› Keskustelut › Luonto › Miten luonto huomioon omissa metsissä

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 70)
1 2 3 … 5 6 7

  • Miten luonto huomioon omissa metsissä

    Lähetetty: 25.12.2022, 17:47

    Merkitty: 

    Tehdäänpä niin, että vaihteeksi toisten tyhmyyden todistelun sijaan keskustellaan siitä, miten itse kukin ottaa luonnon monimuotoisuuden huomioon omissa metsissään? Ei mitään ”ympäristöoppaan” korupuheita, vaan niitä todellisia tekoja, joita tekee…tai edes yrittää. Toisinaan hakkaaja tuhoaa hyvän aikeen 🙁

    Minulla muutama kohta:

    – järeät ”jättiläispuut” jätetään – näitä joskus konemies menee kaikesta huolimatta kaatamaan…

    – taimikonhoidossa jätän pienialaisia lepikoita pystyyn taimikon sekaan

    – jos pieni ”rytömetsän” läntti, annan se olla luonnontilassa

    – jo edellisten sukupolvien säästämät ”kirveenkoskemattomat” jatkavat matkaansa; nämä ovat järeitä mäen-/kallionlaen metsiä

    – kaikkia tuulenkaatoja ei korjata, varsinkin ellei kuusia

    Tekijä
    isaskar keturi
    Teema Luonto Luonto
  • käpysonni 25.12.2022, 19:07

    Tietysti PEFC-sertifioinnin ja kymppipykälän vaatimat jutut, mutta jos tarkoitetaan sellaisia vapaaehtoisia luonnonhoitotoimia, jotka olisi voinut jättää tekemättäkin, niin mulla on yks noin puolen hehtaarin vaikeapääsyinen metsännurkka, jossa kasvaa etupäässä haapaa ja muutakin  lehtipuuta, osa jo pystyyn ja maahan lahonneita, tuollainen vähän lehtomainen kohde, niin sen olen jättänyt ”herran haltuun” pärjäilemään itsekseen ilman ihmisen kosketusta

    Timppa 25.12.2022, 19:20

    Olen jättänyt kaksi kuusta jättöpuiksi.   Toisessa oli pahka.  Toisesta keskustelimme harjoittajatyttösen kanssa, kun nauhoimme aukkoa.  Tyttö oli sitä mieltä, että noin suuri kuusi kannattaa jättää.  En  alkanut kinastella.  Molemmat kuuset kuolivat parissa vuodessa.  Samoin kävi naapurissa metsäyhtiön omistamalla tilalla.  Olivat jättäneet 2 isoa kuusta kuin portiksi tien varteen.  Isaskarin metsuri tunsi puiden käyttäytymisen ja teki oikean ratkaisun.  Fiksu kaveri.   Käypä kehumassa Isaskar.  Eläviä kuusia ei kannata jättää jättöpuiksi.

    Olen minä kyllä jättänyt lukuisan määrän suurempia  ja pienempiä mäntyjä ja haapoja ja jonkun koivunkin.  On joukossa joku metsälehmuskin.

    Minulla on tyyli, että laajennan aukkoa n 3-5 vuoden välein, jos kyseessä on suurempi alue, jota ei kerralla uudisteta.  Pisimmällään tämä kesti 25 vuotta.  Sitten tuli suo vastaan.  Jos aukkoja tekee sinne sun tänne, niin reunametsää tulee paljon, mistä tietysti kasvu kärsii.  Minä arvelen, ettei meidän pienillä aukoilla ole merkitystä, koska suot ja järvet muodostavat paljon suurempia esteitä.

    Metsäkupsa 25.12.2022, 19:53

    Vanhempi metsä pois uuden tilalta on luonnon huomioimista, enpä ole tyyliä muuttanut minkä hyväksi olen havainnut. Herran haltuun olen luonnon lisähuomioon ottamiset jättänyt. Näkyy pöheikköjä liiankin kanssa vastaan tulla raivatessa, samoin tuuli tuulenkaatoja pyytämättä  tuppaa pyllistää.

    mehänpoika 25.12.2022, 20:40

    Kyllä luonnon huomioon ottaminen on viime vuosikymmeninä ollut vähän vaikeaa, kun on pitänyt uudistaa vanhoja reheväpohjaisia metsiä hirvimiesten ehdoilla. Ensin on pitänyt avohakata, kun tiheys ei ole riittänyt harventamiseen. Sitten on pitänyt teettää älyttömän voimakas muokkaus, että nousisi edes luontaisia koivun taimia siltä varalta, jos niistä säästyisi kasvatettavaksi ns. verhopuustoa istutettaville kuusen taimille.

