Jovain kirjoitti:
”Jos puusta maksettaisiin normihintaa ja metsänomistajat voisivat toimia puun toimittajina, motohakkuut ja jatkuva kasvatus yleistyisivät. ”

Ööh, avaappasi Jovain hieman mitä tuo tarkoittaa. Motohakkuun yhdistäminen jatkuvaan kasvatukseen ei ole tosiaankaan kiinni puun toimitustavasta, vaan teknisistä ongelmista. Järeämpien yksilöiden poiminta vaurioittamatta muuta puustoa on melkoisen hidasta, johtuen kaatuvien puiden vaatimasta tilasta.

Jatkuvaa kasvatusta aion itse käyttää tässäkin ketjussa mainituilla suomänniköillä, joiden kasvu on hidasta. Niiltä tukkimitat täyttävien runkojen poisto on helppoa talviaikaan ja syntyneet aukot uudistuvat helpommin kuin heinittyvillä kivennäismailla.

Jatkuvassa kasvatuksessa koko ajan puhutaan luonnollisesta uudistamisesta kasvatuksen yhteydessä, sekä kuusikoista. Mikä on kyllä melkoinen haaste. Vaikka kuusi tuuppaakin luontaista taimea aukkopaikkoihin, niiden kehitys kasvun parhaassa vaiheessa kärsii valon puutteesta. Mikä vaatii metsissä hoitotöitä, siinä missä jaksollinenkin kasvatus. Ja, jos nyt on tilanne, ettei metsissä omistajat käy kuin katselemassa kuin kerran 30 vuodessa (karrikoidusti), miten mahtaa homma toimia? Mielestäni jatkuvan kasvatuksen tehokkuus paranisi suuresti istutuksella, eli kaadettujen runkojen kohdille sijoitetuilla taimilla. Mutta silloin ollaan ihan samassa kustannustilanteessa perinteisen menetelmän kanssa.

Jatkuva kasvatus on metsäomistukseen ja hoitoon paneutuvan metsäomistajan menetelmä, koska vaatii enemmän huomiota – korjuuajat eivät voi olla kovin säännöllisiä, koska metsän eri kohdat kehittyvät eri tavoin. Tässäkään ketjussa ei ole puhuttu vielä siitä, mitä merkitsee kuvioille muodostuvien ”jatkuvan käytön” ajourien kestävyys. Siitä tulee ongelma, kunttakerros kyllä uudistuu mutta kivennäismaa ei palaudukkaan niin helposti esim. kymmenen vuoden kiertoajalla, mikä lienee väkisinkin edessä.

Meillähän on syntynyt uusi messias! ”Jätkä”. Varmaan provosoit, niin minäkin.
Alappa meille konsultiksi että saataisiin pohjoisen mettiin petäjään yks tukinmitta lissää pituutta! Samaten poroille pitemmät jalat….ei onnistu…kas ku tunturipuro olosuhteiden vuoksi pienempi ja Färsaarten poro muistuttaa lähinnä sikaa jalkoineen.
Vertauksesi poron ja metsänhoitoa toisiinsa osoittaa sinut korpiifilosofiksi jonka kirjoitukset on , niinku isäni sano,”niinku lammas tuohelle paskantas”. Mulla on molempia, metsää ja poroja jonku verran .
Asiaan, jos on enempi ku hameenala mettää ni joillakin palstoilla jatkuva kasvatus puoltaa paikkansa. Muutoin kaikki irti mitä saa mahdollisimman tehokkaalla metsänhoidolla.

Olen jätkän kanssa samoilla linjoilla että aika paljon noissa lapin metsissä on aikoinaan harsintahakkuita tehty. Kulkiessani Suomujoen latvoja Ukk-puistossa on noita samoja hakkutapoja viljelty runsaasti. Hakkuut tehtiin sotien jälkeen ja varmaan osa jo ennen sitä. Nythän alue on kansallispuitoa joten menneet ovat menneitä.

Tuskin enää tuohon hakkuutapaan törmää mutta aika paljon siellä näytetään käyttävän siemenpuu uudistamista, joka onkin ymmärrettävää Lapin karuilla alueilla. Uudistamisaika on luonnollisesti pitkä, koska joka vuosi ei edes synny riittävää siemensatoa alueen taimettumiseen.

Kuinka ”kuusessa ollaan” on saanut tukkeja kasvamaan lakkasuolla?
Nehän ovat liian märkiä kasvamaan oikeastaan mitään.

Lapissa on siemenen tuleentumisen kanssa ollut ongelmia (Siis puiden siementen).
Kun kelvollinen siemenvuosi männylle tulee vain joka seitsemäs vuosi, niin jos silloin on kylmä tai lyhyt kesä, ei siemen tuleennu.
Siksi minäkin olen ollut istuttamassa peräpohjolan oksankärjillä vartettuja männyntaimia lähinnä peltomaahan.
Täällä on joka vuosi lämpösumma riittävä, pitää vaan odottaa hyvää käpyvuotta ja sitten siemenet taimitarhalle, taimet siellä ja kyörätään ne lappiin. Ne pitää kärrätä suunnilleen sinne, mistä oksankärjet ovat peräisin.

”Kuinka ”kuusessa ollaan” on saanut tukkeja kasvamaan lakkasuolla?
Nehän ovat liian märkiä kasvamaan oikeastaan mitään.

Lähetetty: 34 min sitten
Lähettäjä: Jätkä ”

Meillä 50-luvulla ojitetuilla alueilla on paikoin muodostunut liian leveiden ojavälien johdosta männikkö ja samalla hilla on säilynyt. Valitettavasti naapurustokin on huomannut asian…Näillä kuvioilla järeimmät männyt (jotka ovat olleet taimia ojitusvaiheessa) ovat nyt parin tukin mitassa, ja muu alue vajaan tukin kokoista. Nyt kun poimin järeämmät rungot pois ja kuormauksen yhteydessä kouralla revin laikkuja kantojen ympäristöön, varmasti syntyy taimea. Se on havaittu siitä, että kun alue harvennettiin 90-luvun alussa, ajourien rikkoutuneisiin kohtiin on jo muodostunut taimia.

Lisäojitusta olen tehnyt niille kohdille, joissa puusto on selkeästi paremmassa vireessä. Muu alue saa olla ”yleiskäytössä”. Paikka on melkoisen hyvä esimerkki ojituksen saavutuksista, alue oli sota-aikaan aavaa suota. Nyt alueella on suurelta osin toista kertaa tehtävä harvennus edessä, edellinen tehtiin 80-90 -lukujen vaihteessa. Järeimmät kuuset ovat kankaiden lähistöillä jo kolmen tukin koossa, niitä tullaan myös poistamaan yläharvennuksella ja tasaamaan puuston koko loppukasvatusta varten.