› Keskustelut › Metsänhoito › Mitä metsänkäsittelyjen historiasta opitaan?

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 27)
1 2 3

  • Mitä metsänkäsittelyjen historiasta opitaan?

    Lähetetty: 15.3.2014, 09:37

    Olen siteerannut Tapion vuosikirjoja 1913 ja -14.
    Huomio on kiinnittynyt siihen kuinka paljon silloin on panostettu artikkeleiden lisäksi metsänviljelykseen liittyvään kirjallisuuteen. Myynnissä oli vuosikirjan mukaan Tapion kustantamaa kirjallisuutta mm:
    -Ohjeita käpyjen kokoamisessa, 24 sivua
    -Ohjeita metsän kylvössä ja istutuksessa 61 sivua
    -Metsänhoidon opas, 63 sivua (tässä toki saatettiin käsitellä erilaisia metsänkäsittelytapoja)
    -Kuvissakin löytyi. Nimittäin Pekka Halosen taulun Metsänistuttajat kopioita oli myynnissä hintaan 1 mk ja pahville kiinnitettynä 1,50 mk + postikulut.

    Kun siis metsänviljelyn edut tunnettiin ja tekniikkakin osattiin, niin miksi sitten harsintahakkuut yleistyivät viime vuosisadan alun valtamenetelmäksi? Minusta syitä on ainakin seuraavat:
    1. Voimaperäisen ”metsänhävityksen” jälkeen hoitamattomiksi jääneet puuttomat alueet olivat taimettunet hitaasti ja epätasaisesti. Silloin oli helppo siirtyä poimintahakkuisiin.
    2. Resurssipula. Toukokuussa tarvittiin väkeä toukotöihin eikä se voinut olla samaan aikaan metsissä. Metsurit olivat uitoilla. Tilaton väestö ajautui hiljalleen kaupunkeihin (esim rakennustyöt) ja teollisuuden palvelukseen, joten heitäkään ei ollut saatavissa lyhytaikaiseen sesonkityöhön kaukana kotoa.
    3. Kokemuksen puute. Ei siis tunnettu harsinnan varjopuolia.

    Ihmeen nopeasti, vain muutamassa vuosikymmenessä, nähtiin, mitä harsinnasta seuraa. Tarvittava vertailuaineistokin oli, koska metsänviljelyä oli joka tapauksessa myös harjoitettu. Tehtiin raju korjausliike, jonka saavutuksia voidaan nyt vain ihmetellä metsissämme.

    Tekijä
    Timppa
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • Timppa 15.3.2014, 12:20

    Jos mäki oli ”täys pienempiä taimia”, niin ei se kovin tiheää voinut olla. Ei ainakaan yleisesti tuollaista metsää löydy. Toki joskus männikön alta tuollaisenkin ilmiön voi ”bongata”, mutta joku raja silloinkin tiheydellä on. En kyllä tähän esimerkkiin perustuen muuta käsityksiäni.

    Tare 15.3.2014, 12:33

    En kanssa tiedä missä kohtaa toi taimettumisen raja menee valoisuuden ja maaperän mukaan, mutta viikolla just kävin ostomielessä katsoon Laatumaan palstaa Kihnion puolella, tila Metsäkoivunen ja siellä on 04 kuviolla r luku 598 ja kuutioita vajaa kaksisataa, mutta pientä alle polvenkorkuista taimea niin pirusti tulossa

    Timppa 15.3.2014, 13:05

    Meillä päin on vielä jossain määrin harsintakauden metsiä. Runkoluku kahta puolen 300 ja kuutioita kahta puolen 200. Ei niissä yhdessäkään ole taimikkoa, jota voisi alkaa kasvattaa. Kannattaa muuten varauksella suhtautua niihin aluskasvustaimiin. Voivat olla vanhoja ja kuivuvat valossa.

