Keskustelut Metsänhoito Mitä tehdä tälle palstalle

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 81)
  • Mitä tehdä tälle palstalle

    Tämän palstan seuraaminen alkaa olla aika uuvuttavaa. Avataanpa aihe mistä tahansa, se melko takuuvarmasti päätyy myyriin, hirviin ja metsäomistajan yleisen kaltoinkohtelun valittamiseen.

    Toiseksi keskustelua ei useinkaan käydä faktapohjalla, vaan se kiivastuu nopeasti tunteikkaaksi oikeassa-väärässä jänkkäämiseksi. Faktojen lisäksi pitää toki esittää myös mielipiteitä, mutta kirjoittajilla tulisi olla kykyä vastakkaistenkin mielipiteitten puntarointiin ilman pikaista leimakirveen heilauttamista. Kiihkottomat asialinjan kirjoittajat ovat aika harvassa.

    Uudehko metsänomistaja taitaa olla oikeassa todetessaan monien aiheiden olevan ties mistä syistä niin tulenarkoja että keskustelu jää yleisen höpisemisen tasolle, eikä uusi tieto ja muiden kokemusten avoin tarkastelu tahdo onnistua.

    Minua mietityttää myös keskustelijoiden määrän vähäisyys. Nettikeskusteluista yleensä tiedetään että 10 prosenttia kirjoittajista tuottaa puolet kaikista viesteistä. Tällä palstalla suhdeluku taitaa olla vielä suurempi. On harmillista jos palstan nykyinen meno on karkottanut joitain nimimerkkejä pois tai ollut estelemässä uusien mukaan tuloa.

    Kunhan mietiskelen, ei minulla mitään reseptejä ole

  • Timppa

    Miten Jesse se uudistushenkisyys määritellään?

    Tuolla toisessa keskustelussa Korpituvan Taneli kertoi muuttaneensa metsänkäyttöä jatkuvasta jaksolliseen vastoin saamiaan neuvoja. Oliko kyse vanhoillisuudesta vai uudistushenkisyydestä.

    Entä ne harsintajulkilausuman allekirjoittajat. Olivatko vanhoillisia vai uudistushenkisiä?

    Visakallo

    Se, että joku täällä kertoo omia näkemyksiään, kokemuksiaan ja mielipiteitään, käsitetään monesti niin, että toistenkin olisi tehtävä samoin.
    Näinhän asia ei ole.
    Tiedän hyvin, etteivät omat metsänhoitotapani miellytä, eivätkä sovellu läheskään kaikille jo senkin takia, kun Suomi on suuri maa jossa olosuhteet vaihtelevat hyvinkin paljon.
    Olen valinnut tieni olosuhteiden mukaan, ja olen ollut ratkaisuihini tyytyväinen.
    Metsä on ollut elinkeinoni, ja se on antanut minulle ja perheelleni kohtuullisen elintason.
    Miksi siis valittaisin?
    Toivon vilpittömästi, että muutkin voisivat olla omiin ratkaisuihinsa yhtä tyytyväisiä.

    uudehko metsänomistaja

    Palstan toiminta on selkeästi esitetty etusivulla. Siihen ei tarvita mitään muutoksia tai lisäyksiä

    Keskustelupalstan pelisäännöt on kerrottu etusivun alalaidassalla ja ne ovat seuraavat:
    -Keskustele otsikon aiheesta. Jos aihe vaihtuu, aloita uusi ketju.
    -Lyhyt otsikko on paras.
    -Kirjoita napakasti. Viestin maksimipituus on 2000 merkkiä.
    -Jaa pitkä teksti lukemista helpottaviin kappaleisiin.
    -Noudata hyviä tapoja.
    -Älä kirjoita henkilöistä loukkaavasti.
    -Poistamme epäasialliset ja metsäalaan liittymättömät viestit.
    -Poistamme organisaatioiden tiedotteet.
    -Kirjautuneet käyttäjät voivat tehdä Asiaton viesti -ilmoituksen.

    Mielestäni mitään näistä ei tarvitse muuttaa. Palstalaisten tulisi vain noudattaa sääntöjä Sen sijaan olisi sääntöihin syytä lisästä maininta rangaistuksista. Jos joku tahallaan rikkoo sääntöjä, häntä tulee rangaista. Ilman tätä lisäystä muutamien kirjoittajien harjoittama järjestelmällinen häirintä pienentää varmasti palstan käyttöä. Rangaistusten tarkoituiksena olisi tietenkin pakottaa palstalaiset noudattamaan sääntöjä.

    Seuraavassa muutamia kysymyksiä käytäntöihin. Kuka ja miten sääntöjen noudattamista valvotaan? Katsotaanko sääntöjen rikkomiseksi, jos joku porukka alkaa keskustella uudesta aiheesta jonkun viestiketjun sisällä? Mihin tai kenelle ohjautuu ”Asiaton viesti” ilmoitus? Miten ja missä ajassa lehti reagoi ”Asiaton viesti” ilmoitukseen?

