Minusta tuo visakallon toteamus on ihan hyvä. Tärkeintä lienee myyjällekkin tiedostaa mitä on myymässä. Vielä kun tietää ostajan puutavaran laatuvaatimukset niin ollaan pitkällä. Sen takia eri leimikoiden vertaaminen keskenään on vaikeaa kun ei voida varmuudella sanoa ovatko ne samnalliset . Tilanne on vähän kuin autokaupassa. Saman merkkisiä ja saman ikäisiä on myynnissä monen eri hintaisena. Laatu vain vaihtelee.

Ostajan laatuvaatimukset ja tukin pituusvalikoima on tukki kertymän suhteen ratkaiseva tekijä. Pahimmillaan tukista syntyy kuitulaatua, jos tukkimittoja on esim. vain viisi, ja niistä kolme on 52 dm tai pitempiä, ja leimikko on laadullisesti keskinkertainen tai heikompi.

Näkymä kuitukasoissa on myyjän silmiin on harmillista katsottavaa, on vain  todetava, ettei tee seuraavaa kauppaa samoilla kaupan ehdoilla. Aluksi syyllistä etsitään yleensä moto kuljettajasta, Motolle tuleva katkontaohje (apti) sisältää ko. kauppan pituusmitat, jota kuljettaja ei voi toisin soveltaa.

Otin aikoinaan leimikkoon muutaman kuvion aurattuun palteeseen avojuurisilla  istutettua ensiharvennuskokoista männikköä. Runkomuoto ässä, oksamassaa saman verran kuin runkopuuta, kasvupaikka männylle liian rehevä. Katsoin, että on viisainta aloittaa alusta. Avohakkuu.

Edellä kerrotussa mäntytukkileimikon esimerkissä oli tukkipaksuisen puun siirtymää lisäämässä pituuksien 52 + painotus, näkymä oli myös hakkuun valvojalle vaikea tilanne.

Parasta tukkikertymää vastaavasta mäntyleimikosta olen kokenut sahurin pituuskatkonta valikosta, lyhviä pituuksia kaksi alle neljän metrin + 40 dm alkaen kaikki pituudet 61:een käytössä, lisäksi ns. hrsitukki alkaen 43 … Läpimitta 20+ joka sai sisältää lenkoa ja mutkaisuuttakin kunhan tukki oli kokonaisilmeeltään suora. ”Nämä kaksi leimikkoa oli tukikertymän suhteen täysin vastakohtia toisilleen”

Jos paksuutta riittää kuten täällä  savon rehevissä booripuute metsissä usein on, havusorvin 2,6 pituus pelastaa paljon. Viime kaupassa sorvien jakauma oli luokkaa 300 kpl 2,6 metrisiä, 100 kpl 5,2 metrisiä.