Taas kerran nimimerkille vanha fakta.

Kannattavaa on esimerkiksi sitä, että saa ilman investointia toisella kasvatusmenetelmällä vähintään 50 % suuremman kasvun.

Siis emmehän joudu käyttämään jaksollisessa ”omaa rahaa” uudistuksiin. Rahahan tulee nykyään kahta kautta, siis korkeampina kantohintoina verrattuna jatkuvaan ja myös hakkuutähteiden myyntituloina. Ei ole tietenkään vaihtoehto, että pilattaisiin metsä jättämällä asialliset uudistukset tekemättä, jos tehdään aukko.

Kaikki ammattimetsänkasvattajien kokemukset kertovat, että metsänkasvu jaksollisessa on vähintään tuon 50 % suurempi.

Kannattavuus riippuu paljolti siitä, miten rahaa haluaa ansaita ja mihin sitä käyttää.

Jos haluaa kasvattaa omaisuuttaan jälkipolvien riideltäväksi, kannattaa metsään sijoittaa lannoitusta lukuunottamatta (15-20 % tuotto) mahdollisimman vähän. Tämä koskaa erityisesti pitkäaikaisimpia investointeja kuten metsänviljelyä, joka parhaimmillaan tuottaa Etelä-Suomessa ”vain” 4-5 % tuoton 50 vuoden takaisinmaksuajalla. Joillekin tämä ei riitä.

Metsänhoidosta ”pihtailun” huono puoli on se, että näin menetellen metsätilan vuosituotto (tulot – menot) alkaa pikkuhiljaa aleta heikkenevän puuntuotoksen ansiosta (m3/ha tukki- ja kuitupuuta). Säilyttääkseen varallisuutensa metsänomistajan on sijoitettava metsänhoidosta säästämänsä rahat johonkin parempaa korkoa tuottavaan bisnekseen eli esimerkiksi osakkeisiin tai vuokra-asuntoihin – ei kulutukseen. Yksi vaihoehto on myös lisämetsän osto.

Jos metsänomistaja ei tykkää riskipitoisesta osakekaupasta tai hän haluaa nauttia elämästään, hän saattaa tyytyä hoidetun metsätilansa antamaan vakaaseen 3-5 % vuotuiseen tuottoon ja entisenlaisena säilyvään tai paranevaan euroina laskettavaan vuosituottoon (tulot miinus menot). Tällainen metsänomistaja voi käyttää metsätulonsa kulutukseen esim. matkustelemalla tai ostamalla erilaisia värkkejä ja vekottimia ja nauttimalla niistä. Hän voi myös nauttia omatoimisesta metsätyöstä ja sillä aikaansaaduista maisemista ja marjamaista.

Ihmiselämän taloudellinen maksimikannattavuus tarkoittaa koron maksimointia, rahojen edelleen sijoittamista ja omaisuuden kartuttamista. Reilusti yli 5 % korkovaatimus merkitsee vähittäistä luopumista metsätaloudesta ja siirtymistä lähemmäs kasinotaloutta. Kaikki eivät ole tähän halukkaita.

Yksittäisissä investoinneissa kannattaa toki tehdä kannattavuuslaskelmia, jos sijoituksen ja tulevien tuottojen perusteet ovat tiedossa. Elleivät ole, kannattaa toimia hieman varman päälle. Epäonnistunut uudistaminen ja sen jälkihoito voi olla kaikkein kannattamattomin sijoitus.

Metsänvartijan ekonomiaa;

Reaalituotto E-Suomessa viljemetsiköissä 5 %.

1€ on 75 v:n päästä 10 €, eli 1:10;een. Ja ”sijoittaminen” eli oma hankittu kyky ja halu tehdä tax free työtä jonka kulut menee verotukseen tuo hyvän tuoton.

Mitäs tämä nyt on.

Ensin vaaditaan jatkuvaa kasvatusta vapaaksi ja nyt sitten yritetään töniä metsänomistajia hoitamaan metsiään taloudellisesti.

Valtio on antanut säädökset metsien hoidosta ja syytä onkin. Ei niissä kuitenkaan pakoteta taloudelliseen hoitoon – jonkun kaavan mukaan.

Kyllä metsiään saa hoitaa oman taloutensa ja päänsä mukaan. Ei siihen tarvita ulkopuolisten neuvoja.

Se kellekään kuulu mikä metsäni kannattavuus on. Jaa, no verottaja tuota kyllä kyselee, mutta olkoon. Jostakinhan ne rahat Guggenheimin rakentamiseen on temmottava.

Reima Ranta (Pöllö) kyllä hyvin tietää, ettei uudistamisvelvoitteesta täysin luovuta missään oloissa, koska luopumisen haitalliset vauiikutukset ovat hyvin tiedossa.
Eli miksi kuluttaa energiaa sellaisein asian ajamiseen, mikä ei johda mihinkään?
Uusi metsälaki antaa nyt kohtuulliset mahdollisuuden korjata Pohjois-Suomeen tehdyt metsään kohdistuneet virheinvestoinnit.
Länsimaisessa yhteiskuntajärjestelmässä lähdetään yleisesti siitä, että jokin vastuu on myös ihmisellä itelläänkin tekemisistään.