    Mikäli reagointia nykyisin tapahtuu vain virka-aikoina, pitäisi toimenpiteisiin valtuuttaa joku tai jotkut laaja-alaisesti metsäalaa seuraavat vapaaehtoiset. Ainakin asiattomuuksien poistamisen tulisi tapahtua nopeasti.

    Ammatti Raivooja

    -95 Alotin nettisurffailun 28800 kbitsin modeemilla ja jokseenkin jo paatunut ja todennut, että nillitys on vähän niinkuin tuulen huutaisi. Uudehkolle MO:lle sanoisin, että tervetuloa internettiin.
    Jokainen valittaja ja varjoissa väijyvä voisi alkaa valittamisen sijaan tekemään 5/5 postauksia. Eikä kannata olla niin herkkänahkainen, vänkääminen kuuluu asiaan.

    jees h-valta

    Kyllä tälleen sivusta seuranneena uudehko metsänomistaja aika perusteellisesti yritettiin runtata ”puun ja kuoren” väliin tavalla joka hiukan jopa hämmästytti. Ehkä hiukan suvaitsevampaa ja jopa ehkä kahden metsänkäsittelytavan hyväksyvämpää (puhumattakaan jos vielä tulisi lisää) edes saisi olla. Saati että yritettäisiin jopa kannustaa uudehkoa omalla valitsemallaan tiellä. Olen itse joihinkin aiheisiin vain yksinkertaisesti niin kyllästynyt ehkä juuri parin-kolmen nikin aika kovalla intensiteetillä paahtamisesta. Ei siihen saumaan enää jaksa.
    Taloudelliset faktat ovat tietty kovat mutta olisiko kuitenkin metsämaailmakin muuttuvaa joten talousajattelun perusta saattaa esim. ”kuusiuskontokunnalla” pahasti pettää tulevalla aikajaksolla.
    Monipuolisuus ja monimuotoisuus on edelleen vahva hyve metsämaailmaan eikä putoa korkealta. Ja kulupuolen kurin suhteen pitää olla tiukkana ja katsoa senkin puolesta jopa pitkälle ja jopa jk-n peräänkin tarkkaan.

    Pinsiön vaari

    En ole ehtinyt enkä oikein viitsinytkään ottaa kantaa tähän jatkuvan kasvatukseen keskusteluun. Ne metsät joita aikanaan omistin oli hakattu 1920 aivan paljaaksi kun silloinen omistaja ”poltti päreensä” torpparivapautuslain johdosta. Isovanhemmilleni jäi metsätöiksi kuokkia avohakkuualaa että syntyi uutta metsää. Latvoista saivat vain hiukan polttopuita. Peltojen raivausaloilta ottivat rakennuspuita kun avohakkuu saatiin pysäytettyä pienten peltojen tasalle. Raivatuilta suopelloilta kertyi niin paljon poltettavaa ettei kaikki mahtunut liiteriin.

    Vanhempani ostivat pienen kappaleen joka oli pääasiassa metsää mutta isoin osa raivattiin pelloksi. Siitäkin isot puut käytettiin rakennuksiin ja polttopuuksi loput. Myyntipuuta 1920 vuoden aukolta saatiin harvennuspuuna 1959. Kuusikuitua ja halkoa. Ei traktorit silloin kovin kalliita ollut mutta isoin osa Valmet 359 hinnasta tuli näistä hankintapuista. Paria lakikohdetta lukuunottamatta aukosta myytiin viimeisinä pinta-ala verotusvuosina tukkia ja kuitua hyvät määrät. Ja pystyyn jäi vain lain määräämät jättöpuut. Olen aika vankasti jaksollisen kasvatuksen kannalla.

    Tuolla Shellin kahvirinkissä olemme havainneet että hyvin moni metsää omistamaton on henkeen ja vereen jatkuvan kasvatuksen kannalla. Usea vielä uutena metsänomistajanakin vannoo Lähteen nimeen. Mutta ainakaan tällä hetkellä vähänkin kauemmin metsää omistavaa emme tiedä joka olisi jatkuvan kasvatuksen kannalla. Varmaan niitäkin on mutta ei mitään isoa joukkoa vaikka tutkittaisiin useamman pitäjän metsänomistajat.

    jees h-valta

    Ehkä tätä keskustelua pitää sitten alkaa käydä jälleen omalla palstallaan mutta totean vain että metsää voi kasvattaa jopa enemmän kuin kahdella tapaa ja siksi tuo ahdasmielisyys ja tiettyihin tiukkoihin raameihin junttaaminen ei vain sovi nykypäivään. Kuten myös mielipiteiden runttaus vain vetoamalla tähänastiseen kokemuspohjaan. Hakisin uusia lähestymistapoja ja joustoja jotka luonnollisemmin sopivat omaisuuden hoitoon. Eihän kaikki hoida autoaan ja pirttiäkään samalla tapaa. Toiset hinkkaa ja puunaa, toiset asuu vain ja ehkä jotkut jopa törkyilee. Kaikkia pitäisi sopia luonnon parissa omistamiseen. Lakia tarvitaan aika vähän tähän raamitukseen. Kuten myöskään vähemmäksi ahtaita mielipiteitä. Kun historiaa ei saa heitettyä valmiina eteen toistettavaksi olisi parempi keskustella avoimesti eri vaihtoehdoista ja siksi mielestäni täällä voi ehdottaa muutakin kuin tähänastisesti oikeaa tapaa tehdä kauppatavaraa. Voisi sitä tehdä ”väärälläkin” tavalla ja nauttia ehkä jopa hiukan enemmän esim. monipuolisemmasta ja monimuotoisemmasta metsätalousmaastostaan. Talouden kärsiminen nähdään vasta tulevaisuudessa kun jotain kaupallista tapahtuu. Eipä tämä nykysuuntauskaan näytä takaavan auvoa aivan loputtomiin. Metsälehden Makasiinin yksi juttukin hiukan kertoili siitä. ja hirvistäkin johon nyt ei tällä kertaa enempää.

