› Keskustelut › Metsänomistus › Miten sukunpolvenvaihdoksen helpottaminen lisäisi aktiivisuutta?

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 24)
1 2 3

  • Miten sukunpolvenvaihdoksen helpottaminen lisäisi aktiivisuutta?

    Lähetetty: 15.2.2013, 08:44

    Tähän usein vedotaan, että sukupolvenvaihdokseen kun saataisiin verohuojennuksia, niin metsät siirtyisivät aiemmin nuoremmalle sukupolvelle ja se lisäisi aktiivisuutta. Uskooko tähän oikeasti kukaan? Miten se lisäisi aktiiviivisuutta jos passiiviinen kaupunkilaismetsänomistaja saisi metsän siirrettyä seuraavalle kaupunkilaissukupolvelle pienemmillä veroseuraamuksilla. Miten ”ilmainen” tai lähes ilmainen sukupolvenvaihdos lisäisi aktiivisuutta?

    Perinnönjako ja myynti ulkopuoliselle taholle ovat tilanteita joissa puu liiikkuu ja töitä tehdään. Tämä ei kaikkia miellytä, mutta näin se on.

    Metsätalousyrittäjyys sitten, missä menee raja? En koe olevani metsätalousyrittäjä, mutta metsäsijoittaja kylläkin. Pinta-alaa ei ole kuin vajaa 200ha, mutta kasvussa se on jos pankinjohtaja näyttä vihreää valoa. Jos voisin luopua päivätöistä, niin sitten ehkä olisin metsätalousyrittäjä. Tämä edellyttäisi vähintään 1000ha pinta-alaa Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjoisempana vähintään 2500ha.

    Tietyillä poliittisilla tahoilla on edelleen tarpeena sitoa kansa turpeeseen ja omistavaksi luokaksi. Sama temppu tehtiin sotien jälkeen ja silloisissa olosuhteissa se saattoi jopa taata yhteiskuntarauhan ja oli sinällään perusteltua. Nyt en näe tälle enää tarvetta.

    Metsätilarakennetta kehittäviä asioita olisi luovutusvoiton verovapaus tai ainakin huojennus. Metsävähennyksen määrä ei mielestäni tarvitse lisätä. Sitä kertyy nykyiselläänkin niin paljon, ettei sitä ehdi koskaan loppuun käyttämään. Päinvastoin metsävähennyksen lisääminen jumittaisi tilakaupan niiissä tilanteissa joissa metsävähennys tuloutuisi.

    Ylipäätään metsävähennys on liian kaavamainen elementti. Minun mielestäni metsätilan arvo koostuu maapohjasta ja puuvarannosta. Tämä puuvaranto tulisi käsitellä varastona, jonka arvon voi vähentää puunmyyntituloista.

    Tekijä
    Pete
    Teema Metsänomistus Metsänomistus
  • Gla 15.2.2013, 09:16

    Maanviljelijät ja nuoremmat on todettu aktiivisemmiksi omistajiksi. Veikkaan taustalla olevan niinkin yksinkertaisen asian kuin velkarahan. Työikäistä maanviljelijää ei taida Suomesta löytyä, jolla ei velkaa olisi. Samoin muustakin väestöstä nuoremmilla on enemmän velkaa kuin vanhemmilla. Tällöin ei ole varaa pitää löysää rahaa puissa kiinni, vaan hakkuumahdollisuudet käytetään. Näin itsellänikin, vaikka Peten veroista pääomaa ei olekaan.

    Vaikka julkisuudessa puhutaankin vain nuorista ja maanviljelijöistä velkaantumisen sijaan, tähän asiaan sukupolvenvaihdoksen helpottamisella ilmeisesti pyritään. Omaisuus pitää saada nopeammin niille, jotka vierasta pääomaa pyörittävät. Kokonaan oma lukunsa on se, nopeuttaako helpotukset tätä kehitystä, vaiko ainoastaan tekee siitä halvempaa. Siihen en osaa ottaa kantaa.

    Gla 15.2.2013, 09:31

    ”Perinnönjako ja myynti ulkopuoliselle taholle ovat tilanteita joissa puu liiikkuu ja töitä tehdään. Tämä ei kaikkia miellytä, mutta näin se on.”

