Tähän usein vedotaan, että sukupolvenvaihdokseen kun saataisiin verohuojennuksia, niin metsät siirtyisivät aiemmin nuoremmalle sukupolvelle ja se lisäisi aktiivisuutta. Uskooko tähän oikeasti kukaan? Miten se lisäisi aktiiviivisuutta jos passiiviinen kaupunkilaismetsänomistaja saisi metsän siirrettyä seuraavalle kaupunkilaissukupolvelle pienemmillä veroseuraamuksilla. Miten ”ilmainen” tai lähes ilmainen sukupolvenvaihdos lisäisi aktiivisuutta?

Perinnönjako ja myynti ulkopuoliselle taholle ovat tilanteita joissa puu liiikkuu ja töitä tehdään. Tämä ei kaikkia miellytä, mutta näin se on.

Metsätalousyrittäjyys sitten, missä menee raja? En koe olevani metsätalousyrittäjä, mutta metsäsijoittaja kylläkin. Pinta-alaa ei ole kuin vajaa 200ha, mutta kasvussa se on jos pankinjohtaja näyttä vihreää valoa. Jos voisin luopua päivätöistä, niin sitten ehkä olisin metsätalousyrittäjä. Tämä edellyttäisi vähintään 1000ha pinta-alaa Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjoisempana vähintään 2500ha.

Tietyillä poliittisilla tahoilla on edelleen tarpeena sitoa kansa turpeeseen ja omistavaksi luokaksi. Sama temppu tehtiin sotien jälkeen ja silloisissa olosuhteissa se saattoi jopa taata yhteiskuntarauhan ja oli sinällään perusteltua. Nyt en näe tälle enää tarvetta.

Metsätilarakennetta kehittäviä asioita olisi luovutusvoiton verovapaus tai ainakin huojennus. Metsävähennyksen määrä ei mielestäni tarvitse lisätä. Sitä kertyy nykyiselläänkin niin paljon, ettei sitä ehdi koskaan loppuun käyttämään. Päinvastoin metsävähennyksen lisääminen jumittaisi tilakaupan niiissä tilanteissa joissa metsävähennys tuloutuisi.

Ylipäätään metsävähennys on liian kaavamainen elementti. Minun mielestäni metsätilan arvo koostuu maapohjasta ja puuvarannosta. Tämä puuvaranto tulisi käsitellä varastona, jonka arvon voi vähentää puunmyyntituloista.