    Timppa

    Kun lakikin on muuttunut, niin ei ole väärää tai oikeaa tapaa kasvattaa metsää. Siitä kaiketi kaikkien pitäisi olla samaa mieltä.

    On kuitenkin mahdollista jakaa päätöksen perustaksi oikeaa tai väärää tietoa. Useilla täällä palstalla kirjoittajilla on mahdollisuus perustella kirjoituksensa vuosikymmenten aikana kertyneisiin dokumentteihin ja havaintoihin. Se on tietoa, jota ainakin minä arvostan. Siitä kannattaa yleensä ottaa opikseen.

    Tutkijoiden tuottamaan tietoon on syytä suhtautua varauksella. Tutkimuksen historia kertoo lukuisista suoranaisista väärennöksistä. Tutkimusta voidaan myös sopivilla valinnoilla johtaa toivottuun suuntaan. Ottamatta kantaa kuka on oikeassa tai väärässä, niin esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen sai Lähde kumppaneineen 40 % (muistaakseni) kannattavammaksi kuin ruotsalaiset ja norjalaiset kollegansa.

    Se, että tietoa tulee yleensä jaksollisen harjoittajilta, johtuu luonnollisestikin siitä, ettei kukaan meistä ole käytännössä muuta harjoittanut. Se ei tietenkään estä meitä arvioimasta jk-vaihtoehtoa metsissä, kuten Gla on todennut. Meillä useimmilla on varmaan vielä jk-metsiäkin, joiden kehitystä voi seurata ja ennustaa.

    Osa porukasta tuntuu kokevan ongelmalliseksi sen, ettei kirjoittelumme vastaa omaa käsitystä ”oikeasta” metsänkäsittelytavasta. Sillehän eivät toiset voi mitään. Itse olen kyllä tyytyväinen. Jos joku asia askarruttaa, niin yleensä saa muutaman asiallisen kokemukseen perustuvan vastauksen.

    jees h-valta

    Timpan kokemuksen tuomaa arvostan kyllä mutta sopiiko tuo muuttuvaan ilmastoon, mitä tarvitaan metsäteollisuudessa, mitä rajoittaa hirvipolitiikkamme jne. Kuten sanoin edellä ei ehkä kaikki se hyvä kokemuspohja sovi eteenpäin sellaisenaan. Minun mielestä pitää hiukan muunnella ja muokata asennetta luonnon ja erityisesti sen muuttuman suhteen ja vielä enemmän metsäteiollisuuden ostantatarpeen mukaan. Kun oman maan rakentaminen on käytännössä vähäistä (vuosikymmeniä) emme elä sahatavaran runsaan kotimaan tarpeen vaan viennin ehdoilla. Ja vienti on paljon männyn voittojuhlaa ja sen rajoitukset viljelyyn tiedämme. Se olisi yksi painotus ja siihen pitäisi soveltaa jk-ta koska emme saa hirviltäkään rauhaa (vuosikymmeniin) Kuusi on kaatumassa omiin murheisiinsa ilmaston puolesta. Siihen ei kannattaisi isoja panoksia satsata. Varsinkin kun se ei tee kauppaansa. Lehtipuu on lisännyt kauppaansa jakuvasti ja sen viljely luonaa erittäin monella sapluunalla. Jk-muunnosta siihenkin hirvien tuhojen vähennykseen.
    Yms.

    Timppa

    Siinä mielessä Jessen kanssa samaa mieltä, kaikkeen toimintaan tulee suhtautua itsekriittisesti ja koittaa oppia menneestä. Näinhän metsätalous on edennytkin. Harsinta hylättiin, koska se osoittautui kelvottomaksi menettelyksi.

    Jaksollisessakin on ollut erilaisia vaiheita. Männyn ihannointi, kuusen ihannointi. Nyt sitten jotkut yrittävät palata totaalisesti entiseen ja heittää romukoppaan entiset kokemukset, muka uudistuksen nimissä. Sitä en ymmärrä.

    Luonto tosiaan muuttuu. Meilläkin mäntymetsät näyttävät rehevöityvän vuosikymmenten typpilaskeutumista johtuen.

    Epäilemättä pitäisi pystyä varautumaan tulevaan. Mielenkiintoista olisi, jos joku kertoisi kuinka aikoo sen tehdä ja täällä voitaisiin käydä asiasta keskustelua. Aloitapa Jesse.

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 81)