Mielestäni vertaaminen vaihtoehtoisten sijoitusten ja lainojen korkoon saati rahan arvoon vie hiukan hakoteille, kun ne tuppaavat vaihtelemaan rajusti sinä aikana kun metsässä oleva sijoitus vaikuttaa. Vähintään koron mietinnässä kannattaa huomioida oma taloudellinen kokonaistilanne ja riskinottohalu ja metsän rooli siinä viitekehyksessä. Metsä on matalan riskin ja matalan tuoton sijoitus ja sellaisena tasapainottaa ja hajauttaa sijoitussalkkua.

En voi sille mitään, että maailma on tällainen ja siellä vallitsee tällaiset talouden lainalaisuudet. Joudun tämän todellisuuden vain hyväksymään ja harkitsemaan ja arvioimaan toimiani sen mukaisesti, joihin voin vaikuttaa.

Siksi joudun hyväksymään myös sen tosiasian, että korkea korko ja kalliit keinolliset uudistamiskustannukset johtaa vääjäämättä luontaisiin menetelmiin, mitä ne sitten onkin. Paikalliset olosuhteet tietysti vaihtelevat suuresti. No, männiköissä se on hyvin yksinkertaista, koska mänty uudistuakseen luontaisesti vaatii lähes poikkeuksetta hyvin harvan ison puuston (siemenpuuston), joka käytännössä puolestaan johtaa jaksolliseen menettelyyn ja yleensä myös taloudellisesti, sen koron vuoksi,  yläharvennuksiin.

”Kysymys metsätalouden korosta on minusta hyvin yksinkertainen ja siksi on ollut vaikea ymmärtää aiheesta syntynyttä keskustelua.”

Jos keinollinen on kallista, ei luontainen ole automaattiratkaisu kannattavuuden parantamiseen. Eihän muuten kukaan käyttäisi keinollista menetelmää.

Ajelin äsken kotiin ja näin uuden siemenpuukuvion. Viimeisin myrsky ei muuten suurta vahinkoa täällä näytä tehneen, vain yksittäisiä puita on mennyt, mutta tuolta aukolta oli puolet siemenpuista nurin.

Onneksi ei ollut omaa metsää.

Teoriassa metsätalous on helppoa. Riittää kun sanoo prosenttien olevan tärkeitä ja tulevaisuus tuntematonta, silloin mikään ei voi mennä pieleen.  Kuten Reimankin haluttomuus keskustella metsänhoidosta indikoi, käytäntö on jotain muuta.

Olkoon korko mikä hyvänsä, niin eiköhän se metsän uudistuminen mahdollisimman nopeasti ja laadukkaasti ole se kaikkein tärkein avain kannattavaan metsätalouteen? Riippuen tietysti maapohjasta ja puulajista, uudistamiskustannus vaihtelee. En voi koskaan lakata ihmettelemästä sitä, että jopa sama ihminen, joka laskee korkoa uudistamisen kustannukselle, ei laskekaan korkoa sille ajalle, kun metsä odottaa tuottamattomana luontaista uudistumista, joka voi viedä vuosia, jopa vuosikymmeniä!

Ensin kannattaa päättää tilanteen mukaan kannattaako edes yrittää luontaista uudistumista. Joskus se kannattaa sopivan kohteen ollessa kyseessä. Helppohan se on laskea tod. näk. uudistumiseen kuluvat vuodet mukaan laskelmaan, jos on kokemusta vastaavista kohteista.

Nykyään suurin yksittäinen tekijä näyttää  olevan puun hinnan vaihtelut kannattavuudelle. Sillä on ollut arvokasvuun suurin vaikutus lyhyellä aikavälillä.