    Itseäni tuo miellyttää. Mitä enemmän saadaan tiloja vapaaseen myyntiin, sitä enemmän se antaa mahdollisuuksia metsää jo ennestään omistaville kehittää toimintaa. Parhaassa tapauksessa rajanaapuri saa kasvatettua yhtenäisen alan kokoa, mikä luonnollisesti myös parantaa edellytyksiä investoida metsään. Ostopalsta ilman muuta hoidetaan kuntoon, mutta jos esimerkiksi minä saisin haltuuni naapurin palstan, alkaisi tien rakentaminen olla jo perusteltua. Se, jos mikä, olisi tervettä kehitystä metsätaloudessa. Nykytilanteessa tien kannattavuus olisi noin +/- nolla eli jää ainakin toistaiseksi tekemättä.

    Gla 15.2.2013, 09:47

    ”Metsätalousyrittäjyys sitten, missä menee raja? En koe olevani metsätalousyrittäjä, mutta metsäsijoittaja kylläkin.”

    Minusta pitäisi keksiä jokin parempi termi kuvaamaan olellista aihetta. Periaatteessa on ihan sama, omistaako 5, 200 vai 1000 ha, jos tilaa hoitaa aktiivisesti. Minäkään en luonnehdi itseäni metsätalousyrittäjäksi, koska leipä ei tule metsästä. En kyllä osaa metsää sijoituksenakaan pitää, sen verran paljon työtä hoito edellyttää verrattuna esimerkiksi sijoitusasuntoon. Paras määritelmä olisi kai metsätalouden harjoittaminen tai harrastaminen. Joku voisi puhua puuhapalstasta, eikä ihan väärässä ole. En kuitenkaan pidä tuohon määritelmään sisältyvästä sävystä, koska tavoitteena on kehittää toimintaa siihen suuntaan, että jonain päivänä metsillä olisi ihan oikeasti merkitystä minulle. Minulla vain ei satu olemaan taskussa isoja pääomia, haluan pitää vieraan pääoman aiheuttaman riskin kohtuullisena ja asua tulevaisuudessakin saman katona alla kuin vaimo ja lapset.

    Leevi Sytky 15.2.2013, 09:58

    Kyllä pienmetsätilakin voi saada aikaan kunnon rekkarallin. Eihän tarvita kuin viiden ha:n päätehakkuu, niin täysperä-yhdistelmä käy noin 50 kertaa vekslaamassa metsätien päässä.
    Ja metsäkoneet muuttavat ilmansaasteeksi satoja litroja löpöä samalla savotalla. Ja rahaa liikkuu yli 100 000 €.

    jees h-valta 15.2.2013, 10:41

    Kumma kyllä jos joku ”temppu” tarvitaan johonkin puun liikkeelle saantiin. Kyllä minä aion puuta myydä hautaan asti. Ja siitä jatkaa se joka perii ilman temppujakin. Kai sitä rahaa tarvitaan eläessä, ei arkun pehmusteiksi. Se mielestäni on aika vanhakantainen käsitys että vanhat pihtaa myyntejä seuraavalle polvelle. Ja kai se sitten on suotava jos joku niin omituinen on.

    Metsäkupsa 15.2.2013, 10:59

    Olen aikojen saatossa nähnyt ,että monella tilalla jossain vaiheessa alkaa ns.rekkaralli,kesto usein riippuu tilan koosta ja puuvarannoista.Monesti käy niin,että pihtaavan saiturin jälkeen tulee joku perijä tai jatkaja jolloin alkaa tapahtua.

    Moni metsänsä elukoilla,tai koneilla syöttänyt.On jollain ollut avara kurkku,tilukset hulahtaneet nestemäisessä muodossa alas.Iso-isäni osti meidän kotitilan tasan 100-v sitten pakkohuutokaupasta.Nyt ollut 77-v perikuntana ,ei ole valmista sukupolvenvaihdosta tulut.Mutta nyt lähellä,känäkusta alkaa olla maalisen vaelluksen loppupysäkillä.

    Korpituvan Taneli 15.2.2013, 12:37

    Turha on puhua siitä että ikä olisi ainoa syy siihen että metsässä ei tapahdu mitään.

