauksessa käytti kauppakirjaan merkittyjä mittoja siinä määrin ,kun hakattavan puuston ominaisuudet antoivat myöden. Itsekin itseään ymmärtämättömäksi tituleerannut isäntä ”voitti” ,kun jaksoi aikansa valittaa. Käräjäoikeudessa ymmärrettiin kokonaisuus . Seuraavassa portaassa ymmärrys puuttuui. Kun lisäksi oltiin penkomassa ajallisesti hyvin vanhaa asiaa ,oli mahdotonta toimittaa dokumentteja puolustuksen tueksi. Sana sanaa vastaan niin laki suosii heikompaa osapuolta.

    Tästäkin tapauksesta pitäisi oppia se ,että on kaksi eri asiaa olla pettynyt tai tulla petetyksi. Omaa erehtymistään ei pitäisi vierittää toisen osapuolen syyksi ,jos ei ole riittävästi perillä asioista.

    Neuvonnalla ja edunvalvonnallakin on paikka katsoa peiliin. Ei ole syytä luoda ihmisille mielikuvaa ,että kaikki tukkiläpimittainen puu päätyy tarkasti tukkitavaralajiin ,koska se on käytännössä täysin mahdotonta puuston laadun ja puusta valmistettujen dimensioiden kysynnän vaihtelun vuoksi. Parempi tehdä puusta kuitenkin suoraan jotain kysyttyä tuotetta,kun valmistaa sellaista tavaraa , jolla ei ole kysyntää.

     

    Mehtäakka

    Tietäjät hei,

    Onko kukaan tehnyt rinnakkaisvertailuna puunostajien kanssa runkohinnoittelu/pystykauppa?

    Jos on, olisko mahdollista esittää jotain?

    TTL

    Edelleen vaikka kuitupuun hinta on noussut, niin yli 15 senttinen puu on noin 150 % arvokkaampaa kuin alle 15 senttinen. Hurja pykälä!

    Nyt, jos tukkimitat täyttävää rungon osaa on vaikka 4,2 metriä ja tyveltä kauppasopimuksen (ostajan tekemä sopimus, minkä myyjä on allekirjoittanut) mukaan saa ottaa vain 4,3 metristä tukkia, niin koko runkohan menee kuituun. Myös ns. laatuvaatimukset esim. lenkous ja oksien koko on aikalailla on tai off siis kuituun  tai tukkiin.

    Jos on juuri tukkimitat täyttävä mäntyrunko, saadaan tukkiprosentiksi noin 60%. Kun männyn d1,3 halkaisija on 19 cm (rullamitalla mitaten ympärysmitta 59 senttiä), niin siitä saadaan tyvestä pituudesta juuri riippumatta yksi tukki. Puuhan näyttää metsässä lähes riu’ulta! Ajatellaan metsä, mikä koostuu siis pelkästään 19 cm halkaisijaisista männyistä, niin siinä tukkimitat täyttävää tilavuutta on 60 % runkotilavuudesta. Jos halkaisijaa lisätään 4 senttiä vastaava tukkiprosentti nousee jo 80:een.

    Tavaralajihinnoittelussa voisi toimia myös niin päin, että jos teoreettiset tukkiprosentit runkotilavuudesta laskettuna poikkeavat yli 2 %-yksikköä, annetaan ”meriselitys” hakkaajan toimesta. Tämänhän voi vaatia sopimukseen. Eri asia tietysti on, että onko tällöin allekirjoittajia yli yksi.

    mehtäukko

    Miksi myyjän on tällättävä nippa nappa yhden tukin puustoa ”tukkikauppaan”?  Kun vielä näissä on sääntö kuin poikkeus tyvimutkaa, niitäpä ei tartte hyvin tehdessä arpoa.

    Mehtäakalle totean, että mitä vähempi on tietoutta puukaupoista, ”runkohintapystykauppa” on tressittömämpi.

    Jovain

    Yhtiöllä ei ole estettä ns. markkinaehtoiseen katkontaan, kun maksaa tukkiosuudesta puunmyyjälle. Ei ole estettä katkoa haluamallaan tavalla, kauppakirjassa on sitouduttu tiettyyn latvaläpimittaan, sitä myös on kunnioitettava. Siitä on oikeuden päätös, yhtiö ei voi katkoa mielivaltaisesti ja tehdä sen vielä pituuksilla, joilla kauppaan määriteltyä tukkiosuutta (latvaläpimittaa) ei oteta huomioon.

    A.Jalkanen

    Auttaisiko tawaralaji pikkutukki näihin ”puolentoista tukin” puihin? Siihen riittää lyhyempi pituus ja läpimitta kuin tukeilla.

    TTL

    Tuo voi olla monelle hyvin yllättävää, että ympärysmitaltaan 59 cm männystä saadaan tukkiprosentiksi 60.

    Harvennuksillahan tuo pääsääntöisesti tulee vastaan. Eli harvennettavan puun runkotilavuuden ylittäessä 230 litraa ja tukkiprosentin alittaessa selvästi 60 kannattaisi alkaa etsiä syytä tähän.

    Ajatukseni on, että tuohon voidaan päästä. Jos ei päästä, niin jossain on syy.

Esillä 10 vastausta, 201 - 210 (kaikkiaan 287)