Keskustelut Metsänhoito Mitä se metsätalouden kannattavuus oikein on?

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 44)
  • Mitä se metsätalouden kannattavuus oikein on?

    Täällä keskustellaan metsätalouden kannattavuudesta.

    Mihin metsänomistaja siis mielestänne pyrkii, kun hän pyrkii mahdollisimman kannattavaan metsätalouteen metsänhoitotoimillaan. Tästähän täytyisi päästä ensin sopimukseen, että asiasta voitaisiin keskustella.

    Esitin aiemmin käsittääkseni tänä päivänä jo virallisesti hyväksytyn määritelmän, että taloudellisesti ajatteleva metsänomistaja pyrkii tulojen ja menojen nykyarvojen mahdollisimman suureen erotukseen, joka tarkoittaa, että tulevat tulot ja menot on jollakin korolla saatettava yhteismitallisiksi.

    Vai onko mielestänne jo kannattavaa, jos uudistamiseen uhrataan 1000 euroa ja tuloksena saadaan saadan vuoden kuluttua 1001 euroa. No, jokainen kaiketi miettii, että tuhannen euron ostovoimakin on jo kovin vähäinen sadan vuoden kuluttua, joten 1001 euroa ei ehkä riitä kannattavuuskriteeriksi.
    No mikä sitten olisi riittävä, että kannattavuuskriteeri täyttyisi? Esimerkissähän käytetty korko lähestyy nollaa.

  • Timppa

    ”Jos Lapissa saa istutusinvestoinnin hinnalla ostaa monta hehtaaria valmista taimikkoa, on järkevämpi ostaa taimikkoa ja käyttää muualla halvempia uudistusmenetelmiä” sanoo Reima Ranta.

    Onkohan tuo aivan niin? Ensinnäkin sen taimikon kasvaminen päätehakkuukypsäksi metsäksi voi viedä kolminkertaisen ajan Etelä-Suomeen verrattuna. Toisekseen siellä Lapissa ovat korjuukustannukset pitkistä etäisyyksistä johtuen selvästi suuremmat, mikä itsestään selvästi pudottaa puukuution hintaa. Toki metsänomistajan omat kulutkin ovat pitkistä matkoista johtuen moninkertaiset. Saattaa jopa johtaa siihen, ettei halvemmista lajikkeista saa käytännössä lainkaan kantorahaa. Siis metsänomistaja saisi odottaa hakkuutuloa vaikka 120-150 vuotta. Melkoinen riskisijoitus. Minkälainen korko RR:n laskelmissa tulee?

    Periaatteessa olisi samantekevää kutsutaanko uudiskustannuksia investoinniksi tai ei, ellei verottaja katsoisi niitä kerralla poistettaviksi. Nythän metsäomistajalla on korotonta lainaa verottajalta, kuten aiemminkin kirjoitin.

    Jos investoin uudistukseen, saan vähentää verotuksessa koko menon. Jos ostan sen taimikon saan vähentää sen arvosta vain 60%. Eiköhän tälläkin ole joku merkitys.

    Jansson

    Tuota on tullut pohdittua. Metsätaloussuunnitelma on eri asia kuin liiketoimintasuunnitelma. Tekisi mieli olla metsätalousyrittäjä, mutta kun tuntuu että ei riitä hehtaarit eikä rahat

    Metsuri motokuski

    Olen puuntakusen kanssa samaa mieltä. Jos tuhannen euron kuluilla saadaan tuottoa 1001 euroo sadan vuoden päästä niin eihän se ole kannattavaa. Mutta kukapa meistä tietää jonkun metsäpläntin tuoton sadan vuoden päästä ? Toisaalta harva sitä on edes todentamassa tuolloin.

    Sen voi todeta että nykyisillä metsäpalstojen myyntihinnoilla tuskin ihan kannattavaa toimintaa ostaminen ei ainakaan ole jos palstan joutuu lainarahalla ostamaan. On nuo hinnat vähän karanneet käsistä. Mutta toisaalta on myös paljon ”löysä rahaa olemassa” ihmisillä joten markkinat ovat kuitenkin olemassa, Meidät persaukiset se kuitenkin karsii kyselemästä..

    MaalaisSeppo

    Olen KarM:n viimeiseesä vastauksessa oleva tyypillinen metsänomistaja. Yritän maksimoida rajallisesta metsäpinta-alastani euromääräisen maksimi tuoton. Tähän tuloon tulee tietysti laskea mukaan hakkuutulot vähennettynä hoitokuluilla ja metsän ostoon sijoitetun pääoman korot siltä osin, kun ne kohdistuvat ostohetken puustoon. Tulopuolelle pitää tieitysti laskea myös metsätilan puuston arvon muutos, joka ainakin minun kohdalla on ainakin kaksinkertainen verrattuna toistaiseksi saamiini hakkuutuloihin.