    Kuten kirjoitin, metsät ovat monenlaisia, mutta poikkeuksien vuoksi ei kannata systeemiä muuttaa. Toki voi säätää, jos jossain on tarkoituksenmukaista. Minäkin parhaillaan testaan kuinka männikön alle kasvaneet kuusentaimet menestyvät aukossa. Tappio ei ole suuri, sillä tässäkin kuviossa vain hyvin pienellä osalla oli kuusentaimia.

    Puun takaa 15.3.2014, 15:21

    Kyllähän se jatkuvasti ihmetyttää, miten joidenkin mielestä metsän uudistamista pidetään jotenkin kalliina, mutta taas 10-20 vuoden kasvutappiota ei lasketa minkään arvoiseksi.
    Samoin hakkuissa ollaan valmiita häviämään tuhansia euroja hehtaarilta mutta sehän ei ole mitään se.
    Pitkään jatkunut korkea elintaso on Suomessa synnyttänyt kaikenlaisia hömppäoppeja metsäpuolellekin, mutta ne kestävät taas vain aikansa.
    Kyllä kovat taloudelliset ajat laittavat ajatukset järjestykseen.
    Suomi tervehtyi monessa mielessä 90-luvun laman ansiosta, ja niin käy nytkin.
    Kun työttömyys lisääntyy, palkkojen ja eläkkeiden ostovoima heikkenee, nousee metsistä saatavat kestävät tulot taas arvoonsa.

    hemputtaja 15.3.2014, 16:33

    Hemmetin hienoa, että ollaan kiinnostuneita metsien historiasta. Tuo vanha Tapion Taskukirja on todellinen aarre. Saisi Tapio skannailla niitä sivuilleen, jos heillä niitä vielä on tallessa.

    Kummasti jatkuvan kasvatuksen eturiviläisten leveät puheet tutkimatta jättämisestä, tuotoksesta, uudistumisesta, ym. loksahtavat ihan eri suuntaan kuin antavat ymmärtää, kun hiukan tutustuu metsähistoriaan.

    Kiitokset Timpalle, vaikka pikkuisen olen eri mieltä tuosta harsinnasta.

    Kyllähän se taisi olla päämenetelmä jo kauan ennen 1900 -lukua. Haitat vain alkoivat näkyä vasta 1900 -luvulla kun väki-, teollisuus ja muukin tarve oli lisääntynyt.

    Historiasta kiinnostuneille suosittelen opusta: ”http://urn.fi/URN:ISBN:951-40-1925-3. Läksi puut ylenemähän : Metsien hoidon historia Suomessa keskiajalta metsäteollisuuden läpimurtoon 1870-luvulla. Tasanen, Tapani. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 920”. Se ei ladattuna maksa mitään.

    Toinen suorastaan rautainen paketti on: ”Esko Pakkanen-Matti Leikola: Metsää, puuta ja kovaa työtä. Suomen metsien käytön historiaa”. (on vielä 2 lisäosaakin, jotka myös ovat erittäin hyviä). Ne ovat rautaa myös, jos historiasta kiinnostunut haluaa tiirailla menoa muustakin kuin Runebergin, Snellmannin ymv. vinkkeleistä.

    Jälkimmäinen maksaa, mutta ties, vaikka kirjasto hankkisi. Olisi kulttuuriteko. Jos ei muuten suostu hankkimaan, voi kokeilla synkkiä mulkaisuja, mutinaa ja mökötystä.

    Rane 15.3.2014, 22:18

    Syy miksi harsinta on pompannut taas pintaan on ihmisen elinajan lyhyys verrattuna puun ikään.
    Maataloudessa ja puutarhoissa on luonnollista että kasvatetaan tasaikäisiä kasvustoja jotka korjataan kerralla.Nurmetkin on pakko uusia muutaman vuoden välein kun tuotto hiipuu.Uudistamiskulut ja vaiva hyväksytään kun sato odottaa muutaman kuukauden päässä.
    Metsänuudistamisessa pitäisi olla ylisukupolvinen perspektiivi jotta siihen kiinnostaisi investoida.Yhä harvemmalla nykyihmisellä sitä perspektiiviä on ja näihin harsintaprofeettojen höpinät uppoaa kuin veitsi sulaan voihin.

