› Keskustelut › Metsänomistus › Miten sukunpolvenvaihdoksen helpottaminen lisäisi aktiivisuutta?

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 24)
1 2 3

  • Miten sukunpolvenvaihdoksen helpottaminen lisäisi aktiivisuutta?

    Lähetetty: 15.2.2013, 08:44

    Tähän usein vedotaan, että sukupolvenvaihdokseen kun saataisiin verohuojennuksia, niin metsät siirtyisivät aiemmin nuoremmalle sukupolvelle ja se lisäisi aktiivisuutta. Uskooko tähän oikeasti kukaan? Miten se lisäisi aktiiviivisuutta jos passiiviinen kaupunkilaismetsänomistaja saisi metsän siirrettyä seuraavalle kaupunkilaissukupolvelle pienemmillä veroseuraamuksilla. Miten ”ilmainen” tai lähes ilmainen sukupolvenvaihdos lisäisi aktiivisuutta?

    Perinnönjako ja myynti ulkopuoliselle taholle ovat tilanteita joissa puu liiikkuu ja töitä tehdään. Tämä ei kaikkia miellytä, mutta näin se on.

    Metsätalousyrittäjyys sitten, missä menee raja? En koe olevani metsätalousyrittäjä, mutta metsäsijoittaja kylläkin. Pinta-alaa ei ole kuin vajaa 200ha, mutta kasvussa se on jos pankinjohtaja näyttä vihreää valoa. Jos voisin luopua päivätöistä, niin sitten ehkä olisin metsätalousyrittäjä. Tämä edellyttäisi vähintään 1000ha pinta-alaa Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjoisempana vähintään 2500ha.

    Tietyillä poliittisilla tahoilla on edelleen tarpeena sitoa kansa turpeeseen ja omistavaksi luokaksi. Sama temppu tehtiin sotien jälkeen ja silloisissa olosuhteissa se saattoi jopa taata yhteiskuntarauhan ja oli sinällään perusteltua. Nyt en näe tälle enää tarvetta.

    Metsätilarakennetta kehittäviä asioita olisi luovutusvoiton verovapaus tai ainakin huojennus. Metsävähennyksen määrä ei mielestäni tarvitse lisätä. Sitä kertyy nykyiselläänkin niin paljon, ettei sitä ehdi koskaan loppuun käyttämään. Päinvastoin metsävähennyksen lisääminen jumittaisi tilakaupan niiissä tilanteissa joissa metsävähennys tuloutuisi.

    Ylipäätään metsävähennys on liian kaavamainen elementti. Minun mielestäni metsätilan arvo koostuu maapohjasta ja puuvarannosta. Tämä puuvaranto tulisi käsitellä varastona, jonka arvon voi vähentää puunmyyntituloista.

    Tekijä
    Pete
    Teema Metsänomistus Metsänomistus
  • Pete 15.2.2013, 14:17

    Niin, ehkäpä avaukseni kulminoituu siihen, että onko metsien käytön aktivoimisen kannalta perustellumpaa:

    a) pitää ne suvuissa ”kulkevana” omaisuutena, mutta aikaistaen sukupolvenvaihdoksia

    vai

    b) edistää metsänomistuksen keskittymistä metsätaloudesta ja metsäsijoittamisesta aidosti kiinnostuneille henkilöille, yhteismetsille jne.

    Itse kallistuisin vaihtoehdon b puolelle, jos pitää valita mitä valtion tulisi verotuksen ym. keinoin edistää. Sukupolvenvaihdoksen voi jo nykyisin tehdä erittäin pienin kustannuksin jos asiaa hiukankin suunnittelee

    Lisäksi Suomessakin tulisi lailla määrätä perikunta väliaikaiseksi omistusmuodoksi siten kuin se Ruotsissakin on. Muistaakseni perikunta pitää siellä jakaa kahden vuoden kuluessa.

    Timppa 15.2.2013, 15:10

    Minä olen yhden pienen peruntömetsän antanut mennä ohitseni perintönä lapsille.
    Vaimo, joka on suuri (yhteis)metsänomistaja, on ratkaissut tilanteen, että kun omistajasta aika jättää, niin puolet menee lapsille ja puolet lapsenlapsille. Nytkin se metsä on tietysti hyvässä hoidossa ja tuottavaa. Myöhemmin jakantuu pienempiin osiin, mutta eihän sitä ole hyväksi liikaa omistaakaan.

