- Tämä aihe sisältää 27 vastausta, 10 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 10 vuotta, 8 kuukautta sitten toimesta.
-
Mitä metsänkäsittelyjen historiasta opitaan?
Olen siteerannut Tapion vuosikirjoja 1913 ja -14.
Huomio on kiinnittynyt siihen kuinka paljon silloin on panostettu artikkeleiden lisäksi metsänviljelykseen liittyvään kirjallisuuteen. Myynnissä oli vuosikirjan mukaan Tapion kustantamaa kirjallisuutta mm:
-Ohjeita käpyjen kokoamisessa, 24 sivua
-Ohjeita metsän kylvössä ja istutuksessa 61 sivua
-Metsänhoidon opas, 63 sivua (tässä toki saatettiin käsitellä erilaisia metsänkäsittelytapoja)
-Kuvissakin löytyi. Nimittäin Pekka Halosen taulun Metsänistuttajat kopioita oli myynnissä hintaan 1 mk ja pahville kiinnitettynä 1,50 mk + postikulut.Kun siis metsänviljelyn edut tunnettiin ja tekniikkakin osattiin, niin miksi sitten harsintahakkuut yleistyivät viime vuosisadan alun valtamenetelmäksi? Minusta syitä on ainakin seuraavat:
1. Voimaperäisen ”metsänhävityksen” jälkeen hoitamattomiksi jääneet puuttomat alueet olivat taimettunet hitaasti ja epätasaisesti. Silloin oli helppo siirtyä poimintahakkuisiin.
2. Resurssipula. Toukokuussa tarvittiin väkeä toukotöihin eikä se voinut olla samaan aikaan metsissä. Metsurit olivat uitoilla. Tilaton väestö ajautui hiljalleen kaupunkeihin (esim rakennustyöt) ja teollisuuden palvelukseen, joten heitäkään ei ollut saatavissa lyhytaikaiseen sesonkityöhön kaukana kotoa.
3. Kokemuksen puute. Ei siis tunnettu harsinnan varjopuolia.Ihmeen nopeasti, vain muutamassa vuosikymmenessä, nähtiin, mitä harsinnasta seuraa. Tarvittava vertailuaineistokin oli, koska metsänviljelyä oli joka tapauksessa myös harjoitettu. Tehtiin raju korjausliike, jonka saavutuksia voidaan nyt vain ihmetellä metsissämme.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.