    Rane 16.3.2014, 06:51

    Niin,toki on myönnettävä että joku voi harsinnalla rikastuakin.Yksi on varmasti tämä metsäjoppari Kujala jolla näkyy olevan tuommoinen neuvontafirma ”arvometsä”.Mielenkiintoista katsoa tuleeko sen kautta myyntiin näitä Kujalan ostamia ja ”jatkuvan kasvatuksen asentoon” jo valmiiksi hakkaamia metsiä.

    Puun takaa 16.3.2014, 08:42

    Suomi ei ole ollut kovinkaan johdonmukainen uudistaessaan lainsäädäntöään. Voidaan puhua jopa kaksinaismoralismista.
    Joitakin esimerkkejä:
    Rahanpesulaki hankaloitti eniten tavallisen pankkiasiakkaan arkea.
    Samaan aikaan sallittiin kovan luokan talousrikollisten perustaa ilman mitään valvontaa pikavippifirmoja ja yksityisiä parkkifirmoja.
    Tavalliselta kännykkäliittymän ostajalta tarkistetaan hyvin tarkasti luotto- ym. tiedot, mutta samaan aikaan kovan luokan rikolliset voivat ostaa prepaid-liittymiä R-kioskeista aivan vapaasti.
    Tavallisen nuoren ajokortin hankinaa on vaikeutettu ja kustannuksia nostettu pilviin, mutta samaan aikaan tuhansia autoilijoita on päivittäin liikenteessä katsastamattomilla autoilla ilman mitään ajokortteja ja vakuutuksia.
    Samaan aikaan kun maaseutuelinkeinojen harjoittajat ja muut yrittäjät joutuvat hankkimaan yhä enemmän uusia lupia ja suorittamaan valvontamaksuja, tekemään omavalvontaa ja kouluttautumaan, metsissä voi tehdä vapaasti aivan mitä haluaa.

    lastunraapija 16.3.2014, 10:06

    Kovin moni seikka oli eri lailla, kun harsintajulkilausuma annettiin. 1800-luvulla kaikki kaupunkien ympäristöt olivat tyhjään kaluttuja polttopuiden hankinnan vuoksi. Vain vesikuljetus oli vaihtoehto lähimetsän puille.
    Ennen viime sotia pääosa maamme viennin arvosta oli puuteollisuuden tuotteita. Nyt kaiketi 7 %, vaikka viennin tonnimäärä ei liene sen pienempi.
    1940-luvulla hakattiin vain vesikuljetuksen tai rautateiden piirissä olevia metsiä autokuljetusten mahdottomuuden vuoksi. Helpot paikat kaluttiin tyhjiksi.
    Käsipelillä puun kaato oli työvaltaista ja lähikuljetukset aina hevosilla. Kuka viitsi silloin kaataa edes uuden kasvun tieltä pois puita, joilla oli huono myyntiarvo, jos ei ollut pakkoa?
    Kansantalouden kannalta 1950-luvulla paperipuu oli se paras puu vientitulojen lähteenä, vaikka metsänomistajan tilissä ei näin ollutkaan.
    Nyt puu on muuhun elämisen kustannukseen verrattuna niin halpaa, että vain konekorjuu kannattaa mitenkuten.
    1950-luvun koulukirjassa oli halkopinon kuva, missä toruttiin puun polttajia, koska puu pitäisi saada sellutehtaalle eikä uuniin. Eikä kumma, että öljylämmityksestä tuli maan tapa. Kunnes taas hintasuhteet mullistuivat.
    Metsä kasvaa omalla tavallaan, mutta ihmisten maailma muuttuu ikihongan aikana moneen kertaan.

    metsänvartija 16.3.2014, 12:10

    MV on oppinut kaiken.

    PW.Hannikaisen teos metsänhoito-oppi metsän ystäville on paras.

    T:Havo Lyhyt metsänhoito-oppi v;delta 1904.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 27)
1 2 3