    Mennä vuosina nimimerkki Pöllö kovasti paiinotti koron merkitystä. En oikein päässyt selvyyteen hänen laskentaperusteistaan. Ei suostunut vastaamaan mm. siihen, pitääkö puun myynnin avulla kattaa myös maapohjaan sitoutuneen pääoman korko. Mielestäni ei ainakaan silloin, jos maan arvon nousu hoitaa homman.

    Verrattuna muihin investointeihin, metsäkiinteistöt poikkeavat ainakin siinä, ettei investoinnin kohde kulu ainakaan hyvin hoidettuna, kuten rakennus tai kone. Ottakaa tämäkin huomioon.

    Gla

    Reima on periaatteessa oikeassa siinä että jos taimikkoa saa ostettua uudistamiskuluja halvemmalla, kannattavampaa on ostaa. Asiassa on kuitenkin käytännön tasolla pari mutkaa.

    Ensinnäkin laki edellyttää uudistamaan metsän, joten jos aukon meinaa tehdä, on aukko uudistettava.

    Lapin olosuhteet ovat metsän kasvatuksen ja tilakauppojen suhteen minulle vierasta aluetta, mutta ainakin ennen Metsälehden palstauudistusta kovin hanakasti uudistuskuluna näissä laskelmissa käytettiin vähintään 1500 €/ha. Jos katsoo kannattavuuden parantuvan mätästystä ja istutusta edullisemmalla menetelmällä, miksei käyttäisi sellaista? Vai onko jatkuva kasvatus Reiman metsässä ratkaisu tähän ongelmaan? Sekin on mahdollista, jos uskoo menetelmän tuottavan laskelmia vastaavan tuloksen riskit huomioiden.

    Kuten Reima Metsäekonomian perusteet-kirjan lukeneena on havainnut, kannattavuuslaskelmissa on monia piirteitä, miksi ne ovat varsin teoreettisia ja niiden käytäntöön soveltamisessa on omat ongelmansa. Meillä esimerkiksi markkinat eivät ole täydellisiä, esimerkiksi sopivaa metsää ei voi ostaa kuten osakkeita. Lisäksi vaihtoehtoisia kasvatusmenetelmiä verratessa täytyy edelleen muistaa, että Tahvosen laskelmat luontaisen uudistamisen kannattavuudesta eivät perustuneet toteutuneisiin lähtöarvoihin. Laskelmien tavoite oli luoda työkalu laskentaan. Pukkala puolestaan aliarvioi pahasti luontaisen puuston kasvatuksessa tarvittavat hoitotoimenpiteet ja viljelymetsätaloudessa toteutuvan kasvun. Tältä pohjalta päästiin tasapeliin.

    Itselläni on työn alla harvahkon koivikon alle syntyneen alikasvoksen perkaus. Luontaista materiaalia pidetään monissa yhteyksissä laadukkaana, mutta ainakin tässä tapauksessa yllättävän suuri osa kuusista on lenkoja. Toki osa mutkista häviää ja osa menee muutenkin kuiduksi, mutta tapaus on hyvä esimerkki siitä, kuinka vaikeaa etenkin luontaisen puuston kasvun ennustaminen on. Varsinkin kun tien toisella puolella koivikossa ei alikasvosta juurikaan ole.

    sammeli

    ”Jos Lapissa saa istutusinvestoinnin hinnalla ostaa monta hehtaaria valmista taimikkoa, on järkevämpi ostaa taimikkoa ja käyttää muualla halvempia uudistusmenetelmiä” sanoo Reima Ranta.

    Onkohan tuo aivan niin? Ensinnäkin sen taimikon kasvaminen päätehakkuukypsäksi metsäksi voi viedä kolminkertaisen ajan Etelä-Suomeen verrattuna. Toisekseen siellä Lapissa ovat korjuukustannukset pitkistä etäisyyksistä johtuen selvästi suuremmat, mikä itsestään selvästi pudottaa puukuution hintaa. Toki metsänomistajan omat kulutkin ovat pitkistä matkoista johtuen moninkertaiset. Saattaa jopa johtaa siihen, ettei halvemmista lajikkeista saa käytännössä lainkaan kantorahaa. Siis metsänomistaja saisi odottaa hakkuutuloa vaikka 120-150 vuotta. Melkoinen riskisijoitus. Minkälainen korko RR:n laskelmissa tulee?

