Viisi vuotta sitten maassamme oli susia tuplasti enemmän kuin nyt. Ei silloin syntynyt tällaista polemiikkia.
Mistä on kysymys? Hirvikannan pienenemisestäkö? Esim. Vieremälle ei myönnetty yhtään kaatolupaa hirville viime syksynä.
”Kotikunta: Koska et palvellut Herraa, sinun Jumalaasi, ilolla ja sydämen halulla, kun sinulla oli yltäkyllin kaikkea, on sinun palveltava vihollisiasi, jotka Herra sinun kimppuusi lähettää, nälässä ja janossa ja alastomuudessa ja kaiken puutteessa. Ja hän panee sinun kaulallesi rautaisen ikeen, kunnes hän sinut tuhoaa.”
Oheisesta Antonin nimimerkkitekstistä voi jokainen tehdä omat johtopäätöksensä.
”Voi puuntakunen kun se petoyhdysmies on niitä aivan samoja metsästäjiä.
Eikä tunnista jälkiä yhtään sen paremmin kuin ne muutkaan siellä laskeskelleet. Pehmeässä pakkaslumessa on ilveksen ja suden jälkien ero aivan, voisi sanoa että mahdoton tunnistaa. Ja tänätalvena ei juuri muunsortin hankea ole ollut kuin pehmeää pakkashöttöä.”
Lähetetty: 14 h, 57 min sitten
Lähettäjä: jees h-valta
Se on vain Jesse niin, että Rktl:n ilmoittamat pienet susimäärät perustuivat juuri näiden petoyhdysmiesten antamiin havaintotietoihin. Rktl:n omat miehet eivät ole Perhossa käyneet lainkaan. Sen vahvisti Rktl:n tutkija Samuli Heikkinen
Roomalainen näytelmäkirjailija Titus Maccius Plautus taisi sittenkin olla oikeassa. Ihminen on ihmiselle susi-varsinkin silloin kun puhutaan susista.
Susi on aina kuulunut suomen luontoon. ja todennäköisesti ylivoimainen enemmistö meistä suomalaisista vilpittömästi toivoo, että näin on jatkossakin.
susi on kuitenkin petoeläin. Petoa on täysin ymmärrettävää pelätä, silloin kun peto hiipii kotipihan lähellä. Itse asiassa pelko on jopa viisasta: hyvä pelko voi estää monta vaara tilannetta.
Susipelon asiantuntijoita ovat ne ihmiset, joiden metsissä sudet juoksevat. emme me muut. Meidän metrossa istuvien helsinkiläisten ei tarvitse pälyillä puiden sekaan. Meidän kissojamme, koiriamme tai marsujamme eivät pedot raatele. Siksi meillä ei pitäisi olla varaa sellaiseen asenteelliseen huuteluun, jolla toisten ihmisten hätää on viime aikoina kommentoitu.
susia saa puolustaa. Mutta valitettavasti julkisuudessa on viljelty sellaisia argumentteja, jotka ovat masentavia-siinä mielessä, mitä ne kertovat suhtautumisesta toisiin ihmisiin.
KUTEN VAIKKA TÄMÄ. jos pelkäät susia, muuta kaupunkiin.
niinpä niin.sehän se on helppoa. Jätä oma koti, synnyinseutu, koulu ja työt.
On surullista lukea miten syrjäseudulla asuvista kirjoitetaan.
Kuten esimerkiksi toimittaja Johanna Korhonen, joka julisti hijattain että tapetut koirat ja lampaat ovat pelkkä ”sovelias peitetarina”, kun todellisuudessa taustalla on vain se että susien tappaminen on pelkästään ”kivaa”.
Korhonen ei ole ollut läsnä lasten itkiessä, kun perheen koirasta on jäljellä vain riekaleet.
korhonen ei ole löytänyt laitumelta verisiä lampaita. Silti hänen mielestään pelkkä pelkojenkin ymmärtäminen on vastenmielistä ”liehakointia”.’
KORHONEN KOROSTAA ETTÄ ”sutta erittäin paljon todennäköisempi lastentappaja on oma vanhempi”.