    Gla 15.2.2013, 16:24

    Tane: ”Se että tästä asiasta puhutaan yleistäen, lakaisee maton alle juuri ne todelliset syyt, jotka aiheuttavat hiljaisuuden metsässä.”

    Nyt taisi punainen lanka kadota.

    Olin samaa mieltä siitä, ettei ikä ole ainoa syy. Mutta koska metsäomistajia on n. 730000 kpl, edes jonkinlaisen tolkun saaminen käyttökelpoisiin menetelmiin on yleistää asioita. Ei jokaisen motiivia voida erikseen huomioida.

    Korpituvan Taneli 15.2.2013, 16:40

    Gla:
    ”Nyt taisi punainen lanka kadota.”

    Keneltä katosi ja kellä ei ollut alunperinkään.

    Viestini on selvä: Metsäomistajien ikä ei ole se ongelma, joka hiljentää toiminnan metsissä, vaan riitaisat perikunnat ja uusien omistajien metsätietojen puute.
    Metsänomistajien keski-ikä on korkea, jopa liian korkea. Toisaalta se on ollut sitä vuosikymmeniä. Enää se ei varmaankaan pääse nousemaan, vai liekkö jo alkanut laskemaan. Tunteeko joku tilastoja.

    Peten tieto ruotsista mielenkiintoinen, tunteeko joku asiaa tarkemmin? Millä tavalla metsänomistajarakenne poikkeaa ruotsissa, suomen tilanteesta? No, se ainakin, että ruotsissa varsinaista metsien yksityisomistusta on tuntuvasti vähemmän kuin suomessa.

    Timpan vaimon metsien sukupolven vaihdos paljon yksinkertaisempaa kuin kuin normaalisti. Yhteismetsäosuus on paremminkin rinnastettavissa arvopaperiin, kuin kiinteään metsäomaisuuteen.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    MetsäKortesalmi 15.2.2013, 17:53

    Meillä on jo lähtökohtaisestikin väärä suhtautumistapa metsätalouteen pelkkänä maatalouden sivutuotantohaarana. Puun tuottamisesta pitää muodostaa päätuotantosuunta ja se on nuorten omistajien – vielä minuakin nuorempien – elämän sarka. Jos metsätalous jää vain lisäeläketurvaksi, sitä uhkaa näivetystauti.

    Rane 15.2.2013, 19:33

    Ihmeellistä lässytystä.Puu kyllä liikkuu jos ostajilla on ostohaluja.Niinkin yksinkertainen keino kuin että ostomiehet vastaisi puhelimeen ja tekisi kohtuullisen tarjouksen.Seuraavaksi voisi kokeilla niinkin radikaalia keinoa kuin ottaa yhteyttä metsänomistajiin.Tämä tietysti vaatisi että olisi henkilöstöä jolla on aikaa ostaa puuta.
    Outoa taas on se että metsänomistajat vakavissaan keskustelee keinoista jolla metsäomaisuus keinotekoisesti siirretäisiin sellaisille henkilöille jotka suuren velkataakan pakottamina joutuvat myymään puuta hintaan mihin hyvänsä.Tämä metsäteollisuuden unelmautopia toki voi kehittyä itsestäänkin mutta ei myyjäpuolen kannata ehdoin tahdoin ajaa asioita jotka on alentamassa kantohintatasoa.Kyllä metsäteollisuus ry hoitaa sen puolen.

    Gla 16.2.2013, 02:46

    Taneli: ”Viestini on selvä: Metsäomistajien ikä ei ole se ongelma, joka hiljentää toiminnan metsissä, vaan riitaisat perikunnat ja uusien omistajien metsätietojen puute.”

    Näin sinäkin siis päädyit tekemään yleistyksiä.

    Gla 16.2.2013, 02:51

    Rane: ”Outoa taas on se että metsänomistajat vakavissaan keskustelee keinoista jolla metsäomaisuus keinotekoisesti siirretäisiin sellaisille henkilöille jotka suuren velkataakan pakottamina joutuvat myymään puuta hintaan mihin hyvänsä.”

