Metsuri motokuski: ”Tuokin on varmaan yhdistyksestä kiinni. Täällä meidän mhy:llä asiat hoidetaan ihan hyvin. Valitettavaa tuollainen palvelu.”

Juuri näin ja vielä ennen kaikkea palvelutaso henkilöityy, kuten kaikessa palveluammatissa. Sama koskee  pankkipalvelua tai vaikka sitä metsänhoitotoimenpiteiden tekijää. Kun hyvän palvelusuhteen asiakaslähtöisen vastapuolen edustajan kanssa saa muodostettua, siitä kannattaa pitää kiinni.

Mutta olen itse näiden kokemusten myötä tullut skeptiseksi sen suhteen, että kaikki metsänhoitoyhdistyksen henkilöt ajaisivat metsänomistajan taloudellista etua. Ymmärrettävää on, että he ovat aktiivisemmin tekemisissä puun ostajien kanssa ja varmasti ystävyyssuhteita syntyy enemmän kuin metsänomistajan kanssa, joka satunnaisesti on puukaupoilla tai metsänhoitotoimenpiteiden tarpeessa.

Näädän kanssa samoja ajatuksia ja kokemuksia… Näiden kahden yhdistyksen jonka jäsen olen, palvelutaso on heikentynyt jatkuvasti, toimihenkilöt on niin kiireisiä hoitamaan puukauppaa että muu unohtuu, sovittuja tapaamisia unohtuu, tullaan reilusti myöhässä eikä siitä ilmoiteta, pyritään suosimaan omaa korjuupalvelua vaikka se ei ole aina metsänomistajalle paras vaihtoehto yms yms… Euron kiilto silmissä mennään, muu saa jäädä! Puukaupoissa olen poistanut Mhy:n omista ajatuksista, enkä heidän palvelujaan siinä enää ole käyttänyt vuosiin, suorat kaupat ostajien kanssa olen kokenut paremmaksi.

Mielikuva on, että Mhy:t tekevät mieluiten töitä niiden kanssa, jotka antavat valtakirjan, eivätkä puutu itse työn toteutukseen. Eiköhän töitä riitä niiden, lähinnä etämetsänomistajien, kanssa.

Aktiiviset metsänomistajat ottavat kantaa työn toteutukseen ja se helposti  ”häiritsee”. Jos työn järkevöittäminen vähentää metsänomistajan kuluja ja vähentää Mhy:n tuloja, niin yhteisen sävelen löytäminen voi olla vaikeaa, vaikka mitään henkilökohtaista närää ei olekaan.

nimim. tarjousta ei sitten tullut