    Jos ei tiedä niin ei kannata arvailuja tänne kirjoitella.
    On vissi ero kasvattaa metsää esim. etelä-lapissa kuin suojametsä alueella.
    Täällä kyllä päästään viljelymetsissä ja hyvällä hoidolla 60-70 vuoden kiertoaikoihin, 5-6m3 vuosituotoksella.
    Motti ohjelman yksi tekijöistä A.Ahtikoski arveli eräässä metsäillassa puuntuottamisen ostopalstalla olevan kannattavinta P-Pohjanmaa/Kainuu korkeudella. Ha-hinta on rajusti halvempi kuin etelässä ja kasvu tuo sijoitetulle pääomalle parempaa tuottoa kuin nopeampi kasvuisissa, mutta ylihintaisissa etelän metsissä.

    Puun takaa

    Kyllähän Sammeli aivan oikeassa on. Aika isolla pensselillä tulee joskus itsekin Lappia maalattua.
    Eri kasvupaikoissa maapohjineen ja pienilmastoineen on rajujakin eroja koko Suomessa, eikä pelkästään Lapissa.
    En omista metsiä pohjoisessa, joten omakohtaisia kokemuksia ei ole. Se mikä minua siellä huolestuttaa, on se, löytyykö puille jatkossa riittävästi osoitteita? Pitkät kuljetusmatkat laskevat väkisinkin hintatasoa.

    Reima Ranta

    Niin toki arvelinkin Gla, että et kirjoita omalla nimelläsi. Palstan lukijoille toki saattaisi olla tarpeellista tietää, mistä lähtökohdista näkemys on kulloinkin esitetty. No, vapaaehtoistahan tämä on ja muutenkinkin tunnen oloni tänne kirjoittaessani sanoisinko kuolkkkavieraaksi, kun en ole edes lehden tilaaja.

    Puun tuottamiselle on monenlaisia intressejä ja siitä näkemyserotkin usein johtuvat. Kukin ajaa lähinnä omia etujaan, eikä vanhalle koiralle kannata enää opettaa uusia temppuja. Markkinat menevät monojaan ja kehitys kehittyy varmimmin sukupolvien vaihtumisen myötä.

    Tästä pienennä, hieman huvittavanakin esimerkkinä on UPM:n hallituksen puheenjohtajan vahva kannanotto tässä hiljakkoin pinta-alaveron palauttamisen puolesta. Mielenkiintoista! Wahlroos on siis sitä mieltä, että meillä tulisi verotuksessa siirtyä tulojen verottamisesta varallisuuden verottamiseen. Kahdella tuolilla istuminen on usein hieman kiusallista.

    Pahoittelen sammeli jne., jos ilmaisin itseäni epätarkasti. Vertasin tietenkin Lapin metsänistutusta sieltä ostettavissa olevaan taimikkoon.

    K.Moilanen

    ”Motti ohjelman yksi tekijöistä A.Ahtikoski arveli eräässä metsäillassa puuntuottamisen ostopalstalla olevan kannattavinta P-Pohjanmaa/Kainuu korkeudella. Ha-hinta on rajusti halvempi kuin etelässä ja kasvu tuo sijoitetulle pääomalle parempaa tuottoa kuin nopeampi kasvuisissa, mutta ylihintaisissa etelän metsissä.”

    Bonvestan (UPM) sivuilla on myynnissä metsätiloja seuraavasti

    Kainuu 121 kpl, joista 7 taitaa olla myytyjä. Osa palstoista tainnut olla myynnissä jo pitkälle yli vuoden, ehkä jo kaksi.
    Pohjois-Pohjanmaa 32, joista 2 myyty.
    Pohjois-Karjala 61 kpl, joista myytyjä 2.
    Pohjois-Savo 15 kpl
    Keski-Suomi 1 kpl

    Tolopainen

    Metsämaan myynti on nykyisin paljon kannattavampaa kuin ostaminen. Kyllä rahat ansaitaan nykyisin ihan muualta kuin metsästä. Kun ajatellaan puun tuotantoketjua, siinä kaikkien ospuolten kannattavaisuus Suomessa on huono. Miksi tänne ei enää investoida ja koneita on ajettu alas.
    Paljonko metsähehtaarin uudistamiseen on käytetty 100v sitten ei ole mitään merkitystä, rahanarvo on katoavasta, euroa tuskin on enää 100v kuluttua eihän ruplakaan ole enää Suomessa käytössä. Vain uudistuksen lopputuloksella on merkitystä pitkässä juoksussa, kaikki korkohöpötykset uudistukseen käytetylle pääomalle ovat turhia.

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 44)