    Minusta se ei ole outoa. Metsänomistajissa on niitäkin, joilla on halua kehittää toimintaa, eikä museoida sitä nykytilanteeseen. Edellytyksiä tällaiseen pitää parantaa, jotta tuotanto säilyy kilpailukykyisenä tulevaisuudessakin.

    Rane 16.2.2013, 18:42

    Niin,keskustelussa on siis peräänkuulutettu sitä että yhteiskunnan toimenpiteillä metsäomaisuus siirtyisi suuremmassa määrin ns.aktiivisille metsänomistajille.Jopa niin että ”ei niin aktiiviset” metsänomistajat joutuisivat jonkinlaisten rangaistusluonteisten maksujen kohteeksi.
    ”Aktiivinen” metsänomistaja on siis sellainen joka pyrkii laajentamaan omistuksiaan velkarahalla ja on siten pakotettu myymään puuta jatkuvasti suhdanteista ja hintatasosta riippumatta.”Passiivinen”taas myy puuta pääasiassa silloin kun puusta maksetaan huippuhintaa.
    No,jos passiivisia metsänomistajia on reilusti niin metsäteollisuus ei voi tuudittautua siihen että hintojen laskiessa puuta tulee riittävästi.Passiiviset siis pitävät huolta aktiivistenkin edunvalvonnasta eli kantohintatasosta.
    Jos metsät siirtyisivät suuressa määrin aktiivisille metsänomistajille niin laskevillakin hinnoilla puuta työnnettäisiin tehtaille lähes samaan malliin tai jopa enemmän koska halvempaa puuta on myytävä enemmän samaan rahaan.
    Yhtälö tehtaiden sulkeminen+aktiiviset metsänomistajat=puun ylitarjonta ja alenevat kantohinnat.

    Gla 18.2.2013, 05:18

    Mielestäni yhteiskunnan edun mukaista on edistää aktiivisen toiminnan edellytyksiä. Passiivisuus ei kuulu talousmetsään, koska tuotto putoaa selvästi hoidettuun verrattuna. Passiivisuudella ei mikään tai kukaan ole menestynyt vähäänkään pitemmällä tähtäimellä. Suomessakin nykyinen keskustelu on mahdollista, koska puuta riittää pitkäjänteisen työn tuloksena. Mikään ei ole itsestäänselvää, muistellaan vaan 1900-luvun alkupuoliskon tilannetta.

    Passiivisuus ei ole synonyymi sille, että puuta myydään vain hintojen ollessa huipussa. Johan tuo edellyttää sitä, että metsän pitää olla koko ajan hoidettuna. Rästikohteesta ei taiota hyvää leimikkoa, jos hinnat alkaa nousta. Jos nyt passiivinen omistaja edes on selvillä hintojen kehityksestä ja omista hakkuumahdollisuuksista.

    MTK:n ja ehkä muidenkin taholta on toivottu erilaista kohtelua yrittäjämuotoiselle metsätaloudelle ja harrastelijoille. Noiden välistä rajaa ei kuitenkaan kukaan ole uskaltanut konkreettisesti määritellä, vaan on tyydytty taivaanrannan maalailuun. Minusta kuitenkin jako on turha, minkä jo jossain edellä perustelin.

    Kieltämättä ylitarjonta ja sen seurauksena alhaiset kantohinnat on todellinen uhka omistajan näkökulmasta. Tätähän teollisuus ja sen juoksupojat miltei jatkuvasti ajavat erilaisten pakkomyyntiverojen muodossa. En kuitenkaan jaksa uskoa, että millään toteuttamiskelpoisella toimenpiteellä sellaista uusjakoa metsissä saadaan aikaan, että nykyinen asetelma tarjonnan suhteen oleellisesti mihinkään muuttuisi. Kannattaa silti muistaa, ketä äänestää.

    Hintapiikit markkinoilla (esim. 2007) ei ole merkki terveistä markkinoista, enkä ainakaan minä tuollaisten tilanteiden varaan mitään laske. Kannattavuutta tavoittelen paljon kestävämmillä menetelmillä. Samaa linjaa toivon yhteiskunnan osallistumisen suhteen.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 24)
1 2 3