    Jos ei heti muokkauksen jälkeen tee istutusta, niin pintakasvillisuuden räjähtäminen kasvuun voi myöhemmin lisätä ratkaisevasti taimien  heinäämistyön kustannuksia.

    Yleensä luontaista koivuntainta tulee runsaastikkin, mutta kehityskelpoisina niitä on harvoin säästynyt kuusien väliin sekapuustoksi.

    Kyllä metsäomaisuudesta on välttämättä päätävä eroon!

    Gla 25.12.2022, 20:54

    Sekapuustoisuuden suosiminen uudistamisessa, taimikonhoidossa ja nuoren metsän kunnostuksessa. Viimeksi mainitusta alkaen tekopökkelöitä. Itse tehden n. 1-1,5 m korkeudelta poikki. Yhtään uutta yhden puulajin kuviota en kasvata. Koivun ja männyn suosiminen uudistamisessa, kuusta pääpuulajiksi vain poikkeustapauksissa. Haapoja nurin talvella jäniksille ja rusakoille, parissa kohteessa sopivia on vielä jäljellä raivattavaksi. Uusia ei juurikaan ole tulossa, kiitos sorkkaeläinpolitiikan.

    Suurten haapojen ja mäntyjen säästäminen. Vaahterat, raidat yms. harvinaisemmat puut saa kasvaa, samoin isommat pajupuskat. Pihlajaa on liikaakin. Muutama tammikin on istutettuna, josko noista joskus puita kasvaisi.  Katajien säästäminen ja tilan raivaaminen noille. Koivikoissa alikasvoskuusikon kasvatus, tarvittaessa täydennysistutuksin. Raivaukset ajoissa, tällä hetkellä rästissä vain puolisen hehtaaria. Työt alkaa välipäivinä tai loppiaisen jälkeen.

    Muutama epäonnistunut heinikko täydennysistutettu kuuselle glyfosaattia käyttäen. Nyt joku voi nostella kulmakarvojaan, mutta mielestäni puustoinen metsä on parempi ympäristö kuin villinä rehottava heinikko. Glyfosaatti taas liittyy työmäärään, mikä tarkoittaa vähemmän ajokilometrejä.

    Yhden kuvion nurkalla kasvaa 0,x(?) ha tervaleppää. Parin ojan varren perkasin leppää suosien. Noista tuli niin hyvän näköisiä kohteita, että alkoi pelottaa jonkun tulkitsevan ojat jossain vaiheessa luontaisen kaltaiseksi. Leppänurkkakin on kostealla maaperällä, toivottavasti hoitoa ei palkita myöhemmin suojelumääräyksellä.

    A.Jalkanen 25.12.2022, 21:21

    Minulla myös hieno leppänurkka pyylle ruuaksi ja silmän iloksi, mutta ei ole tulkittavissa luontaisen kaltaiseksi kun on ojat ihan vieressä.

    Rantojensuojelualue hakkuiden ulkopuolella pysyvästi noin 4 hehtaaria. Joidenkin mielestä ei pitäisi kuulua tilastoissa suojelupinta-aloihin mutta ehdottomasti kyllä on juuri sitä.

    Timppa 25.12.2022, 23:33

    On meilläkin yksi entinen leppää kasvava niitty.  Yritin aikoinaan saada siihen kuusia kasvamaan, ei onnistunut.  Ei tästä kauheasti pisteitä kannata tavoitella.

    Onko se ”luonnon” huomioon ottamista, kun halla vikuutti pienet kuusentaimet, mutta paikalle alkoi kasvaa hyvää rauduskoivua, joka päätettiin ensiksi  kasvattaa.  Eikä tästäkään pinnoja kannata anoa, mutta osoittaa, että luonto toimii omilla ehdoillaan.  Niihin on paras sopeutua.

    Soita on suojeltu ja eräs ojitettu jätetty kasvamaan umpeen omillaan, koska ei haluttu pilata viereistä lampea.

