Kokenut hankintamyyjä toi tukkikuorman sahattavaksi. Kertoi, että ”jäi” kaupasta.

En saanut oltua hiljaa, vaan tokaisin, että nämä on ilmeisesti raakattu tukkisumasta.

Jolu sanoo, että ”Nämä on sitä Kyllä se kelpaa – laatua”. mutta hankintatukit ovat järjestään sellaisia.

Piiripäällikkö toimi tehtävässään kunniakkaasti eläkkeelle asti. Neuvo on ihan käyttökelpoinen vieläkin. Kollegatkin kyllä tietävät ,miten helposti raakkia päätyy tukkilistalle. Arvio millin pielessä ,niin raakki on tosiasia. Varmanpäälle on kuskinkin pelattava ,että säilyttää työpaikkansa. Montaa harakirikuormaa ei saa sahalle päätyä.

Vaikka olisi kuinka huolellinen ,joutuu valmistetun pölkyn joskus siirtämään lajisiirtymänäkin kuituun ennen seuraavan rungon käsittelyä , kun käy ilmi ,että pölkky ei täytäkään tukin laatua. Jos vian olisi hoksannut ajoissa , olisi tilanteen voinut korjata tekemällä osasta vain lyhyt kuitu ja lopusta täysimittainen tukki tai useita.

Siinä on luultavasti monta syytä keksitty, ettei sitä lasermittausta lenkoudelle ole toteutettu moton kouraan. Pihkaa ja muuta paskaa lentää laserin linssiin, ettei se käytännössä onnistuisi. Onkohan koskaan tutkittu, kuinka paljon kuitupinosta löytyy tukkipuun laatuvaatimukset täyttävää puuta? Siinä olisi jollekin lopputyön tekijälle aihetta kerrakseen. Pahoin vain pelkään, että sen tutkimuksen jälkeen tekijän on sellufirmalle turha hakea töihin.

Jos puunmyyjällä on tiedossa, että leimikossa on merkittävässä määrin lenkoja runkoja, kannattaa jo tarjouskilpailun yhteydessä asia tuoda esiin. Jos ostajilla on todellinen tarve tukkipuusta, on mahdollista, että käytetäänkin lyhyempiä katkontapituuksia kuin normaalisti, ja että sellaisia käytännössä myös tehdään aina kun siihen on tarve. Tällaisesta asiasta on aina oltava selkeä kirjaus kauppasopimuksessa. Ongelmat vähenevät yleensä huomattavasti sillä, että myyjä ja ostajat tietävät mahdollisimman hyvin sen, minkälainen leimikko on kysymyksessä.

Mutkaiset rungot eivät puhumalla oikene eikä heikkolaatuinen leimikko kiinnosta pätkääkään pelkiä sahureita. Sellufirma on käytännössä ainoa mahdollisuus ,jonka kanssa kaupat syntyvät laadultaan vaihtelevien leimikoiden tapauksissa. Tukkikertymissä eri toimijoiden välillä on eroja ihan luonnollisista systä. Kannattaakin pyrkiä tekemään runkokaupat ,niin on tieto ,mitä puukuutiosta maksetaan eikä ole tarvetta pohtia ,miten puut katkotaan.

Motokuskin tekemät päätökset perustuvat laadun osalta arvioon , ei mitattuun tieton. Etukäteismittaus laadun kohdalta on käytännössä mahdotonta. Sahalta saatu palaute on ainoa luotettava tieto katkonnan oikeellisuudesta . Muut vaihtoehdot ovat edelleenkin vain arvauksia. Kun tehdään runkokauppa ,ei tarvitse arvailla asioita ,joihin ei osaaminen riitä.