    Toki minäkin tiedän tapauksia, että on eläkkeellä olevia maanviljelijöitä, joilla tekeminen ja teettäminen metsässä on hiipunut iän myötä. Mutta kun siellä on tapahtunut aiemmin, niin parikymmentä vuotta ei välttämättä ole mikään katastrofi metsälle, vaikka täyslevossa onkin.
    Suurempi ongelma on se että perikunta ei sitten pääsekkään yhteisymmärrykseen siitä mitä metsälle pitäisi tehdä ja lepovuosikymmeniä tuleekin sitten lisää.

    On vastaavasti, jopa aktiiveja maanviljelijöitä, joilla ei riitä aikaa metsään itsellä ja periaatteessa ei teetetä mitään. Monesti metsä kiinnostaa vain, jos sieltä on lohkaistavissa pelloksi kelpaavaa aluetta.
    Hakelämpökeskusten yleistyminen tiloilla on monesti ollut se sytyke, joka on saanut ajatukset kääntymään metsän antamiin muihinkin mahdollisuuksiin.

    Maatalouden ulkopuolella olevat, seuraavan sukupolven edustajat ovat kovin epäyhtenäinen joukko. Heissä on yhteistä vain se että metsätietoisuus on vähäistä.
    Siinä joukossa on kaksi ryhmää, jotka tulppaavat metsän hyödyntämisen. Ensiksi tietysti viherpiiperöt, jotka kieltävät kaiken metsällisen toiminnan, jos heillä on vain viidenkin prosentin omistusosuus metsään. Toiseksi ovat ne, jotka vaalivat niin tiukasti perinteitä, ettei metsään saa koskea, se on köyhyyden merkki. Heille ei mene jakeluun, että metsä ei ole mikään kallionnyppylä, jota louhinnan jälkeen ei enää ole. Eivät tajua että hakkuut lisäävät hakkuumahdollisuuksia.
    On myös tietysti niitä nuoren polven edustajia, jotka hoksaavat, että metsän avulla voi rahoittaa asuntoa yms. Osa jopa herää harrastamaankin metsäasioita, joko itse tekemällä tai ainakin perehtymällä asioihin.

    Jatkuu

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Korpituvan Taneli 15.2.2013, 12:38

    Jatkoa

    Minun metsäni ovat ainakin nyt tehokkaammassa hyödyntämisessä kuin jos luovuttaisin ne nyt seuraavalle polvelle. Ei niin etteikö siellä metsärahan päälle ymmärrettäisi, mutta hyödyntämisen tempo hidastuisi taatusti. Eri asia olisi se jos minä siirron yhteydessä tiukasti ohjeistaisin seuraavan kymmenen vuoden toimenpiteet. Se taas ei ole järkevää, kyllä omistusoikeuden siirron täytyy siirtää myös määräysvalta täysin.
    Minunkin tapauksessani, myös vieraalle myynti on selkeä, ajateltaviissa oleva, vaihtoehto. No, yhden palan jo myinkin. Nuorelle polvelle metsä voi olla hyödyksi myös siten että siitä saa käteistä rahaa, jolla saattaa olla tärkeitäkin tarpeita.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Gla 15.2.2013, 13:38

    ”Turha on puhua siitä että ikä olisi ainoa syy siihen että metsässä ei tapahdu mitään.”

    Niin on. Siksi tästä aiheesta onkin syytä puhua yleistäen ja siksi totesin, että nuoret rahantarpeensa takia myyvät puuta herkemmin kuin vanhemmat.

    Korpituvan Taneli 15.2.2013, 14:11

    Gla:
    ”Lainaus Tanelilta:”Turha on puhua siitä että ikä olisi ainoa syy siihen että metsässä ei tapahdu mitään.”
    Tähän Gla vastaa:
    ”Niin on. Siksi tästä aiheesta onkin syytä puhua yleistäen ja siksi totesin, että nuoret rahantarpeensa takia myyvät puuta herkemmin kuin vanhemmat.”

    Se että tästä asiasta puhutaan yleistäen, lakaisee maton alle juuri ne todelliset syyt, jotka aiheuttavat hiljaisuuden metsässä.
    Jos tässä tuijotetaan vain silmät kipeinä ikään, eikä katsota esiripun taakse, niin mitään ratkaisuja ei saada aikaan. Jää näkemättä se että metsänomistajakunnassa olisi valtava määrä valistettavia ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti tajua mitä he omistavat.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 24)
1 2 3