Muistanemme taannoisen katkontakäräjän, jossa Ump joutui kuseen kauppakirjaan merkitsemättömien lyhyiden mittojen puutteesta. Mo siinä pinoja tuijottamalla vakuutti tuomarinkin! Väitän, että jos Jätkän ihmettelemät ! mitat olisivat olleet sovitut ko. kauppaan, retteloa ei olisi syntynyt.

Ehdottomasti myyjän pitää tietää mitä myy. Jos on tyvimutkaa tai muuta laatuvikaa niin suosittelen myymään sahafirmalle jolla on lyhyitä mittoja käytössä. Sahat myös tekevät niitä kun taas sellufirmoillakin voi lyhyitä mittoja olla mutta ne ei tee kun niitä korkeintaan muutaman prosentin. Tukkisaannon ero voi huonossa leimikossa olla jopa puolet parempi kun on lyhyitä mittoja joita todellisuudessa käytetään. Nimimerkillä kokemusta on.

Tämähän todettiin jo aikoja sitten: sovittuja lyhyitä mittoja ei kaupassa ollut olemassa…

Tätähän jo vatvottiin, eikä Rane pystynyt kumoamaan näkökantaani.

”… Myyjä tietää vain mitat, jotka on sovittu sopimuksessa. Myyjän on mahdotonta tarkistaa, syötetäänkö matriisit oikein”.

Tämä on valetta: myyjä olisi voinut työn kestäessä kentällä todeta kentällä sovittujen lyhyiden mittojen käytön, ja onko niitä edes sovittukaan kaupassa!

”Myyjän ainoa reagointitapa on jälkikäteinen ja jälkikäteinen arviointi tapahtuu asiakirjatarkastelun perusteella, koska katkotut puut eivät ole enää tarkasteltavissa.”

Edelliseen vastaukseen viitaten väite vain asiakirjatarkastelusta on naurettava. Lyhyiden mittojen käytön toteamiseksi, olisi tukit täytynyt mittailla kuorma-autoon lastatessa.

”Todistustaakka voidaan kuitenkin asettaa näyttömahdollisuudet selvittämällä myös sille osapuolelle, jolla katsotaan olevan helpompi esittää todistelu omaksi edukseen kuin vastapuolella omalta kannaltaan (käännetty todistustaakka). Oikeuskäytännössäkin näyttömahdollisuudet on otettu huomioon todistustaakkaa asetettaessa. Näyttömahdollisuuden perusteella oletetulla sopimusrikkomuksen tekijällä on parempi tai jopa yksinomainen mahdollisuus esittää selvitys asiasta. Näin on esimerkiksi tilanteessa, jossa todistemateriaali on sen osapuolen hallussa, jonka puolella tapahtuneesta sopimusrikkomuksesta väitetään olevan kysymys. Näyttötaakka on tarkoituksenmukaisinta ohjata sille osapuolelle, jolla on parhaat mahdollisuudet esittää näyttö. Hovioikeudessa tuli ilmi, että UPM:llä on hallussaan hakkuukoneen katkontamatriisit, joista olisi riidattomasti selvitettävissä, onko puiden katkonnassa käytetty sopimuksessa sovittuja katkontaa koskevia määreitä. Samoin UPM:llä on hallussaan tukkeja koskevat sahojen laatupalautteet, joista ilmenisi, onko sahalle viedyissä tukeissa ollut UPM:n väittämiä virheellisyyksiä. Näitä ei ole metsänomistajalle eikä hovioikeudelle esitetty. Tällä perusteella ja näissä olosuhteissa hovioikeus katsoi metsänomistajan esittämän näytön riittäväksi osoittamaan kanneperusteen oikeaksi ja UPM on siten vastuussa sopimusrikkomuksen aiheuttamasta vahingosta metsänomistajalle.”