    Rehevillä mailla kasvatetaan edelleen kuusta.    Tietenkin koivua seassa ja mäntyjäkin, jos sattuvat kasvamaan ja säilymään. (asutuksen tuntumassa koivua) Tuoreille kankaille on jo yli 10 vuotta pyritty saamaan systemaattisesti mänty-kuusisekametsiä.  Luonto on tuottanut niitä jo aiemmin isoon osaan aukoista.  Esimerkkinä 2008 hakattu ja tänä syksynä perattu kuvio, jossa hehtaarilla keskimäärin 1044 kuusta pit 3,8 m ja 755 mäntyä pit 3,4 m.

    Yksi ranta-alue on, johon istutettiin tervaleppää.  Aika hyvin ovat kasvaneet.  Pituus 8 m ja lpm 10 cm 12 vuotta istutuksesta.  Eräässä notkelmassa tervaleppää kasvaa luonnostaan.  On  tarvinnut vain harventaa. Johonkin istutettiin lehtikuusta.  Asutuksen tuntumassa meillä kasvaa reilu 10 ha puhtaita istutuskoivikoita.

    Kaksi luonnonsuojelualuetta perustettu Metso-systeemillä.  Yksi ilman korvausta.  Liittyi Suomi 100 vuotta luontolahjakampanjaan.

    Suurin haapaesiintymä on n 80 järeää runkoa. toinen ehkä 40.  Siellä täällä ryhmiä.

    Riistatiheikköihin en usko.  Meillä tehdään jatkuvasti uusia taimikkoja.  Ovat mielestäni parempia.

    Aika monenlaista on, kun alkaa muistella.

    Puuki 26.12.2022, 07:15

    Samoin kuin Timpalla on monenlaista muutakin suojelutointa tehty.  Rantakaistaleet jäi aavistuhakkuukaistaleiden reunaankin. 1,6 km on rantakaistaleita+ojien reunat, yksi metsokohde suojeltua metsää ja muuta, sekapuustoisuuden suosimista , 0,5 ha haapametsä jätetty pystyyn, ja eurokantoja lisätty muiden pystykelojen lisäksi.  Vesien suojelua laskeutusojineen ja suodatuskenttineen on tehty kunnostusojituksen yhteydessä.

    Gla 26.12.2022, 10:51

    Timppa: ”Riistatiheikköihin en usko.  Meillä tehdään jatkuvasti uusia taimikkoja.  Ovat mielestäni parempia.”

    En ymmärrä, mitä tarkoitat. Tottahan riistatiheiköt käyttäjänsä löytää, eikä ne ole vaihtoehto taimikoille. Tosin itsellänikään ei sellaiseksi laskettavia juurikaan ole. Yhteen mäntyvaltaiseen 0,5 m taimikkoon kuusitiheikkö on säästökoivujen alla kasvamassa, toisaalla järeiden haapojen alla on pari kl 02 kuusta jne. Yhden kuolleen puun ympärillä olevan tiheikön Storan motokuski hakkasi. Mutta vaikka nuoret kuusikot hoitaa pitkälti saman homman, sopivissa kohteissa tiheiköistäkin on iloa.

    Jonkun suosituksen mukainen määrä x kpl hehtaarille aarin tiheikköjä on ylimitoitettu. Jos kaikki ohjeet ja suositukset mitä joku keksii kirjoittaa ja MG jättää hakkaamtta huomioisi, melkoinen surkastuminen talousmetsää kohtaisi. Tässäkään asiassa ei vastuuttomalle konsultille pidä antaa valtaa. Toisaalta viherpesua osaan minäkin sen verran, että aina löytyy ojan varren kuusipuskia, jotka voin määritellä tiheiköiksi.

    Timppa 26.12.2022, 11:21

    Taimikko, jossa on hyvä hyönteisiä vilisevä pintakasvullisuus, tarjoaa ruokaa ja suojaa.  Jos riista alkaisi majailla jossakin rajatussa tiheikössä, niin sinne alkaisi kerääntyä ulostetta ja silloin pedot löytäisivät hajun perusteella sieltä saalista.

    Esimerkiksi vatukot ovat myös hyviä paikkoja riistalle.  Suojaa ja ruokaa.  Aiemmin, kun  riistaa oli paremmin, niin  jostain hakkuuaukon reunasta löysi.

    Riistatiheikkö on nykyajan metsästäjien puuhastelua ja metsäalan viherpesua.   Leikitään riistanhoitajaa toisten kustannuksella.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 70)
1 2 3 … 5 6 7