Jaa. Tämäkös se sitten auttaa?
Kun lapset pelkäävät susia, Korhonen lohduttaa: ”lapsukaiset, kannattaa pelätä mieluummin omaa isää ja äitiä”.
Susi keskustelua seuratessa ei voi välttyä dejavu ilmiöltä. Miten tämä kaava tuntuukaan niin tutulta?
Sen sijaan, että aidosti etsitään ratkaisuja ja välitettäisiin, VALITAAN VAIN HELPPO TIE: SYYLLISTETÄÄN NE IHMISET, JOTKA ONGELMAN JOUTUVAT KOHTAAMAAN.
Kun on ensim stocmannin tiskiltä haettu lampaan karetta, voidaan huudella niille, jotka niitä lampaita kasvattavat.
Kun on ostettu muikkuja torilta, voidaan tuomita ne jotka niitä kalastavat. Hei te siellä, pelkäätte väärin(sudet), te kalastatte väärin(saimaannorpat) ja te yleensä elätte väärin.
Korhonen muistuttaa, että ihminen pystyy hallitsemaan itseään, eläin ei. Se on totta. kun susi hyökkää toisen kimppuun, se ei tee sitä tarkoituksella.
ENTÄ IHMINEN JOKA PILKKAA TOISEN PELKOA?
Hevosen kanssa liikkeellä ollut mies joutui keskelle susilaumaa maanantaiaamuna Virroilla Pirkanmaalla.
Mies havaitsi metsäretkellä ainakin neljä sutta.
Miehen mukaan hän oli ollut ajamassa hevosella pitkin metsätietä Virtain Kotalassa aamulla hieman ennen kello kymmentä. Hän oli ajanut samaa reittiä jo kerran ja huomannut, ettei hevonen käyttäytynyt normaalisti.
Toisella kierroksella tiellä tuli vastaan yllätys, joka sai jo aiemmin säikkyneen hevosen vauhkoontumaan täysin.
– Susilauma tuli hevosta vastaan edestä päin. En heti huomannut, että mitä siellä tiellä oli. Hevonen hyppäsi pystyyn ja lähti kovaa vauhtia kotia kohti, tapauksesta järkyttynyt mies kertoo.
– Ne kulkivat aivan vierestä. Oli tuuria, että en pudonnut kärryiltä. Kyllä siinä oli todellinen vaaratilanne.
Tapahtumapaikalle myöhemmin palannut mies kertoo, että jälkien perusteella sudet ovat liikkuneet parinsadan metrin säteellä kahdesta asuintalosta ja yhdestä kesähuvilasta.
– Täällä ei uskalla kulkea enää yhtään metsätiellä koiran kanssa. Hevonen on iso eläin ja osaa suojella itseään, mutta koira katoaa täällä aivan varmasti, mies päivittelee.
Puuntakusen hevostelujuttuun vielä lisää kun hevosmiehen tietotoimisto suoltaa juttua kokoajan paksumpaan suuntaan.
Nyt sitten oli jo taisteltu susia vastaan kavioita heilutellen. Seuraavaksi varmaan niitä on jo roikkunut lahkeissakin.
A.jalkasen kysymykseen voisi jatkaa, että kuka tuollaisen 2…4 hirveä/1000 ha on sitten määritellyt, ilmeisesti metsästäjät itse.
Onhan kaikki tutkimukset kiistatta osoittaneet aina, että vasta alle 2 hirveä / 1000ha on, edes mahdollisuus, säästyä hirvivahingoilta?
Aikanaan sodan jälkeen kun kanta täälläkin oli todella pieni, oli koko ison kunnan alueella 4 kaatolupaa, mutta ne kyllä löytyivät ammuttaviksi. Silti hirviä riitti vielä mökinäijien lihatiinuunkin.
Hulluimpana aikana lupia olikin sitten lähes 600, eipä ihan kaikkia taidettu ampua kun kukaan ei enää halunnut lihaa ja pakastimet vasta tekivät tuloaan maaseudulle.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.